Rakennuttajan turvallisuusjohtaminen infrarakennusprojektissa
Rakennushankkeiden turvallisuus on yhteispeliä päätoteuttajan, aliurakoitsijoiden, itsenäisten työntekijöiden, rakennuttajan ja suunnittelijan osalta. Viime kädessä rakennuttajan vastuulla on varmistaa turvallisuus rakennushankkeessa. Aiheeseen perehdyttiin syvällisesti Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyössä (Kupari, 2026)
Rakennushankkeissa riskit ja vaaratekijät ovat aina hankekohtaisia ja turvallisuus rakentuu vain näihin ennakoiden reagoimalla. Ei ole yhtä toimivaa valmista mallia, miten turvallisuus saadaan varmistettua hankkeessa kuin hankkeessa, vaan hankkeeseen osallistuvat itse luovat turvallisuuden omalla tekemisellään ja työpanoksellaan. Rakennuttajan vastuulla on kuitenkin tehdä turvallisuutta varten pohjatyöt, ennakoiden kartoittaa vaaratekijät, huolehtia rakennussuunnitelmien olevan turvallisesti toteutettavissa, laatia turvallisuusasiakirja sekä turvallisuusohjeet ja säännöt.
Turvallisuuteen velvoittaa suuri määrä lakeja ja asetuksia
Rakennusurakan yleisien sopimusehtojen (YSE 1998) 24. §:n kohdan g mukaisesti sopijapuoli vastaa lakien ja asetusten, sekä niihin rinnastettavien julkisoikeudellisten määräysten noudattamisesta oman suorituksensa osalta. Tämän ajatuksen pohjalta selvitettiin (Kupari, 2026) juurta jaksaen, mikä on rakennuttajan vastuu rakennushankkeen turvallisuuden osalta, ja miten toimitaan lakien ja asetuksien mukaisesti. Rakennuttajan turvallisuusperiaatteet aukeavat lakien ja asetuksien kautta kohtalaisen selkeästi, mutta kysymyksiä jää edelleen auki. Itse työ, kaikkien pykälien selvittämiseen, osoittautui valtavaksi urakaksi – velvollisuudet on pirstaloitu ja ripoteltu useisiin eri lakeihin.
Aluksi kartoitettiin lait ja asetukset, joilla on vaikutusta rakentamiseen. Näitä lakeja ja asetuksia löytyi lopulta lähes kaksi sataa, jonka jälkeen jäi vielä epäselväksi – löydettiinkö varmasti kaikki. Kaikkien lakien kurinalainen läpikäyminen ja pykälien merkityksien sisäistäminen on käytännössä yhdelle ihmiselle äärimmäisen vaikea tehtävä, joten näiden lakien läpikäyminen nimettiin ”rakennuttajan pyhiinvaellukseksi” (Kupari, 2026). Tavoitteena oli ”valaistuminen” ja tietynlaisen nöyrän, lakeihin ja asetuksiin perustuvan, työtavan omaksuminen. Työssä ei tyydytty pelkkiin lakeihin ja asetuksiin, vaan tietoa ammennettin myös standardeista sekä erilaisista viranomaisten laatimista ohjeistuksista.
Turvallisuustaso riippuu työsuunnittelusta
Lait ja asetukset määrittelevät työturvallisuuden osalta toimintatavat yleisellä tasolla melko kattavasti, mutta ruohonjuuritasolla vastuu lankeaa työnantajalle tai työtä teettävälle osapuolelle. Kullakin työnantajalla itsellään on jo työturvallisuuslain mukainen velvollisuus huolehtia turvallisuusasioista, lisäksi kullakin työntekijällä on saman lain mukainen velvollisuus noudattaa työturvallisuusmääräyksiä. Nämä luovat pohjan perustyöturvallisuudelle. Työturvallisuuslaki määrää kuitenkin rakennuttajan asettumaan työnantajan housuihin ja viimekädessä huolehtimaan sekä varmistamaan työnantajan velvollisuuksien toteutumisesta rakennustyössä, sekä sitä kautta ottamaan osaa turvallisuuden tuottamisesta.
Valtioneuvoston asetuksen rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) mukaan rakennuttajan on nimettävä rakennushankkeeseen turvallisuuskoordinaattori, jonka velvollisuus on päätoteuttajan kanssa paneutua turvallisuusasioihin. Saman asetuksen mukaan päätoteuttaja nimeää hankkeeseen työturvallisuudesta ja terveydestä vastaavan pätevän vastuuhenkilön. Tämä duo tuottaa lopulta merkittävimmän osuuden turvallisuuden yhteistyönä. Suunnittelijalle jää erityistilanteiden osalta erikoissuunnittelua vaativien rakenteiden ja töiden suunnittelu. Esimerkiksi raskaiden elementtirakenteiden nostot, pohjanvahvistus ja syvien kaivantojen tuenta, ovat tyypillisiä turvallisuuteen liittyviä suunnitelmia infrahankkeissa. Rakennuttajan tulee nämä suunnitelmat tarvittaessa tilata ja suunnitteluttaa, ellei niitä ole urakkasopimuksessa päätoteuttajan urakkasuoritukseen sisällytetty.
Rakennuttajan lopullinen turvallisuusvastuu määräytyy rakennushankkeessa kahdella tavalla
1) rakennuttaja nimeää rakennushankkeeseen erillisen päätoteuttajan, tai
2) rakennuttaja toimii itse päätoteuttajana.
Vaihtoehdossa kaksi rakennuttaja vastaa myös päätoteuttajan vastuista täysimääräisesti, kun taas vaihtoehdossa yksi rakennuttajan kuuluu vain varmistaa, että nimetty päätoteuttaja suorittaa laissa ja asetuksissa päätoteuttajalle määritellyt tehtävät ja kantaa niistä vastuut. Lisäksi täytyy muistaa, että YSE:n mukaan kukin sopimusosapuoli vastaa omista suunnitelmistaan ja niiden oikeellisuudesta, joten vastuualueet voivat olla häilyvät rakennuttajan edustaessa tilaajaa ja urakkasopimuksessa voi olla suunnitteluvelvoitteista myös erikseen poikkeavasti sovittu.
Käytännössä kumpikaan edellä mainituista kahdesta vaihtoehdosta ei ole toista helpompi – varmistusvastuu jää edelleen rakennuttajan harteille. Mikäli rakennustyötä varten tarvitaan jokin turvallisuuteen liittyvä suunnitelma, esimerkiksi vaikka vaativaa nostoa varten nostotyösuunnitelma, niin rakennuttajan tulee varmistaa, että sellainen laaditaan.
Kun päätoteuttaja on suunnitellut yhteistyössä turvallisuuskoordinaattorin kanssa hanketta koskevat valtioneuvoston asetus rakennustyönturvallisuudesta 10. ja 11. §:en mukaiset turvallisuussuunnitelmat, on lähtökohtaisesti perusedellytykset rakennustyön turvallisuudelle luotu. Tällä päästään alkuun, mutta tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Tämän jälkeen tulee vielä muut lait ja asetukset, joissa on paljon pieniä määräyksiä ja asioita varmistettavaksi. Räjäytys- ja louhintatyöt vaativat aina lukuisia suunnitelmia ja varmistuksia ennen kuin töihin voidaan ryhtyä. Myös sähköteknisten rakenteiden asennustyöt edellyttävät omien erillisten turvallisuusvelvoitteiden suorittamista.
”Tieto lisää tuskaa.”
Lait ja asetukset ovat täynnä pieniä yksityiskohtaisia turvallisuusvelvoitteita, jotka rakennuttajan tulisi tietää ja vaatia niiden toteutumista. Turvallisuusjohtaminen ei ole vapaaehtoista, vaan lakisääteistä. Rakennuttajalla on hyvin merkittävä vastuu turvallisuuden kannalta ja rakennuttajan tulee aina ottaa turvallisuusasiat vakavasti. Vastuut voivat yllättää, kun ne ymmärtää kokonaisvaltaisesti. Rakennuttajalla on esim. lainsäädännön mukainen velvollisuus puuttua tilanteeseen, jos lähetetyn työntekijän oikeuksia sorretaan ja työehtosopimusta ei noudateta. Ja jos et tätä määräystä noudata, katsot sortamista läpisormien, niin voit saada rikoslain mukaan laiminlyöntimaksun. Tämä velvoite on kirjattu ns. ”tilaajavastuulakiin”.
Rakennuttajan turvallisuusjohtaminen
Rakennuttajan turvallisuusjohtaminen perustuu pääosin lakisääteisiin velvoitteisiin ja niiden varmentamiseen. Tärkein työkalu on ehdottomasti urakkasopimus ja sen liitteenä oleva turvallisuusasiakirja. Jotta rakennuttaja tehtävässä onnistuisi, tulee ensin kartoittaa hankkeen turvallisuuteen vaikuttavat riskitekijät ja yksitellen käytännössä huomioitava ne turvallisuusasiakirjan kirjauksissa. Lisäksi varmistaminen edellyttää päätoteuttajan vastuulle jääneiden turvallisuusasioiden toteutumisen seurantaa ja asioiden riittäviä kirjauksia esim. työmaapäiväkirjoihin tai työmaakokouspöytäkirjoihin.
Rakennushankkeissa valmistuneiden rakenteiden osalta hyvän rakentamistavan mukaisesti tulisi aina varmistaa myös lopputarkastuksessa, että valmis tuote on käyttäjilleen turvallinen ja voidaan ylipäänsä ottaa käyttöön. Näissä tarkastuksissa on usein järkevää käyttää jotain ulkopuolista, joka varmistaa rakenteiden täyttävän lakien, asetuksien ja standardien mukaiset vaatimukset. Viimeisenä vastuuna rakennuttajalle jää lopputuotetta koskevan käyttö- ja huolto-ohjeistuksen laatiminen ja tämän kautta varmistaminen, että tuotetta käytetään turvallisesti ja sitä huolletaan oikein, ja sitä kautta turvallisuus kestää läpi elinkaaren.
Lähde
Kupari, E. (2026) Infrarakennuttajan pyhiinvaellus – Rakennuttajan turvallisuusjohtaminen infrarakennusprojekteissa. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu.