Henkilökohtainen budjetti omaishoitajan jaksamisen mahdollistajana
Omaishoitajat tekevät arvokasta ja merkittävää työtä mahdollistamalla toimintakyvyltään heikentyneen ikääntyneen henkilön jokapäiväisen pärjäämisen ja asumisen kotona. Omaishoitajan antamalla hoivatyöllä on valtava merkitys puolisoiden yhdessä asumiselle ja vanhenemiselle, mutta myös yhteiskunnalle, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmälle. Ilman jaksavaa ja hyvinvoivaa omaishoitajaa tämä ei ole mahdollista. Omaishoitajien jaksamisen tukemiseen tulee panostaa nykyistä enemmän ja heidän itsensä tarvitsemalla tavalla.
Omaishoitajuus nähdään luonnollisena ja itsestäänselvyytenä oman puolison hoitamisessa. Puolison omaishoitajaksi ei hakeuduta erikseen, vaan se koetaan luonnolliseksi osaksi elämää ja osaksi yhteistä matkaa – rakkaudeksi toista kohden.
Usein omaishoitajana toimii ikääntynyt puoliso – nainen, joka hoitaa ikääntynyttä miestään (Autio & Rissanen 2020, 222). Jo itsessään omaishoito on sitovaa ja kuormittavaa työtä, jonka raskauskerrointa lisää ikääntyneen omaishoitajan omat toimintakyvyn ja terveyden haasteet. Äärirajoilla oleminen lisää uupumisen riskiä ja yhden hoidettavan sijasta hoidon ja avun tarpeessa voi olla nopeasti kaksi henkilöä – hoidettava että hoitaja (Halonen ym. 2021, 105).
Erilaiset jaksamisen mahdollisuudet
Omaishoitajat eivät aina tunnista omaa väsymistä tai siihen voidaan havahtua aivan liian myöhään. Osittain tähän vaikuttaa omaishoitajan oma toiminta, mutta valitettavan usein syy löytyy myös yhteiskunnan antamasta tuesta ja toiminnasta. Silloin kun omaishoitajat tiedostavat ja tuntevat omat jaksamisensa rajat, niin valitettavan usein he kokevat, etteivät saa jaksamisen tukemiseen tarvittavaa ja tarpeellista tukea ja apua yhteiskunnalta (Matilainen 2002, 49).
Yhteiskunnassa on panostettu paljon omaishoitajien jaksamisen ja hyvinvoinnin tukemiseen vuosien saatossa. Erilaisilla kehittymistöillä on pyritty ennen kaikkea vaikuttamaan ja parantamaan omaishoitajien hyvinvointia, mutta myös lisäämään omaishoitajuuden houkuttelevuutta (Noro 2019, 11). Tässä ei ole kuitenkaan täydellisesti onnistuttu, vaikka asiat ovat menneetkin eteenpäin ja parempaan suuntaa. Kehittämistä tulee siis jatkaa ja yhdessä omaishoitajien kanssa.
Omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi on määritelty omaishoidon tuen kokonaisuus, joka sisältää rahallisen, tiedollisen ja välineellisen tuen omaishoitajalle (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014, 17). Yksi jaksamisen tukikeino on omaishoitajalle myönnettävät vapaapäivät hoidon sitovuuden mukaan. Vapaapäivät mahdollistavat omaishoitajalle omaa aikaa, kun hoidettavan hoidosta huolehtii sovittu taho. Oma aika ja lepo on nähty tärkeäksi tekijäksi omaishoitajan jaksamisen tukemisessa (Gustafsson 2017, 75). Kuitenkaan kaikki omaishoitajat eivät koe, että oma aika tukee heidän jokapäiväistä jaksamistansa toivotulla tavalla ja osittain siksi vapaapäiviä ei käytetä siinä määrin kuin niihin olisi oikeus. Vapaapäivien käytettävyyteen vaikuttavat myös omaishoitajan ja hoidettavan tunneperäiset syyt sekä koettu palveluiden saatavuus ja laatu. (Halonen 2021, 358, 361). Ei siis ole yhtä ainoaa syytä sille, miksi vapaapäiviä ei käytetä, vaan syyt vaihtelevat omaishoitotilanteiden ja omaishoitajien keskuudessa.
Henkilökohtainen budjetti tarvittavien palveluiden mahdollistajana
Omaishoitajat käyttivät heille myönnettyjä vapaapäiviä, kun niitä pystyi käyttämään nykyistä monipuolisemmin ja omaishoitajien toivomilla ja tarvitsemilla tavoilla. Henkilökohtaisessa budjetissa omaishoitajat pystyivät vaihtamaan heille myönnettyjä vapaapäiviä budjetiksi eli rahasummaksi. Budjetilla omaishoitajat pystyivät hankkimaan omaishoitotilanteeseensa sopivia ja tarkoituksenmukaisia palveluita tukemaan jaksamista. Henkilökohtaisella budjetilla vaihdetun palvelun tuli tukea omaishoitajan jaksamista, joka on myös lain näkökulmasta vapaapäivien tarkoitus (Laki omaishoidon tuesta 937/2005).
Omaishoitajat hankkivat henkilökohtaisella budjetilla hoidettavalla kuntouttavia palveluita ja kodinhoidollisia palveluita. Hankitut palvelut tukivat omaishoitajien päivittäistä jaksamista välillisesti ja välittömästi, mutta lisäsivät myös hoidettavan hyvinvointia. Henkilökohtaisen budjetin on nähty vaikuttavan myönteisesti käyttäjän elämään (Hatton &Waters 2011, 24) sekä henkiseen hyvinvointiin (Sola ym. 2015, 35). Hankitut palvelut vähensivät omaishoitajien kuormitusta arjen askareiden määrän kautta sekä hoidettavan toimintakyvyn parantumisen myötä. Arjen keventyessä kodinhoidollisten tehtävien vastuun jakamisen kautta sekä hoidettavan paremman toimintakyvyn ja kivuttomuuden johdosta omaishoitajat saivat nukuttua paremmin, minkä johdosta heillä oli voimavaroja toteuttaa itselle tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Kaikki tämä tuki omaishoitajana toimimista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Onko mahdollista saada pelkkää hyvää ilman jotain huonoa?
Äkkiseltään näyttäisi siltä, että henkilökohtainen budjetti avaa ovet omaishoitajille jaksamista tukevien palveluiden hankkimiseen täydellisesti. Suurelta osin asia onkin näin. Kuitenkin jokaisessa palveluiden järjestämistavassa ja asiassa on omat haasteensa ja heikkoutensa. Niin myös henkilökohtaisessa budjetissa.
Henkilökohtainen budjetti ei mahdollista omaishoitajan parempaa jaksamista, jos hän ei osaa toimia kyseisessä palveluiden järjestämistavassa tai hänelle myönnetty budjetti on tarpeisiin nähden sopimaton. Siksi omaishoitajien tulee saada henkilökohtaisesta budjetista ja siinä toimisesta riittävästi ja tarvittaessa tarvitsemaansa tukea sosiaalihuollon ammattilaiselta tai muulta taholta (Leinonen 2014, 71, 75). Toimijuuden lisäksi henkilökohtaisen budjetin määrittelyssä tulee huomioida tarpeeksi kattavasti palveluiden tarve ja niiden hankkimiseen tarvittavat eurot (Nurmi-Koikkalainen ym. 2022, 90). Budjetin määrittelyssä onkin nähtävissä kipuilua ja tasapainottelua siitä, miten määritellään riittävä, mutta tasapuolinen budjetti muiden järjestämistapojen kustannusten kanssa sekä muihin asiakkaisiin nähden. Vielä ei ole ehkä löydetty täydellistä ratkaisua, mutta uskon sen olevan jo käsillä.
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua
Omaishoitajien jaksamisen tukemiseksi tarvitaan jotain uutta, kun nykyiset tukitoimet eivät kohtaa kaikkien omaishoitajien tarpeita. Uuden kehittämisessä tulee olla iäkkäiden omaishoitajien mukana, koska he tietävät parhaiten mitä he tarvitsevat toimiakseen omaishoitajana ja jaksamisen tukemiseksi.
Aina ei tarvitse pyörää keksiä uudestaan, vaan voidaan vanhaa ja lainattua parannelle sopivammaksi. Omaishoitajille myönnettävät vapaapäivät tukevat heidän jaksamistaan, jos niitä käytetään. Nykyisten vapaapäivien käyttömahdollisuuden –hoidettavan hoidon järjestämisen lisäksi vapaita tulisi voida käyttää monipuolisemmin tai myöntää vapaiden sijasta suoraan palveluita, jotka tukevat omaishoitajan jaksamista. Yhtenä lainattuna elementtinä palveluiden järjestämisessä ja hankkimisessa voisi toimia henkilökohtainen budjetti. Henkilökohtaisen budjetin on nähty mahdollistavan hankkia omiin tarpeisiin nähden sopivia ja tarpeenmukaisia palveluita (Patronen ym. 2012, 9).
Onko oikea resepti omaishoitajien tarpeellisten jaksamista tukevien palveluiden kehittämisessä jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain… Tämä jää nähtäväksi. Toivottavaa on löytää omaishoitajien jaksamisen tukemiseen sopivia keinoja, jotta ikääntyneelle puolisolle ja yhteiskunnalle erittäin tärkeät omaishoitajat jaksavat arvokkaassa ja merkityksellisessä työssään. Näytetään arvostus sanojen lisäksi teoilla.
Lähteet:
Autio, T. & Rissanen, S. 2020. Puolisohoitajan henkilökohtainen kasvu. Gerontologia. Vol. 34, No 3, 222–236. Viitattu 30.4.2022. https://journal.fi/gerontologia/article/view/85296/55527
Gustafsson, K. 2017. Hyvinvoinnin ulottuvuudet. Ikääntyneen omaishoitajan kokemus hyvinvoinnistaan. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Tampereen yliopisto. Viitattu 27.4.2022. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/101005/GRADU-1493738813.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Halonen, U. 2021. Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia. Vol. 35, No 4, 356–371. Viitattu 11.3.2022. https://journal.fi/gerontologia/article/view/109028/66163
Halonen, U., Van Aerschot, L. & Oinas, T. 2021. Palveluohjaus määrittää muistisairaan läheisten palvelujen saamista – Aikuiset lapset puolisoita heikommassa asemassa. Janus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. Vol. 29, No 2, 103–121. Viitattu 8.2.2023 https://journal.fi/janus/article/view/87771/64256
Hatton, C. & Waters, J. 2011. The National Personal Budjet Survey 2011. Lancaster University. Viitattu 5.1.2023. https://www.researchgate.net/publication/265491817_The_National_Personal_Budget_Survey
Laki omaishoidon tuesta 937/2005. Annettu Helsingissä 2.12.2005. Saatavilla sähköisesti osoitteessa https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937#P4a
Leinonen, E. 2014. Henkilökohtainen budjetti. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus kansainvälisessä tutkimuksessa. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntapolitiikka. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 5.1.2023. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/43690/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201406122009.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Matilainen, I. 2002. Dementoitunutta läheistään hoitavan ikääntyneen omaishoitajan kokemus terveydestään ja sen tukemisesta. Gerontologia ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto. Terveystieteiden laitos. Viitattu 6.1.2023. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/8349/irmemati.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Noro, A. (toim.) 2019. Omais- ja perhehoidon kehitys vuosina 2015–2018. Päätelmiä ja suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2018:61. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriä. Viitattu 31.3.2022. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2014c8a8-7ba2-4340-a8e3-a7ebd88fb8ef/02c58fee-83de-4857-93e6-5638c53f5c09/RAPORTTI_20190215064517.pdf
Nurmi-Koikkalainen, P., Rantala, V. & Sjöblom, S. (toim.) 2022. Vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeen tuloksia. Esitys Suomen malliksi. Työpaperi 3/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Viitattu 27.3.2022. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143795/URN_ISBN_978-952-343-801-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Sola, J., Kortesniemi, P. & Patronen, M. 2015. Henkilökohtaisen budjetin kokeilu Tampereella. Oppeja lainsäädännön uudistamiseen. Sitran selvityksiä 96. Viitattu 3.1.2023. https://www.sitra.fi/app/uploads/2017/02/Selvityksia96-2.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Viitattu 4.12.2022. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70270/URN_ISBN_978-952-00-3483-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Patronen, M., Melin, T., Tuominen-Thuesen, M., Juntunen, E., Laaksonen, S. & Wilhelmiina, K. 2012. Henkilökohtainen budjetti. Asiakaslähtöinen toimintamalli omaishoidossa. Helsinki: Hakapaino