• turvallisuus
• turvallisuusjohtaminen
• turvallisuuskulttuuri

Turvallisuus ei synny sattumalta – se on osa organisaation arkea. Senaatti-konsernissa tehty turvallisuuskulttuurin kartoitus osoittaa, että vaikka perusta on vahva, viestinnässä ja käytäntöjen selkeyttämisessä on yhä parannettavaa. Mutta miten varmistetaan, että turvallisuus ei jää vain ohjeistuksiksi paperilla, vaan juurtuu osaksi arjen toimintaa?

Turvallisuuskulttuuri muodostuu organisaation asenteista, toimintatavoista ja arvoista, jotka ohjaavat työntekijöiden suhtautumista turvallisuuteen. Jokaisella organisaatiolla on omanlaisensa turvallisuuskulttuuri – joko hyvä tai huono – eikä sitä voi kopioida toisesta organisaatiosta. (Reiman ym. 2008, Ruuhilehto ym. 1998).

Vahva turvallisuuskulttuuri:

• Vähentää työtapaturmia
• Lisää työhyvinvointia
• Parantaa organisaation resilienssiä eli kykyä sopeutua yllättäviin tilanteisiin

Heikko turvallisuuskulttuuri:

• Johtaa epäselviin käytäntöihin
• Aiheuttaa riskien aliarviointia
• Heikentää organisaation toimintakykyä

Turvallisuuskulttuurin kartoituksen keskeiset havainnot

Senaatti-konsernin turvallisuuskulttuuria tutkittiin laajalla kyselyllä, joka toi esiin sekä vahvuuksia että kehityskohteita. Henkilöstökyselyn tulosten perusteella turvallisuuskulttuuri on vahva, mutta sen kehittäminen vaatii jatkuvaa panostusta. Erityisesti viestinnässä ja tiedonkulussa havaittiin puutteita. Samalla on tärkeää varmistaa, että olemassa olevat vahvuudet säilyvät ja kehittyvät edelleen.

Keskeiset havainnot:

• Turvallisuuskulttuuri on vahvalla tasolla, mutta turvallisuusviestinnässä on puutteita. Työntekijät kokevat turvallisuuden tärkeäksi, mutta käytännön turvallisuusviestintä ei tavoita kaikkia tehokkaasti. Tämä voi johtaa epäselvyyksiin, väärinkäsityksiin ja siihen, ettei ohjeistuksia aina osata soveltaa käytännössä.
• Turvallisuustiedon saavutettavuus vaihtelee eri henkilöstöryhmien välillä. Vaikka tietoa on tarjolla, sen saatavuus ja selkeys eivät aina ole yhdenmukaisia eri yksiköissä. Työntekijöillä on haasteita löytää ja hyödyntää turvallisuusohjeita omassa työssään, mikä voi heikentää niiden käytännön toteutumista.
• Työntekijöiden roolit ja vastuut eivät ole kaikille selkeitä. Tämä aiheuttaa epävarmuutta siitä, kuka vastaa mistäkin turvallisuusasioista, mikä voi johtaa riskienhallinnan tehottomuuteen ja vastuun siirtelyyn.

Miten turvallisuuskulttuuria voi kehittää?

Turvallisuuskulttuurin vahvistaminen edellyttää järjestelmällisiä kehitystoimia. Opinnäytetyön tulokset tukevat aiempia tutkimuksia, ja Senaatti-konsernin tapauksessa turvallisuuskulttuurin kehittämisessä korostuivat erityisesti kolme osa-aluetta.

1. Turvallisuuskoulutusten kehittäminen
   • Koulutusten on oltava kohdennettuja eri henkilöstöryhmille, jotta ne vastaavat käytännön tarpeisiin.
   • Käytännönläheiset harjoituksen parantavat turvallisuustietoisuuden kehittymistä.
   • Ohjeiden tulee olla selkeitä, saavutettavia ja käytännönläheisiä.
     
2. Selkeä ja kohdennettu viestintä
   • Turvallisuusviestinnän on oltava ymmärrettävää ja saavutettavaa eri henkilöstöryhmille.
   • Viestinnän tulee olla kohdennettua ja monikanavaista, jotta tieto tavoittaa jokaisen työntekijän.
   • Johdon aktiivinen osallistuminen turvallisuuskeskusteluihin lisää viestinnän vaikuttavuutta.
     
3. Selkeä vastuunjako ja työntekijöiden osallistaminen
   • Jokaisen työntekijän on tiedettävä oma vastuunsa turvallisuuden edistämisessä.
   • Johdon on näytettävä esimerkkiä ja tuettava turvallisuusaloitteita.
   • Työntekijöitä tulee osallistaa aktiivisesti turvallisuuskäytäntöjen kehittämiseen. (Reiman & Oedewald 2008.)

Yhteenveto

Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on jatkuva prosessi, joka vaatii sekä johdon että henkilöstön sitoutumista. Senaatti-konsernin tutkimuksen perusteella organisaatioilla on hyvät edellytykset parantaa turvallisuuskulttuuriaan keskittymällä viestintään, koulutukseen ja vastuunjakoon. Panostamalla näihin tekijöihin turvallisuus voidaan tuoda osaksi arkea, eikä se jää pelkäksi teoriaksi – vaan aidosti toimivaksi käytännöksi.

Lähteet

Reiman, T., Pietikäinen, E. & Oedewald, P. 2008. Turvallisuuskulttuuri – Teoria ja arviointi. VTT Publications 700. Viitattu 28.10.2024. https://sarjaweb.vtt.fi/pdf/publications/2008/P700.pdf

Reiman, T., & Oedewald, P. 2008. Turvallisuuskriittiset organisaatiot: Onnettomuudet, kulttuuri ja johtaminen. Helsinki: Edita

Ruuhilehto, K. & Kuusisto, A. 1998. Turvallisuuskulttuuri – mitä se on? Helsinki: Tukes-julkaisu 3/1998.

Töykkälä, E. 2025. Turvallisuuskulttuurin nykytilan kartoitus ja kehittäminen – Theseus. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.