• autoetnografia
• kokemuksellisuus
• organisaatiotutkimus
• TIETOJOHTAMINEN
• triangulaatio

Autoetnografia tutkimusmenetelmänä on verrattain uusi tapa tehdä tutkimusta. Se muistuttaa etnografista tutkimusta ja edellyttää sisältä päin aukeavaa omakohtaisesti elettyä näkökulmaa ulkopuolisen silmin tehdyn havainnoinnin sijasta. Etnografialla onkin vahvat perinteet kulttuuriantropologisessa tutkimuksessa. Erikssonin mukaan autoetnografia voi tarjota vaihtoehtoisen metodologian tutkimuksen tekemiseen rinnakkain kulttuuristen käytäntöjen sekä jatkuvan ja meneillään olevan muutoksen kanssa (Eriksson 2013, 3−4, 11−12).

Liike-elämässä etnografiaa on käytetty harvemmin. Liike-elämän suosituimmat tutkimusmenetelmät tarkastelevat organisaatioita usein positivistiselta kannalta, jolloin pyrkimyksenä on todistaa jokin asia todeksi tai epätodeksi. Autoetnografissa tutkimuksessa filosofinen lähestyminen on symbolis-tulkinnallista, kokemukseen pohjautuva ja siitä havaintoja esiin nostattava. Autoetnografia on tutkimusmenetelmänä vahvasti laadullinen. Päätelmät ovat omakohtaisia ja induktiivisten ja abduktiivisten havaintojen summia, jotka molemmat täydentävät toisiaan (Hatch 2018; Saunders et al. 2019, 130; 152−156; 180).

Tutkimusongelman asettelu autoetnografiassa

Tutkimusongelman voi autoetnografissa tutkimusmenetelmässä asettaa milteipä miten tahansa, mutta tärkeintä on, että ”ongelman” ytimen kokoaminen on mahdollista tutkimuksen aikana. Monimuotoisten tutkimusaineistojen koonti mahdollistaa laajan tutkimusaineiston omaan tutkimukseen soveltuvaksi. Aineistoina voivat toimia sekä omakohtaiset päiväkirjamerkinnät, muistiinpanot kokouksista, sähköpostit, valokuvat, haastattelut ja muut dokumentit että erilaiset tilastot, kuten käyttöasteita tai muita sosiaalistaloudellisia seikkoja kuvaavat mittarit ja niiden arvot. Tavoitteena on omien kokemusten ja kerätyn tutkimusaineiston kautta tuottaa tutkittavasta ”ongelmasta” syvällistä tietoa. Tutkimusprosessissa ”ongelmaa” kuvataan ja analysoidaan muodostuneiden kokemusten ja havaintojen avulla.

Autoetnografia perustuu siihen, että menneistä kokemuksista kirjoitetaan jälkikäteen ja valikoivasti kuvaelmia ja tulkintoja. Näitä kuvaelmia (vinigettejä) voidaan tuottaa useiden iteratiivisten prosessien kautta, jotta muistinvaraiset kuvaukset saadaan järjestettyä jälkikäteen johdonmukaiseen ja ymmärrettävään järjestykseen. Tietojen kerääminen omasta ”matkasta” ja muistiinpanojen kirjaaminen korostuu erityisesti autoetnografisessa pitkittäistutkimuksessa (Eriksson 2013; O Riodan 2014).

Autoetnografian soveltaminen organisaatiotutkimuksessa

Autoetnografisen tutkimuksen toteuttaminen organisaatioiden tutkimisessa edellyttää ymmärrystä organisaatiotutkimuksesta. Organisaatiotutkimusta on kaikki, mitä organisaation muutoksen, oppimisen, johtamisen sekä käytänteiden kehittämisen tutkimusaloilta voidaan löytää. Organisaatioteorian tuntemus voidaan katsoa suureksi eduksi tarkasteltaessa organisaatioiden ilmiöitä kokonaisvaltaisesti, ja eritoten tutkimusongelman kirkastamiseksi (Hatch 2018).

Omakohtainen kokemuksemme on, että mitä ”kauempaa” organisaatiota pyrkii tarkastelemaan, sitä paremmin pystyy ymmärtämään organisaatiota useammasta eri näkökulmasta. Nyt tekemässäni autoetnografisessa matkassani yritin aluksi ymmärtää syvällisesti, mitä organisaation muutos tarkoittaa käytännössä suhteessa kokonaisvaltaiseen tiedolla johtamiskulttuurin kehittämiseen; keskityin johdon raportointijärjestelmän käyttöönottoon. Tutkimuksen aikajänne ulottui samanaikaisesti sekä menneeseen että tulevaan kattaen noin 10 vuoden ajanjakson.

Osana autoetnografista tutkimustani perehdyin Buchanan ja Dawsonin (2007, 683) ajatuksiin organisaation muutosten tutkimisesta narratiivien kautta. Narratiivia voi hyödyntää sekä retrospektiivisessä että proaktiivisessa tarkoituksessa. Autoetnografia mahdollistaa narratiivin menneen ja opitun ymmärtämiseksi sekä oivalluksen siitä, mikä tulevassa muutoksessa on kaikkein olennaisinta ja tärkeintä. Tämän ymmärtäminen toimi lähtökohtana kirjoitusprosessilleni, kun lähdin kirjoittamaan ensimmäistä retrospektiivista kuvaelmaani.

Ensimmäinen kierros muodosti tarvittavaa syvällistä syy-seuraus-ymmärrystä, jonka koin tarpeelliseksi muodostaakseni selkeän syy-seuraussuhteiden ymmärryksen yksittäisten tapahtumien ja niiden vaikutuksien välille. ”Oman äänen” nostaminen keskiöön on olennaista autoetnografisessa tutkimuksessa; se tuo merkityksellisyyttä organisaation sisällä koettuun muutokseen (Eriksson 2013, 3−4, 11−12; O Riordan 2014, 3). Autoetnografiassa tutkija reflektoi itseään suhteessa organisaatioon ja kytkee itsensä osaksi organisaatio- ja johtamistutkimusta. Itseäni innosti ajatus kaventaa kuilua teoreettisen tutkimuksen lähestymistavan ja kokemuksellisen muutoksen läpiviennin välille.

Pohdintani, mitä autoetnografia juurta jaksaen tarkoittaa, johdattivat minut kirjoittamaan jälkikäteen uudelleen omat kokemukseni keskitetyn johdon raportointijärjestelmän käyttöönottoon, jossa olin siis itsekin mukana. Uudelleenkirjoittamisen prosessi kuuluu olennaisesti autoetnografiseen tutkimukseen. Tämä muistelemisen ja kirjoittamisen syklisyys mahdollistaa muistinvaraisten tapahtumien järjestäytymisen joko kronologiseen tai muuhun haluttuun järjestykseen.

Sykli on toistuvien tapahtumien tai prosessien sarja. Sykleille on ominaista se, että ne alkavat alusta aina yhden kierroksen päätyttyä ja muodostavat tarvittavan toistuvuuden tapahtumien sarjassa. Toinen kierros jälkikäteen kirjoitettua kuvaelmaani kokosi enemmän muistijälkiä, joskin prosessissa nousi esille korostuneesti teoreettisen ymmärryksen syntymisen tarve. Syvällisempiä syy-seuraus-ymmärryssuhteita ei kuitenkaan muodostunut riittävässä määrin täysin yksiselitteisten narratiivien auki kirjoittamiseksi.

Ajan edetessä ymmärrykseni kasvoi organisaatio- ja johtamistutkimuksesta. Simultaanisti kokosin käytännönläheisesti yhteen tiedolla johtamisen kehittämisen huomioita ja lisäsin teoreettista ymmärrystäni tietojohtamisesta tieteenalana. Koottu kokemuksellinen ja teoreettinen tietämys mahdollisti tietojohtamisen teoreettisen viitekehyksen soveltamisen sopimaan paremmin kohdeorganisaatiossa tapahtuneiden muutosten tunnistamiseen ja niihin liittyvien havaintojen kirjaamiseen.

Tärkeä oivallus oli Collisonin ja Parcellin (2001) esittämien tietojohtamisen peruspilareiden mukaan ottaminen omaan tutkimukseeni. Eli ihmiset, prosessi ja teknologia -risteymä ja Newellin (2015) vastaava tarkastelu teknologisista lähtökohdista: asiayhteyksien, prosessien ja tarkoitusten suhteesta. Tämän oivaltaminen teki minulle mahdolliseksi jäsentää omia kokemuksiani neljän oleellisen pilarin tai prisman kautta: tieto, tietämys ja tiedon tarve; ihmiset ja ihmisten välinen tietämys; prosessit, tiedon kulku/järjestelmien välinen kytkeytyminen, sekä minä, oman kokemuksen kirjaaminen kuvaelmaan.

Näiden neljän pilarin kautta pääsin kiinni ja kykenin tunnistamaan tapausorganisaatiossa oleellisia tapahtumien kulkuja ja niiden vaikutuksia tiedolla johtamisen kulttuurin kehittymiseen holistisesta näkökulmasta. O Riodan (2014) onkin esittänyt, että autoetnografinen tutkimus on sitä luotettavampaa, mitä tarkempia detaljitason muistiinpanoja autoetnografinen tutkija kykenee nostamaan tutkimuksessaan esille.

Myös oma kokemukseni on se, että uppoutumalla syvemmille muistin tasoille ja käymällä läpi menneitä katkelmia päivä- ja detaljitasolla, nousee muistin alimmista syövereistä esille lisää katkelmia, ja näin tarina eheytyy ikään kuin itsestään ”kaiken” kattavaksi. Kirjoittamisen prosessi luo tahattomasti johdonmukaista polkua kuvaelman muodossa. Tällainen ”harjoitus” osoittautui minulle hyvinkin tuotteliaaksi viimeisessä retrospektiivisessä kuvaelmassani, jonka laitoin opinnäytetyöni liitteeksi.

Osana viimeisen autoetnografisen kuvaelmani kirjoitusprosessia lisäsin havaintojen yhteen liittyvyyden parantamiseksi laadullisen tutkimusaineiston tueksi myös määrällistä aineistoa. Määrittelin ja rajasin kvantitatiivisen aineiston niin, että se kuvaa organisaation tasolla tapahtuvaa muutosta keskitetyn raportointijärjestelmän käyttöönotosta. Tämä tarkoitti järjestelmän käyttötilastojen läpikäyntiä useamman vuoden ajalta. Havainnot määrällisestä aineistosta tukivat laadullisen aineiston syys-seuraussuhteita ja paikoin täydensivät laadullisen aineiston ”aukkoja”.

Kolmiulotteinen asetelma kokemuksellisen laadullisen sekä määrällisen aineiston välillä mahdollisti rinnakkaisen analyysin toteuttamisen ja siitä johdettujen kehityspolkujen muodostamisen. Tällaisia polkuja nousi tutkimuksessa esille yhdeksän (9), ja kaikki ne olivat pragmaattisesti kytkettävissä teoriaan. Teoreettista viitekehystä jalostin edelleen kuvaamaan organisaatiossa tapahtunutta matkaa ja sen aikana toteutuneita syy-seuraussuhteita teoreettis-populaarisesta näkökulmasta. Kuvassa 1 on kuvattuna tutkimukseni aikana muodostamani tietojohtamisen teoreettisen viitekehykseni jalostuminen.

Kuva 1. Tietojohtamisen teoreettisen viitekehyksen jalostuminen osana autoetnografisen tutkimukseni toteutusta.

Tutkimukseni osoitti, että keskitetyn johdon raportointijärjestelmän käyttöönotto vaikutti kokonaisvaltaisesti tiedolla johtamisen kypsyyden kasvuun. Keskeisinä havaintoina oli, että sovellettaessa autoetnografista lähestymistapaa sitoutunut yksilö voi vaikuttaa suoraan organisaation kyvykkyyteen vastaanottaa uutta tietoa ja muuttaa matkan varrella paitsi itseään myös organisaatiotaan kyvykkäämmäksi tiedolla johtamisessa. Tutkimus näytti toteen myös sen, että tiedolla johtamisen käytänteiden sisällyttäminen osaksi organisaation virallisia työnkulkuja on ratkaisevan tärkeätä.

Tärkeätä on myös se, että muutoksen kohteena olevan organisaation ihmiset voivat reflektoida ja tehdä yhteistyötä muutoksen aikana. Tutkimus vahvistaa tiedolla johtamisen käytänteiden jatkuvan ja määrätietoisen kehittämisen tärkeyden. Holistisesti katsottuna tiedolla johtamisen kehittäminen edellyttää myös tiedolla johtamisen strategian laatimista ja organisaation kaikkien tasojen pitkäaikaista sitoutumista siihen ja valittuihin tiedolla johtamisen käytänteisiin.

On kuitenkin huomattava, että subjektiivisesti tulkinnallinen autoetnografinen tutkimus voi jäädä puolueelliseksi, jollei tutkimustuloksia kyetä yleistämään. Tutkimuksen alussa haastetta tuottivat teoreettiset ”hairahdukset” sekä aineiston valtava määrä. Aineiston kronologinen järjestäminen osoittautui mahdottomaksi. Työskenteleminen tietojohtamiseen liittyvässä työroolissa toimi ensisijaisena tietolähteenä, mutta osoittautui myös merkittäväksi esteeksi tutkimuksen loppuun viennille. Tutkimusaineiston pitkäaikainen jäsentelytyö ja työyhteisön vertaistuki auttoivat kuitenkin selkeyttämään ajan kanssa tutkimuksen punaista lankaa.  

Suositukset onnistuneen autoetnografisen tutkimuksen toteuttamiseen organisaatioissa

Omiin kokemuksiini perustuen annan seuraavat käytännön vinkit onnistuneeseen autoetnografisen tutkimuksen toteuttamiseen organisaatioissa:

1. Autoetnografisen tutkijan on kyettävä määrittelemään tarkoin tutkimusaiheensa ja lähestymistapansa siihen. Huolellinen suunnittelu niin tutkimussuunnitelman teossa kuin tutkimuksen toteutuksessa on oleellista. Tärkeää on päästä osaksi tutkittavaa yhteisöä.

2. Tutkimuskysymyksen tulee liittyä organisaation toimintaan. Oman roolin ymmärtäminen ja itsereflektio ovat olennaisia osia autoetnografisen tutkimuksen toteuttamissa. Tutkijan on määriteltävä subjektiivisuus-objektiivisuusaste, jonka kautta omia kokemuksiaan reflektoidaan suhteessa organisaation sisäiseen muutokseen.

3. Aineiston keruussa on oltava erityisen tarkkana. Aineistoa, kuten päiväkirjamerkintöjä, muistiinpanoja kokouksista, sähköposteja, valokuvia, haastatteluita ja muita dokumentteja, jotka kuvaavat organisaation toimintaa ja omaa rooliasi siinä, on kerättävä laaja-alaisesti. Eettisistä kysymyksistä on huolehdittava läpi koko tutkimusprosessin. Tarvittaessa tutkimuslupa on hyväksytettävä erikseen.

4. Analyysi tulee toteuttaa vahvasti liittyen johonkin teoreettiseen viitekehykseen. Mitä paremmin tutkija ymmärtää tutkimuskysymykseen liittyvää kirjallisuutta, sitä enemmän autoetnografinen tutkimusmenetelmä mahdollistaa omien kokemusten kytkemisen kerätyn aineistoon ja teoreettiseen viitekehykseen. Parhaimmillaan tuotoksena syntyy useita tunnistettuja teemoja ja kehityskaaria, jotka selittävät tutkimuskysymystä syvällisesti, ja näin muodostuu syvällistä ymmärrystä tapahtuneesta.

5. Autoetnografiassa voi käyttää poikkeavaa tapaa kirjoittaa tutkielma, mutta tärkeintä on säilyttää yhtenäinen kirjoitustyyli läpi tutkimuksen.

6. Iterointivaihe on autoetnografisessa tutkimuksessa olennainen osa, sillä johdonmukainen abduktiivinen ja induktiivinen päättely täydentävät toisiaan tutkimusprosessissa. Tutkija tekee alustavia johtopäätöksiä ja hypoteeseja, jotka perustuvat havaittuihin ilmiöihin ja jatkaa havaittujen ilmiöiden kiinnittämistä osaksi laajempia teemoja ja aihealueita. Tämä iteratiivinen prosessi auttaa syventämään ymmärrystä ja varmistamaan, että tutkimuksen johtopäätökset ovat perusteltuja ja kattavia, ja tätä voi toistaa niin monta kertaa kuin tarve on.

7. Yksi iteraation vaiheista on käydä tutkimuksen hypoteeseja ja havaintoja läpi kollegoiden ja vertaisarvioijien kanssa. Tämä vaihe tarkentaa ja parantaa tutkimuksen kirjoitusta edelleen. Kokonaisvaltaisen reflektion kautta autoetnografinen tutkimus tuottaa uutta tietämystä organisaation muutosprosessin syistä ja siitä, miten se on toteutunut ja mitä siitä voi oppia.

8. Tuloksista kannattaa keskustella organisaation sisällä tai jakaa muulla tavoin löydöksiä populaaristi tai tutkimusyhteisön kanssa.

Hyödyntämällä edellisiä neuvoja ja eri päättelytapojen vahvuuksia autoetnografinen tutkija saavuttaa syvällisemmän ja monipuolisemman ymmärryksen tutkimuskohteesta. Näin todennetaan ja validoidaan se, että autoetnografia on huolellisesti toteutettu, tutkimustuloksiin voidaan luottaa ja tutkimus tarjoaa syvällistä ymmärrystä organisaatiosta ja tutkijan roolista.

Lähteet

Buchanan, D. & Dawson, P. 2007. Discourse and audience: Organizational change as a multistory process. Journal of Management Studies. 44(5): 669–686.
Collison, C. & Parcell, G. 2001. Learning to Fly – Practical Lessons from one of the World’s Leading Knowledge Companies. Capstone Publishing Limited, Oxford, U.K.
Eriksson P. 2013. Longitudinal autoethnography. In Paavilainen and Raukko (eds.) Handbook of longitudinal research methods in studies of organizations. Edvard Elgar.
Hatch, M. J. 2018. Organization Theory: Modern, Symbolic, and Postmodern Perspectives. 4th ed. Oxford: Oxford University Press.
Newell, S. 2015. Managing Knowledge and Managing Knowledge Work: What we know and what the Future holds. Journal of Information Technology. 30. 10.1057/jit.2014.12.
O Riordan, N. 2014. Autoethnography: proposing a new method for Information Systems research. ECIS 2014 Proceedings – 22nd European Conference on Information Systems.
Saunders, M., Lewis, P. & Thornhill, A. 2019. Research Methods for Business Students, Eighth Edition. Harlow, United Kingdom: Pearson Education Limited.

Polichtchouk, V. 2024. A systemic approach to knowledge management : an autoethnographic journey. Master´s Thesis. Turku University of Applied Sciences.

Artikkelikuva: Carlos Muza / Unsplash.