• itseohjautuvuus
• itseorganisoituminen

Yhä enenevässä määrin organisaatiot ja yritykset pyrkivät itseohjautuvuuteen, mikä on nostanut aiheen työelämäkeskustelujen ytimeen viime vuosina. Näyttäisi kuitenkin, että usein keskusteluissa itseohjautuvuudesta ja itseohjautuvista organisaatioista luodaan hyvin positiivinen kuva, vaikka käytännön kokemusten valossa siirtyminen itseohjautuvuuteen ei välttämättä suju sormia napsauttamalla, vaan ihmiset kaipaavat keskustelua ja ohjausta. Mia Savaspuroa (2019, 11) lainaten yhteiskunnallisessa keskustelussa itseohjautuviin organisaatioihin liittyy vahvasti onnellisuuden, innostuksen ja draivin narratiivi. Muut sävyt ja värit puuttuvat.

Tässä tarkastellaan itseohjautuvuuden käsitettä, motivaation roolia muutoksessa, sekä tiimien vetäjien kokemuksesta, kun organisaatio on siirtynyt itseohjautuvuuteen.

Mitä on itseohjautuvuus?

Suomen kielessä itseohjautuvuus-termille ei ole yhtä yhteisesti sovittua määritelmää. Esimerkiksi Martela ja Jarenko (2017, 12) jakavat sen kahteen; itseohjautuvuuteen ja itseorganisoitumiseen. Ensin mainittu itseohjautuvuus viittaa yksittäisen ihmisen, eli henkilön kykyyn toimia omaehtoisesti ja omatoimisesti ilman ulkopuolista ohjausta. Itseorganisoituminen nähdään puolestaan ryhmän ominaisuutena ja se viittaa ryhmään itsenäisenä toimijana, joka työskentelee päämäärätietoisesti ilman ylhäältä tai ryhmän ulkopuolelta tulevia ohjeita tai määräyksiä. Siinä missä suomen kielessä pärjätään kahdella termillä, on vastaavasti englannin kielessä jo pelkästään yksilön itseohjautuvuudelle useita eri termejä (Salovaara, 2019).

Itseohjautuvuusteoria pohjautuu ajatukseen siitä, että yksilöllä on tarve olla autonominen, osoittaa kyvykkyyttä sekä halu toimia yhteisöissä (Ryan & Deci 2017, 3). Kun kaikki kolme tarvetta täytyy, ihminen on hyvin motivoitunut ja sillä on positiivia seurauksia.

Motivaatiolla tulokseen 

Iteohjautuvuuden peruspilarina on motivaatio. Nähdäänkin, että henkilö, tiimi tai organisaatio ei voi olla itseohjautuva, jos se ei ole motivoitunut, halukas ja sitoutunut työskentelemään saavuttaakseen yhteiset tavoitteet. Motivaatio jaetaan sisäiseen ja ulkoisen motivaatioon, joista ensimmäinen, tarkoittaa sitä, että työ vastaa yksilön henkilökohtaisia arvoja ja ihminen on halukas työskentelemään saavuttaakseen tavoitteet. Martelan (2015) mukaan juuri sisäinen motivaatio johtaa yksilön menestykseen ja onnellisuuteen. Toinen, eli ulkoinen motivaatio, liittyy ulkoa päin tulevaan kannustimeen, jollaisena voi toimia esimerkiksi raha, mutta myös pelko rangaistuksesta voi ajaa ihmistä toimimaan. Ulkoinen motivaatio on liitetty perinteisesti hierarkkisiin organisaatioihin, käytännössä kuitenkin sisäinen ja ulkoinen motivaatio ovat läsnä samaan aikaan. (Martela & Jarenko 2016, 25-27.)

Itseohjautuvuuden ja motivaation keskiössä ovat myös yrityksen johto ja esihenkilöt, jotka mahdollistavat toiminnan ja asettavat työskentelypuitteet. Usein valtion virastoja ohjaa lait ja asetukset, joten perinteistesti niiden on ollut haastavaa siirtyä itseohjautuvaan työskentelyyn. Kuitenkin julkinen johtaminen on lähentynyt yksityissektorin johtamismalleja, mikä on myös vaikuttanut siihen, että julkinen sektori on toimintatavoiltaan lähentynyt yritysmaailmaa. (Virtanen & Stenvall 2019, 201.)

Tutkimuskohteena Digi- ja väestötietovirasto 

Monessa itseohjautuvuutta käsittelevässä teoksessa mainitaan, että muutosta itseohjautuvaan työskentelyyn ei pidä tehdä hetken mielijohteesta ja suunnittelematta, miten muutos toteutetaan. Tämän on tiedostanut myös Digi- ja väestötietovirasto, joka on aiemmin koettu hyvinkin hierarkkiseksi organisaatioksi. Digi- ja väestövirastossa siirtymä suunniteltiin huolella ja ryhmäpäälliköille tehtiin opinnäytetyön toimeksiantoja kyselytutkimus, jonka avulla selvitettiin heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan itseohjautuvien tiimien johtamisesta. 

Tutkimuksessa selvisi, että itseohjautuvuuden käsite ei ollut kaikille Digi- ja väestöviraston ryhmäpäälliköille tuttu eivätkä monet heistä ymmärtäneet termin ulottuvuuksia. Tästä herää kysymys, voiko organisaatio todella toimia itseohjautuvasti, ellei siellä jaeta samaa ymmärrystä peruskäsitteistöstä. Mielenkiintoista on myös se, että osa ryhmäpäälliköistä näki, että heidän tiiminsä jo toimivat itseohjautuvasti, kun taas osa vastaajista oli sitä mieltä, että heillä ei ole riittävästi osaamista johtaa itseohjautuvaa tiimiä. Vastaajat myös kokivat, että itseohjautuvuus on vain yksi trendi muiden joukossa, joka ei sovi heidän työhönsä. Tulokset ovat havahduttavia, sillä näyttää, että virastossa itseohjautuvuudesta on erilaisia näkemyksiä, siellä on itseohjautuvia tiimejä sekä ryhmäpäälliköitä, jotka kokevat tarvitsevansa lisää koulutusta, että kykenee hoitamaan työnsä hyvin.

Miten tästä eteenpäin?

Tutkimus osoittaa, että organisaatioissa olisi tärkeää keskustella avoimesti yhdess muutoksista ja jakaa siihen liittyvä ymmärrys alkaen muutokseen liittyvästä terminologiasta. Muutosta voi myös helpottaa, jos käydään yhdessä läpi, mihin muutoksella pyritään ja mitä toimijoilta odotetaan. Avoimuuden lisäksi keskeistä on luoda luottamuksen ilmapiiri niin, että työntekijät tietävät, miten heidän odotetaan työskentelevän ja työnantajan on puolestaan luotava puitteet, joissa työskentely onnistuu. Tie itseohjautuvuuteen on harvemmin suora ja ongelmaton. Päämäärään pääseminen vaatii yleensä kokeiluja ja epäonnistumisia, jotta löydetään sekä työntekijälle, tiimille sekä esihenkilöille sopiva tapa työskennellä. Epäonnistumista ei pitäisi pelätä, sitä kautta voi olla mahdollista löytää yhteinen ymmärrys toimintatavasta.

Unelma vai utopia?

Monet yritykset unelmoivat siitä, että koko organisaatio olisi itseohjautuva, eikä raskasta hierarkiaa tarvittaisi. Tämä ei ole kuitenkaan pelkkää utopiaa, vaan tuohon unelmaan on mahdollista päästä, jos tavoite on jaettu avoimesti kaikkien kesken ja ihmiset ovat motivoituneita. Hierarkkiset organisaatiotkin taipuvat itseohjautuvaan työskentelyyn, kun henkilöstö otetaan muutokseen mukaan ja heille tarjotaan koulutusta ja tukea. Huolellinen suunnittelu, kokeilu ja epäonnistuminen, sekä aito innostus auttavat matkalla muutoksessa. Digi- ja väestövirasto on ehkä vielä matkalla, mutta, mutta mitään estettä ei ole sillä etteikö siitä tulisi aidosti itseohjautuva organisaatio.

Lähteet:

Saari T. 2022 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120927583, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö