• etätyö
• etävapaaehtoistyö
• järjestöt
• Vapaaehtoistyö
• Yhdistykset

Palkkatyö. Perhe. Harrastukset. Tämän ohella intohimo antaa aikaansa yhteisen hyvän tekemiseen. Miten tämän kaiken jaksaa, kun työmatkoihin ja muuhun kulkemiseen kuluu myös paljon aikaa? Mistä lähteä tiivistämään ajankäyttöään?

Melko varmasti jokainen suomalainen tekee joskus elämässään jonkinasteista vapaaehtoistyötä, edes tunnin. Yhdistykset ja organisaatiot tarvitsevat vapaaehtoistyöntekijöitä toimintansa tueksi, jotta yhteisen hyvän eteen toimiminen mahdollistuisi tulevaisuudessakin.

Miten löytää aikaa vapaaehtoistyöhön lisäämättä tunteja kelloon?

Vapaaehtoisia voi olla vaikea saada sitoutettua toimintaan. Vaikka ihmisten auttamishalu on vahvaa, on kilpailu ajankäytöstä kovaa. Yhdistykset, järjestöt, seurakunnat ja muut vapaaehtoistyötä tarjoavat organisaatiot tarvitsevat vapaaehtoisia. Samalla vapaaehtoisen aikaa tarvitsevat myös esimerkiksi lapset kotona, eikä ihminen voi olla kahdessa paikassa samanaikaisesti. Vai voiko?

Etätyön mahdollisuus on muuttanut työnteon tapaa jo pitkään. Viimeisimpänä sysäyksenä oli Covid-19-pandemian aikainen etätyösuositus, joka on jättänyt jälkensä työn tekemiseen. Tämä muutos näkyy myös vapaaehtoistyössä. Opinnäytetyön ”Vapaaehtoistyötä kotisohvalta” toimeksiantaja Livekirkko ry toimii kokonaan etätoimintaympäristössä. Myös vapaaehtoistehtävät ovat täysin etänä. Etävapaaehtoinen voi antaa aikaansa yhteisen hyvän eteen yhdistyksessä sekä samanaikaisesti olla lastensa tavoitettavissa kotona.

Etävapaaehtoisuudesta joustavuutta ja autonomiaa

Opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että etävapaaehtoisuus tarjoaa paitsi joustavuutta myös autonomiaa, mikä on merkittävä motivaatiotekijä vapaaehtoisille. Joustavat työajat ja mahdollisuus työskennellä etänä mahdollistavat sen, että vapaaehtoiset voivat löytää tasapainon vapaaehtoistyön ja muun elämän välille, mikä on olennaista jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta (Willems ym. 2021, 9–10).

Opinnäytetyössä haastatellut Livekirkko ry:n vapaaehtoiset arvostavat mahdollisuutta vaikuttaa omaan työskentelytahtiinsa ja -tapoihinsa. Eräs haastateltava haaveilee ”digital nomad” -elämästä kiertäen pakettiautolla maailmaa ja samalla sitoutuen pysyvään vapaaehtoistyöhön. Myös mahdollisuus osallistua vapaaehtoistoimintaan esimerkiksi mökiltä tai aamuyöllä iltavuoron jälkeen tulivat esiin opinnäytetyön haastatteluaineistossa.

Vapaaehtoiset ovat yksilöitä

Etätoiminnasta nousseiden ajatusten ohessa opinnäytetyön merkittävä löydös on se, että vapaaehtoiset ovat monipuolinen joukko yksilöitä, joiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen on keskeistä heidän johtamisessaan. Vaikka heitä yhdistääkin etätehtäviin ja yhdistyksen pariin hakeutuminen, ovat heidän odotuksensa ja toiveensa hyvinkin poikkeavia. Kun yksi toivoo ryhmämuotoisia keskusteluja voimaantuakseen, haluaa toinen vain tehdä tehtäviä itsenäisesti. Eräälle sopii julkinen kiittäminen, kun taas toinen haluaa toimia mahdollisimman anonyymisti.

Tutkimuksen perusteella kommunikaatio ja vuorovaikutus vapaaehtoistyössä jaettiin kahteen alakategoriaan: vapaaehtoisten väliseen vuorovaikutukseen sekä vuorovaikutukseen vapaaehtoistyön koordinaattorin ja vapaaehtoisten välillä. Vaikka vapaaehtoinen ei olisi kiinnostunut keskustelemaan toisten vapaaehtoisten kanssa, ei se sulje pois kiinnostusta olla vuorovaikutuksessa yhdistyksen edustajan kanssa.

Neljä kulmakiveä johtamisen tueksi

Opinnäytetyön tulosten pohjalta rakentui neljä keskeistä johtamisen kulmakiveä Livekirkko ry:n tulevalle vapaaehtoistyön koordinaattorille:

• Johda luottamuksella ja kuunnellen
• Tunne vapaaehtoiset
• Kommunikoi avoimesti ja monipuolisesti
• Kiitä vapaaehtoisia ja ota heidät mukaan tulevan suunnittelemiseen

Vapaaehtoistyön koordinaattorin on tärkeää tuntea vapaaehtoiset henkilökohtaisesti, jotta hän voi tehokkaasti ohjata ja motivoida heitä. Luottamus ja avoin kommunikaatio luovat perustan, jolle onnistunut etävapaaehtoistyö rakentuu. Selkeän ja avoimen kommunikaation avulla vapaaehtoistyöhön on helppo osallistua, kun jokainen tietää tehtävänsä ja sen, kenen puoleen kääntyä vaikeissa tilanteissa.

Vaikka ja kun vapaaehtoistyöstä ei saa palkkaa, on vapaaehtoisten muistaminen kuitenkin tärkeää. Kaikista helpoin ja tutkimusten valossa jopa vaikuttavin tapa on kiittää heitä. Vapaaehtoiset eivät voi tietää kiitollisuudesta heitä kohtaan, ellei heille sitä kerro. (Myllymäki & Hinkka 2016, 59; Pöyhönen 2019, 165–166).

Tulevaisuus tapahtuu jo tänään

Opinnäytetyön tulokset osoittavat etävapaaehtoisuuden olevan voimavara, joka voi auttaa yhdistyksiä kasvamaan ja kehittymään haastavista olosuhteista huolimatta. Etänä tehtävä vapaaehtoistyö tarjoaa yhdistyksille mahdollisuuden hyödyntää vapaaehtoisten taitoja ja intoa paikasta riippumatta, mikä avaa ovia uusiin innovaatioihin ja toimintatapoihin. Kustannussäästöjen ja resurssien tehokkaamman käytön myötä yhdistykset voivat keskittyä ydintehtäviinsä ja laajentaa vaikutustaan yhteiskunnassa.

Etävapaaehtoisuuden tarjoamat mahdollisuudet ovat loputtomat, ja sen systemaattinen hyödyntäminen voi mullistaa vapaaehtoistoiminnan kenttää tulevaisuudessa. Näin ollen on vahvasti suositeltavaa, että yhä useammat yhdistykset ja järjestöt tutkivat sekä kokeilevat etävapaaehtoisuuden integroimista toimintaansa edes projektiluontoisesti pieni tehtävä ja askel kerrallaan.

Aiheesta voi lukea lisää Theseuksessa julkaistusta opinnäytetyöstä.

Lähteet:

Myllymäki, R. & Hinkka, T. 2016. Yhdistysjohtamisen opas: yhdistys ei ole yritys. Vantaa: Ketterät Kirjat.

Pöyhönen, T. 2019. Yhteisöjen kirkko: kohti kirkon uudistumista jumalanpalvelusyhteisöjen kautta. Lohja: Karas-Sana Oy.

Willems, R.C.W.J.; Drossaert, C.H.C.; Vuijk, P. & Bohlmeijer, E.T. 2021. Mental wellbeing in crisis line volunteers: understanding emotional impact of the work, challenges and resources. A qualitative study. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-being. Vol. 16, No 1. Viitattu 3.4.2024. https://www.tandfonline.com/doi/epdf/10.1080/17482631.2021.1986920?needA ccess=true/

Artikkelin kuva: © Malte Helmhold / Unsplash
”Neljä kulmakiveä vapaaehtoistyön koordinaattorille” -kuva: Markus Kuisma 2024.