Erityisrahastojen uudistaminen: mitä säätiöiden tulee huomioida
Opinnäytetyössäni tarkastelin, miten säätiö voi uudistaa vanhoja erityisrahastojaan niin, että lahjoittajan tahto ja luottamus säilyvät myös muuttuvassa yhteiskunnassa. Toimeksiantajana oli Svenska kulturfonden, joka on suuri suomalainen apurahasäätiö. Säätiöllä on paljon rahastoja, joista monet ovat hyvin vanhoja ja joiden säännöt ovat syntyneet aivan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin nykyään. Osa rahastoista on tänä päivänä vaikeita toteuttaa, koska niiden kohderyhmät ovat kadonneet tai tarkoitus on liian tarkka. Tavoitteena oli luoda selkeä ja käyttökelpoinen prosessikuvaus siitä, miten rahastoja voidaan arvioida ja uudistaa vastuullisesti.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Keräsin aineiston haastattelemalla kolmea asiantuntijaa, jotka edustivat juridiikkaa, tilintarkastusta ja säätiöiden käytännön hallintoa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jotta asiantuntijat pystyivät kuvaamaan näkemyksiään laajasti. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka avulla nostin esiin toistuvia teemoja ja käytännön ohjeita rahastojen hallintaan.
Lahjoittajan tahdon kunnioittaminen on kaiken toiminnan lähtökohta
Tulosten mukaan lahjoittajan tahdon kunnioittaminen on kaiken toiminnan lähtökohta. Haastateltavat korostivat fidusiaarista vastuuta, mikä tarkoittaa, että säätiön hallituksen tulee aina toimia huolellisesti ja lahjoittajan tarkoitusta vaalien. Sääntömuutoksia voidaan harkita vasta, kun rahaston alkuperäinen tarkoitus ei ole enää toteutettavissa tai kun sitä voidaan toteuttaa vain epärealistisesti tai kohtuuttomasti. Ennen sääntöjen muuttamista säätiön tulee kuitenkin aina etsiä muita keinoja ratkaista ongelmia, kuten tehostaa apurahojen viestintää tai hyödyntää rahastojen yhdistämistä.
Dokumentoinnin ja avoimuuden merkitys
Haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että dokumentointi ja avoimuus ovat ratkaisevan tärkeitä säätiöiden toiminnassa. Kaikki päätökset ja niiden perustelut tulee kirjata tarkasti, jotta ne voidaan myöhemmin osoittaa lainmukaisiksi ja eettisesti perustelluiksi. Säätiöiden suurimmat riskit liittyvät usein maineeseen: jos lahjoittajat tai yleisö saavat käsityksen, että rahastojen sääntöjä muutetaan liian helposti, luottamus voi heikentyä. Tämän vuoksi läpinäkyvä ja huolellinen päätöksenteko on tärkeää.
Tutkimuksen tuloksena syntyi prosessikuvaus
Tutkimuksen tuloksena tein prosessikuvauksen, joka ohjaa säätiötä arvioimaan rahastojen tilannetta vaiheittain. Prosessissa tarkastellaan ensin rahaston tarkoituksen toteuttamista käytännössä, sitten arvioidaan mahdolliset ongelmat ja lopuksi päätetään, tarvitaanko sääntömuutos vai löytyykö ratkaisu muulla tavalla. Prosessi auttaa säätiötä toimimaan johdonmukaisesti ja varmistaa, että päätökset perustuvat samoihin periaatteisiin kaikissa rahastoissa.
Yhteenvetona opinnäytetyö osoittaa, että erityisrahastojen uudistaminen on mahdollista ja jopa tärkeää, mutta se vaatii huolellista harkintaa ja selkeän toimintamallin. Kun säätiö noudattaa lahjoittajan tahtoa, dokumentoi päätöksensä tarkasti ja toimii avoimesti, rahastoja voidaan päivittää vastaamaan nykyajan tarpeita ilman, että lahjoittajien luottamus vaarantuu. Prosessikuvaus, jonka laadin, tarjoaa säätiöille konkreettisen työkalun tähän työhön, ja sitä voidaan hyödyntää myös laajemmin suomalaisella säätiökentällä.
Lähde:
Rönnblad, L. 2025. Säätiön erityisrahastojen uudistaminen : prosessikuvaus – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Kuva: Pixabay