Uuden edessä: etäjohtaminen perusopetuksessa
Etätyöskentely tuli rytinällä perusopetukseen, mutta kuinka opettajan arki etäjohdettavana oikein onnistuikaan ja mitä opittiin? Etäopetukseen siirtyminen itsessään oli peruskoulussa jo mullistava harppaus perinteiseen opetus- ja työskentelytapaan nähden. Uutuutena oli kokonaisvaltainen etäily, jossa etäopetustyön lisäksi opetushenkilöstöä myös johdettiin etänä. Nyt COVID-19-pandemian jälkeen onkin hyvä pohtia, mitä opetustyössä oikein tapahtui, mitä opittiin sekä kuinka nopeisiin muutoksin voitaisiin varautua jatkossa paremmin.
Vuonna 2023 valmistuneessa opinnäytetyössä tutkittiin etäjohtamista ja sen onnistumista perusopetushenkilöstön perspektiivistä COVID-19-pandemian alkaessa ja sen aikana. Tutkimuksessa nousi esille opetushenkilöstön huolet mm. resurssien riittävyydestä ja oikea-aikaisen tuen tarjoamisesta. Keskeisimpien johtopäätösten mukaan etätyöskentelyn siirtymävaiheessa tulisi korostaa erityisesti vuorovaikutusta, sekä pyrkiä löytämään ja hyödyntämään työkuormaa keventäviä keinoja. Lisäksi nopea digitaalisiin työskentely-ympäristöihin siirtyminen paljasti henkilöstön IT-taitojen ajantasaisuuden puutteen olleen yhteydessä etätyöhön siirtymisen kuormittavuuteen. Onneksi riittävät IT-taidot ovat kuitenkin yksi ennakoitavissa olevista asioista.
Viestinnän muutos
Jokaisessa organisaatiossa on omat tapansa viestiä, mutta mitä tapahtuu, kun toimintamallit muuttuvat kertaheitolla ja odottamattomasti? Tutkimuksessa lähdettiin tarkastelemaan arjessa muuttuneita elementtejä ja havaittiin, että etätyömalliin verrattuna perinteisessä lähiopetus- ja lähityöskentelymallissa digiviestintä oli ollut pitkälti paitsiossa. Etätyöskentelyyn siirryttäessä toimintatapojen huomattiin muuttuvan äkillisesti, jolloin liki kaiken viestinnän ja opetuksen siirtyminen sähköisten viestintäkanavien varaan vaati nopeasti uusia pelisääntöjä.
Tutkimuksen mukaan moni opettaja koki viestintäkanavia olleen liian monta, mikä muodosti haasteita oikea-aikaiseen informaation tavoittamiseen ja viestintäkanavien tärkeyden määrittämiseen. Viestinnän myllerryksen keskeisimpiä havaintoja olikin, että viestinnän pirstaloimista tulisi ensisijaisesti pyrkiä välttämään. Sopimalla yhteisesti tärkeimmistä viestintäkanavista, työskentelyajoista ja -tavoista kyetään vähentämään stressitekijöitä ja samalla kohottamaan työhyvinvointia.
Oli kiva nähdä ruudulla ja puhelimitse, mutta se ei tule koskaan korvaamaan lähikontaktia. Etä on etää.
Toimintakulttuurin murros
Etätyöhön siirryttäessä ja toimintakulttuurin muuttuessa erityisesti työntekijän itsensä johtamisen taidot korostustuivat nopeasti. Haasteeksi muodostui työ- ja vapaa-ajan toisistaan erottaminen sekä riittävän palautumisen varmistaminen. Parhaassa tilanteessa riittävä resurssien varaus esimerkiksi uusien ohjelmien ja sovelluksien käyttöönottoon ja niihin tutustumiseen toteutuukin esihenkilön puolelta tavalla, joka ei tule vaatimaan merkittäviä uhrauksia työntekijän omasta ajasta.
Resurssit eivät riittäneet alkuunkaan ja päivistä tuli heti yli 12 tuntisia.
Valmius digiympäristöjen käyttöön voisi olla sulautettuna osaksi jokapäiväistä toimintaa, mikä onnistuu parhaiten pitämällä opettajien digivalmiudet korkealla tasolla. Myös esimerkiksi kurssisisältöjen uudistaminen kaikenlaisiin työskentely-ympäristöihin sopiviksi vähentäisi opettajan henkilökohtaista työkuormaa merkittävästi. Lisäksi jo käytössä olevan digityöskentelyyn sopivan opetusmateriaalin tuntemus helpottaisi poikkeustilanteiden opetuksen järjestämistä mahdollisimman tehokkaasti heti alusta alkaen. Digitukea tulisikin tarjota matalalla kynnyksellä kaikille, sillä digitaalinen poikkeustila ei ole vain hetkellinen haaste vaan enemmänkin osa jatkuvaa muutosta (Piirainen 2020).
Onnistutaan yhdessä
Tutkimuksen mukaan selkeiden etätyöskentelyohjeiden koettiin puuttuvan kohdeyhteisössä ja omat, henkilökohtaiset työskentelymallit oli pandemian alettua luotava itsenäisesti. Etäopetusta ei kuitenkaan tarvitse toteuttaa täysin yksin, sillä myös etäopetuksessa on mahdollisuus hyödyntää laajasti yhdessä opettamisen tai yhteisopettajuuden malleja ja näin samalla mahdollistaa tehokas eriyttäminen. Saman luokka-asteen opettajien kesken onkin mahdollista keskinäisesti sopia avustavan ja täydentävän opettamisen mallista, rinnakkain opettamisen mallista tai vaikka tiimiopettajuuden mallista (Rytivaara ym. 2018). Esihenkilön olisikin hyvä olla perillä työnteon kuormittavuutta vähentävistä keinoista, jotta hän osaa niitä myös tarjota.
Kun henkilöstö nähdään työyhteisön yhtenä merkittävimmistä voimavaroista (Kauhanen 2012, 16), tulisi kaikin keinoin panostaa työskentely-ympäristöön ja tarjota keinoja arjen hallintaan sekä keskustelevan työkulttuurin ylläpitoon haasteellisempinakin aikoina.
Lähteet:
Kauhanen, J. 2012. Henkilöstövoimavarojen johtaminen. E-kirja. 10. Painos. Helsinki: Talentum.
Mäntynen, A. 2023. Peuruskoulun opetustyön etäjohtamisen kehittäminen. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. https://www.theseus.fi/handle/10024/794921
Piirainen, M. 2020. Poikkeustilanne haastaa yhteiskunnan digivalmiudet. Digi- ja väestötietoviraston blogi. https://dvv.fi/blogi/-/blogs/poikkeustilanne-haastaa-yhteiskunnan-digivalmiudet
Rytivaara, A.; Palmu, I.; Ahtiainen, R.; Kontinen, J.; Pulkkinen, J. 2018. Yhteisopettajuudesta monipuolisuutta opettamiseen. https://www.eoliitto.fi/wp- content/uploads/2019/01/luksitko-2018-1-yhteisopettajuudesta-monipuolisuutta- opettamiseen.pdf