Jälkihuoltonuoren elämään liittyvien siirtymien tukeminen on eheän kasvun edellytys
Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia siirtymiä sijaishuoltoon ja sieltä edelleen jälkihuoltoon siirtyvän nuoren elämään liittyy ja miten näitä siirtymiä tulisi sosiaalityössä ymmärtää, jotta ne sujuisivat asiakasnuorten kannalta mahdollisimman hyvin.
Tutkimuksissa on jo aiemmin todettu, että jälkihuoltonuoren riittävä ja oikein kohdistettu tuki estää syrjäytymistä yhteiskunnasta ja on ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä sukupolviperiytymän katkaisemiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2019, 12). Opinnäytetyössä tietoa siirtymistä kerättiin niin jälkihuollon työntekijöiltä kuin asiakkuudessa olevilta lapsilta ja nuoriltakin.
Erilaiset siirtymät ja niiden tunnusmerkit
Siirtymä sijaishuollosta jälkihuoltoon on juridinen, fyysinen ja sosiaalis-emotionaalinen. Nuoren rooli muuttuu sekä suhteessa yhteiskuntaan että omaan yhteisöönsä. Myös tila muuttuu, kun vahvasti aikuisen tukea tarjoavasta sijaishuollon yksiköstä muutetaan omaan asuntoon. Opinnäytetyön tutkimuksen tuottaman tiedon valossa nämä siirtymät tunnistetaan hyvin sekä asiakkaiden että työntekijöiden keskuudessa. Tämä näkyy erityisesti siinä, että siirtymiin halutaan valmistautua jo hyvissä ajoin, noin puoli vuotta ennen siirtymää.
Painotus juridisessa siirtymässä on nuoren oman vastuun korostamisessa sekä talouteen liittyvien tehtävien, vastuiden ja jälkihuolto-oikeuksien läpikäymisessä. Keskusteluja käydään myös yhteiskunnallisesta roolista sekä siihen liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista. Oleellista työntekijöiden näkemyksen mukaan on myös kertoa jälkihuollon vapaaehtoisuudesta ja määräaikaisuudesta.
Fyysiset siirtymät jälkihuoltonuorten tilanteissa ovat ennen kaikkea siirtymistä itsenäiseen asumiseen. Tutkimuksessa työntekijöiden esiin tuoma havainto tilanteen haavoittavimmasta piirteestä oli se, että aiemmin rakennetut verkostot haurastuvat tai jopa hajoavat fyysisen siirtymän myötä. Vaarana on pudota läpi turvaverkostosta ja ajautua palveluiden ulkopuolelle.
Positiivinen aspekti tilanteessa voi liittyä siihen, että nuorelle mahdollistuu saada apua ja tukea tarpeensa mukaan ja uusilta ihmisiltä, mikäli suhde aiempiin auttajiin on ollut huono tai ristiriitainen. Tämä voidaan nähdä mahdollisuutena uuteen alkuun, joka voi vahvistaa nuoren mahdollisuuksia hyödyntää omia vahvuuksiaan.
Kun tukiverkot harvenevat, työntekijän rooli korostuu
Opinnäytetyön tutkimuksen tuottama tieto johti konkreettiseen ajatukseen nuoren fyysisen ympäristön tutuksi ja turvalliseksi tekemiseen huomioimalla nuoren tarpeet ja järjestämällä yhteistä aikaa tutustua uuteen fyysiseen ympäristöön ja sen palveluihin. Tärkeää on myös huomioida, että nuori saa riittävästi tukea sekä itselleen uusien käytännön asioiden hoitamiseen että yksinäisyyteen totutteluun. Tässä apuna voisi tutkimuksen tuottaman tiedon valossa olla se, että asioita konkretisoitaisiin jo etukäteen nuorelle ja lisäksi vastuunjaon työntekijöiden kesken tulisi olla selkeää ja työskentelyn vahvasti suunnitelmallista.
Sosiaalisten ja emotionaalisten muutosten kanssa työskentely on kehittämistyöpajoihin osallistuneiden jälkihuoltonuorten ja työntekijöiden mielestä työntekijän oleellisin rooli. Nuoren omat verkostot voivat olla hauraat, mikä lisää työntekijän merkitystä uudessa tilanteessa.
Nuorten oman kokemuksen mukaan kannustus ja tuki työntekijältä voivat olla ratkaisevassa roolissa ja auttaa käsittelemään myös epäonnistumisia. Prosessiin olennaisena osana kuuluu nuoren oman toimijuuden ja itsetunnon vahvistaminen. Samoin mahdollisuutena tutkimuksessa kuultujen nuorten kertomuksissa näyttäytyi se, että suhde viranomaisiin voi saada positiivisia sävyjä jälkihuoltovaiheessa. Pohdintaa ja työstämistä tarvitaan etenkin niissä tilanteissa, kun nuoren suhde aiempiin tuentarjoajiin, kuten sijaishuoltopaikkaan tai hoitotahoon, muuttuvat tai katkeavat aikuistumisen myötä.
Oleellisena työskentelyn kannalta nähdään se, että nuoren verkostoa on kartoitettu ja käsitellään tunteita näihin liittyen. Kuulluksi tulemisen kokemus on oleellinen yhteistyösuhteen muodostumisen kannalta. Tärkeänä nostona emotionaalisen tuen kannalta tutkimuksessa tuli esiin yhteiskunnan vaatimusten huomioiminen ja nuoren auttaminen siinä, että hän pystyy muodostamaan käsityksen itsestään, tulevaisuudestaan ja roolistaan yhteiskunnassa. Myös omien rajojen pohtiminen, turvallisuuden kokeminen ja itsensä suojeleminen ovat taitoja, joissa työntekijä voi keskustellen tukea nuorta emotionaalisesti.
Miten kasvatetaan vastuulliseksi, kun kasvuympäristö on rikkinäinen?
Lapsen kasvattaminen itsenäiseksi, vastuulliseksi ja toimivaksi aikuiseksi on kaiken kasvatustoiminnan lähtökohta. Sijoitetun lapsen lapsuus on kuitenkin säröillä ja hän tarvitsee korjaavia kokemuksia ehjäksi kasvamiseensa. Sijaishuollossa kasvanut nuori tarvitsee vahvempaa tukea kuin nuori, joka on saanut riittävästi tukea luonnolliselta verkostoltaan.
Opinnäytetyön tutkimuksen tuottaman tiedon valossa jälkihuoltonuorten kuunteleminen ja palautteen kerääminen työskentelystä on tärkeää työn kehittämiseksi jatkossa. Suoraan asiakkaalta saadun tiedon myötä työtä on tarkoituksenmukaisesti mahdollista ohjata tukemaan juuri asiakkaana olevaa aikuistuvaa nuorta.
Oleellista olisi myös kiinnittää huomiota nuoren verkostoon ja sen mahdolliseen puutteeseen sekä siihen liittyviin tunnekokemuksiin. Myös taloudellisten seikkojen kanssa ohjaaminen tukee nuorta ottamaan vastuuta omasta elämästään. Oman toimijuuden ja vastuullisuuden lisääminen sekä kunnioittava, nuorta palveleva kohtaaminen auttavat nuorta omalla polullaan eteenpäin.
Lähteet:
Rask. R. 2025. Jälkihuoltonuorten siirtymät nuoruudesta aikuisuuteen. Turun ammattikorkeakoulun YAMK-opinnäytetyö. Viitattu 16.5.2025. https://www.theseus.fi/handle/10024/887187
Sosiaali- ja terveysministeriö 2019. Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti : Lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmä. Viitattu 15.5.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161637
Kuva: Pexels