Maanteiden kunnossapidon vastuista sopimisessa on omat haasteensa
Maanteiden ja niihin liittyvien rakenteiden kunnossapidosta olisi hyvä sopia kunnan kanssa jo suunnittelun aikana. Vastuista tulisi sopia hoidon kannalta selkeinä kokonaisuuksina, jolloin asiasta pitäisi olla sopimassa niin suunnittelun kuin kunnossapidonkin asiantuntijat sekä valtiolta että kunnasta.
Valtio vastaa maanteiden ja niihin liittyvien jalankulku- ja pyöräteiden suunnittelusta, rakentamisesta ja kunnossapidosta sekä niiden kustannuksista. Kunnat vastaavat puolestaan edelle mainituista asioista katujen osalta. Varsinkin taajamissa maanteiden suunnittelua tehdään tiiviissä vuorovaikutuksessa kuntien kanssa. Alueen parannus toteutetaan kokonaisuutena ja suunnittelu- ja toteutuskustannukset jaetaan valtion ja kunnan kesken. Väyläviraston ohjeiden mukaisesti samassa yhteydessä tulisi määritellä myös kunnossapitovastuut, jotta voidaan sovittaa materiaali- ja rakennevalinnat kunnossapitoresursseihin ja -tapoihin sopiviksi kokonaisuuksiksi jo suunnitteluvaiheessa.
Vastuista sopiminen nykyisin
Tiesuunnitelmavaiheessa suunnittelukonsultin tulisi Väyläviraston ohjeiden mukaisesti laatia ehdotus eri väylien, rakenteiden sekä varusteiden ja laitteiden omistuksesta ja kunnossapidosta. Valitettavan usein tämä unohtuu tai rajoittuu pelkkiin väyliin ja kunnossapitovastuu määritellään eri väylille suoraviivaisesti väylän hallinnollisen luokan perusteella. Tällöin kunnossapidon vastuita ei mietitä hoidettavien kokonaisuuksien kannalta vaan sen mukaan, kuka mitäkin väylää hallinnoi.
Viimekädessä kunnossapidon vastuista sovitaan kunnan kanssa tiesuunnitelman hallinnollisen käsittelyn aikana tiesuunnitelman ollessa jo valmis. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) tuo asiat esille kunnalle lausuntopyynnössään ja kunta kertoo oman kantansa tiesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa. Tämän perusteella vastuut voidaan sitten kirjata Traficomin hyväksymispäätöksen informatiiviseen osaan.
Asian esille otto lausuntopyyntövaiheessa on ELY-keskuksen suunnitteluhankkeen vetäjällekin haastavaa, jos kunnossapidon vastuista ei ole tiesuunnitelman laadinnan aikana lainkaan keskusteltu. Tällöin myös kunnalla on varmasti vaikeuksia ottaa lausunnossaan niihin kantaa ja valitettavan usein asia jääkin silloin kokonaan lausunnosta puuttumaan. Osaltaan tähän varmasti vaikuttaa myös se, että lausuntopyynnössä kysytään kunnan kantaa hyvin moneen muuhunkin asiaan. Mikäli kunta ei lausunnossaan kaikkeen tarpeelliseen ota kantaa, pyydetään kuntaa täydentämään lausuntoaan. Tämä pitkittää usein prosessia ajallisesti. Siksi varsinkin tilanteissa, joissa tiesuunnitelman hyväksymisellä on kiire, ei kuntaa välttämättä pyydetä lausuntoaan täydentämään ja kunnossapidon vastuut saattavat jäädä kokonaan tiesuunnitelmavaiheessa sopimatta.
Sopimisen parantaminen nykyohjeistuksella
Kunnossapidon vastuista tulisi aina sopia suunnittelun aikana. Kunnossapidolle on tärkeää, että kunnossapitovastuun rajat on sovittu, kun kohde siirtyy hoitourakoiden hoidettavaksi. Lisäksi vastuut tulisi sopia hoidon kannalta selkeinä kokonaisuuksina niin, että esimerkiksi aurausreiteistä saadaan yhtenäisiä. Monimuotoisessa kaupunkiympäristössä kunnossapidon rajoista tulisi sopia riittävän yksiselitteisesti, jotta vielä vuosienkin päästä, kun henkilöt saattavat olla kunnossapidossa vaihtuneet, tiedettäisiin kuka hoitaa mitäkin.
Kunnossapidon vastuista sopimista voitaisiin parantaa pitämällä ainakin yksi kunnossapitoaiheinen kokous niin tie- kuin rakentamissuunnitelmavaiheessa, johon kutsuttaisiin suunnitteluhankkeen henkilöiden lisäksi mukaan kunnossapidon edustajat ELY-keskuksesta ja kunnalta. Kokouksessa keskusteltaisiin hankkeen ratkaisuista ja niiden vaikutuksesta kunnossapitoon sekä sovittaisiin mitkä rakenteet tulevat kenenkin kunnossapitovastuulle ja mihin kunnossapidon rajat määritellään.
Kirjallisen sopimuksen lisäksi voitaisiin laatia kunnossapidon vastuukartta, kun ollaan monimuotoisessa rakennetussa ympäristössä, missä on paljon erilaisia väyliä ja rakenteita. Kunnossapidon vastuukartta voidaan liittää osaksi tiesuunnitelmaa tai sitten se voidaan toimittaa kunnalle lausuntopyynnön liitteenä. Vastuukartan avulla olisi helpompi lausuntopyyntöön yksilöidä mitä alueita tarkoitetaan ja varmasti myös kunnan olisi helpompi lausunnossaan vastuukysymyksiin tällöin antaa oma kantansa.
Milloin olisi paras aika sopia vastuista?
Toisaalta voitaisiin vielä miettiä, onko tiesuunnitelmavaihe tai edes suunnitelmavaihe sittenkään paras ajankohta sopia kunnossapidon vastuista valtion ja kunnan välillä. Suunnitelmien taso tarkentuu suunnitteluvaiheesta toiseen siirryttäessä ja suunnitelmiin tulee muutoksia vielä myös hankkeen toteuttamisen aikana. Jos kunnossapidon vastuista sovitaan ja laaditaan kartta ensimmäisen kerran jo tiesuunnitelmavaiheessa, pitää tätä vastuukarttaa ja sopimusta päivittää kahteen otteeseen ensin rakentamissuunnitelmavaiheessa ja sitten toteumatiedoilla toteutusvaiheen päätteeksi.
Olisiko siis yksinkertaisempaa sopia asioista vasta toteutusvaiheessa ja laatia vastuukartta vain kerran suoraan toteumatiedoilla? Tällöin saattaisi kyllä jäädä käyttämättä se mahdollisuus, että suunnittelussa otettaisiin kunnossapidon kustannukset ja väylän koko elinkaaren kustannukset entistä paremmin huomioon. Tämä toki voitaisiin välttää sillä, että kunnossapidon vastuiden jaosta keskusteltaisiin jo eri suunnitelmavaiheessa, mutta lopullinen sopiminen ja mahdollinen vastuukartan laatiminen tapahtuisi sitten vasta toteutusvaiheen aikana.
Maanteiden rakentamissuunnittelua teettää ja hankkeita toteuttavat ELY-keskusten lisäksi myös Väylävirasto ja kunnat. Missä vaiheessa kunnossapidon vastuista sovitaankin ja vastuukartta laaditaankin, niin myös Väylävirasto pitäisi saada tätä uutta käytäntöä noudattamaan.
Tältä kannalta katsottuna voisi olla hyvä, että kunnossapidon vastuista sovitaan kunnan kanssa jo tiesuunnitelmavaiheessa, sillä ELY-keskus on lähes aina tiesuunnitelmien laadinnassa ja hallinnollisessa käsittelyssä mukana. Toisaalta Väyläviraston ohjeiden mukaisesti ELY-keskus hyväksyy rakentamissuunnitelmat, mitä ei tosin käytännössä tehdä ainakaan Uudenmaan ELY-keskuksen alueella. Rakentamissuunnitelmia hyväksyttäessä ELY-keskuksilla olisi kuitenkin mahdollisuus ottaa roolia ja halutessaan rakentamissuunnitelman sisältöönkin nykyistä enemmän vaikuttaa.
Lähteet:
Aaltonen, M. 2025. Kunnossapito maanteiden suunnittelussa – Theseus. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Kuva: Uudenmaan ELY-keskuksen kuva-arkisto, kuvaaja Reijo Helaakoski