• elinympäristö
• hyvinvointi
• Nuoret
• terveyden edistäminen
• terveys

Lapsuuden ja nuoruuden elinympäristöillä on tutkitusti kauaskantoisia vaikutuksia. Päihteidenkäyttö on terveydelle haitallista käyttäytymistä. Erityisesti nikotiinituotteiden käyttö on ammattiin opiskelevien keskuudessa selvästi yleisempää kuin muilla toisen asteen opiskelijoilla. Voidaanko ammattiin opiskelevien päihteidenkäytön ja ammattikouluympäristön väliltä löytää joitain käyttöä selittäviä yhteyksiä, ja jos, niin miten niihin voidaan vaikuttaa?

Käyttäytymiseen vaikuttaa moni asia. Käyttäytymisen muuttamisen tavoittelua auttaa tieto käyttäytymisen taustalla vaikuttavista syistä.  Kirjallisuudesta havaittuja nuoren päihde- ja muuhunkin käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat

• sosiaalisen ympäristön malli
• tavat
• biologinen kehitysvaihe
• tunteet
• arvot
• riippuvuus
• persoonallisuuden piirteet ja mielenterveys
• elämäntilanne ja aiemmat kokemukset.

Riippuvuutta lukuun ottamatta näitä kaikkia tekijöitä yhdistää se, että sama tekijä voi joko edistää tai ehkäistä nuoren päihteidenkäyttöä (Kosola ym., 2018). Monet näistä tekijöistä ovat nuorten kohdalla vielä tilannesidonnaisia, mikä tekee tarkoituksellisen vaikuttamisen niihin mahdolliseksi.

Mistä muodostuu ympäristön ja käyttäytymisen yhteys?

Havainnoi hetki ympäristöäsi. Se, mitä näet, kuulet tai koet muilla aisteillasi, vaikuttaa aivoissasi. Lähes huomaamattasi teet havainnoista tulkintoja, ja ajatukset herättävät tunteita. Osa käyttäytymisestä syntyy tällaisen ympäristölähtöisen ja sisäisillä asenteilla täydentyvän syy-seuraus-ketjun pohjalta (French, 2017).

Edellä tapahtuneessa lyhytaikaisessa ympäristön havainnoinnissa huomio kiinnittyi todennäköisesti lähinnä vain fyysisen ympäristön asioihin. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta yhtä lailla merkityksellisiä ovat kuitenkin myös psyykkisen, sosiaalisen sekä toiminnallisen ympäristön sisällöt ja laatu (Sairinen ym., 2006).

Ihminen ja ympäristö ovat monimutkaisessa vuorovaikutussuhteessa, jossa molempien ominaisuudet vaikuttavat toisiinsa.  Vuorovaikutuksen seurauksia ihmisessä voidaan havaita niin hänen terveydestään kuin myös jo edellä mainitusta käyttäytymisestä. (Vähäkangas & Tuomisto, 2010.) Kun ympäristö tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden palautua kuormituksesta, on ihmisellä sen seurauksena jaksavampi olo huolehtia muun muassa ympäristön siisteydestä sekä sosiaalisen ympäristön ihmissuhteista. Nämä ihmisen toimet taas edelleen tekevät ympäristön ominaisuuksista ihmisen hyvinvoinnille otollisempia, jolloin positiivinen kierre on syntynyt (Vähäkangas & Tuomisto, 2010).

Jos ympäristö aiheuttaakin levottomuutta tai muita hankalia tunteita, voi seurauksena olla niin ihmiselle itselleen kuin ympäristöllekin haitallista käyttäytymistä. Ei siis ole yhdentekevää, millaisessa kouluympäristössä lapset ja nuoret viettävät ison osan arjestaan.

Kohti käyttäytymisen muutosta

On olemassa käyttäytymistieteeseen pohjaavia menetelmiä, joissa toivotun käyttäytymismuutoksen saavuttamisen keinona käytetään ympäristön muokkaamista (Kolehmainen ym., 2019; Lyytikäinen ym., 2017). Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyön tuotoksena laadittiin päihteettömyyssuositus kouluympäristöön. Suosituksessa tekijät, joilla muutosta on mahdollista saavuttaa, on luotu yhdistellen sekä sosiaalisen markkinoinnin menetelmän ideaa että tuuppaamisen periaatteita.

Sosiaalisen markkinoinnin menetelmässä tarjotaan vaihtoehtoisia käyttäytymisen muotoja vastaamaan niihin tarpeisiin, joihin ei-toivottu käyttäytyminen, eli tässä päihteidenkäyttö, tällä hetkellä vastaa (Tukia ym., 2012). Tuuppaamisessa hyödynnetään tietoutta siitä, millaiset automaattiset periaatteet, kuten esimerkiksi taipumus valita helpoin ja houkuttelevin vaihtoehto, ohjailevat ihmisen käyttäytymisvalintoja. Ympäristöä muokataan niin, että helpoimmat valinnat ovat myös terveydelle hyviä. (Thaler &Sunstein, 2008, Kolehmainen ym., 2019.)

Mallioppimisella on merkitystä terveyskäyttäytymiseen

Useat eri lähteet vahvistavat, että sosiaalisen ympäristön antamalla esimerkillä on suurin vaikutus nuoren päihdekäyttäytymiseen ja päihteisiin liittyviin asenteisiin (Knaappila ym., 2021; Kosola ym., 2018; Haravuori & Raitasalo, 2017; Maunu ym., 2016; Liimakka ym., 2015; Maunu, 2012).  Sosiaaliseen ympäristöön lukeutuvat niin kaverit, vanhemmat, harrastusporukat, opettajat kuin nuoren esikuvat. Matalampaan sosioekonomiseen asemaan yhdistyy keskimääräistä enemmän tupakan ja nuuskan käyttöä (Ruokolainen, 2021).

Koulun sosiaaliseen ympäristöön voidaan pyrkiä vaikuttamaan keinoilla, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ilman, että siihen liittyy päihteidenkäyttöä. Lisäksi se, että muuten on hyvä olla, tulee kohdatuksi ja saa tukea, vähentää nuoren tarpeita käyttää päihteitä. Ja mitä vähemmän käyttäjiä on, sitä vähemmän sosiaalista arvostusta päihteiden käyttämisellä voi saavuttaa.

Päihteettömyyttä tukeva kouluympäristö pyrkii kaikilla eri ympäristön osa-alueilla (fyysinen, sosiaalinen, psyykkinen, toiminnallinen) luomaan turvallisuutta sekä myönteisiä tunteita ja kokemuksia. Niiden kautta tavoitellaan terveyttä ja hyvinvointia lisäävää käyttäytymistä. Toisaalta, kun kielteisiä tunteita tulee, niihin vastaamiseksi on tarjolla muita keinoja kuin päihteidenkäyttö. (Tukia ym., 2012).

On tosiasia, että käyttäytymisen muuttaminen on usein hidasta ja haastavaa – tavat ja rutiinit ovat pysyväistä laatua. Näiden tekijöiden ei tule silti olla esteenä kokeilemiselle. Terveyden edistämistyössä on vastattava uusilla menetelmillä laajentuneen nikotiinituotteiden valikoiman asettamiin haasteisiin.

Lähteet:

French, J. 2017. Behaviour and how to influence it. Teoksessa French, J. (edit) Social Marketing and Public Health. Theory and practise. CEO Strategic Social Marketing, Visiting Professor, Brighton University Business School, and Fellow, King´s College, University of London.

Haravuori, H., & Raitasalo, K. 2017 Nuorison päihteidenkäytön trendit 2000-luvulla
Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning 2017 vol. 72 no. 34. 1782–1789 
Katsausartikkeli. Viitattu 15.7.2021. http://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/nuorison-paihteidenkayton-trendit-2000-luvulla/
http://www.fimnet.fi/cl/laakarilehti/pdf/2017/SLL342017-1782.pdf

Knaappila, N., Kosola, S., & Kaltiala, R. 2021. Nuorten ongelmakäyttäytyminen vähenee mutta ongelmat kasautuvat. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning vol.76 no.16. 998–1002.
Katsausartikkeli. Viitattu 10.12.2022. https://www-laakarilehti-fi.ezproxy.turkuamk.fi/pdf/2021/SLL162021-998.pdf

Kolehmainen, M., Poutanen, K., Absetz, P., Karhunen, L. 2019 Tuuppaamalla terveyttä: vihjeet vaikuttavat valintoihin. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning 2019 vol. 74 no. 13. Katsausartikkeli 811–815. Viitattu 04.08.2022. https://www-laakarilehti-fi.ezproxy.turkuamk.fi/pdf/2019/SLL132019-811.pdf

Kosola, S., Niemelä, E., & Niemelä, S. 2018.  Päihdekokeilut – normaalia nuoruutta vai alkava häiriö? Duodecim 2018 vol.134 no.8. 865–872. Katsausartikkeli. Teema: Nuorisolääketiede. Viitattu 03.07.2021. https://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo14288.pdf   

Liimakka, S., Ollila, H., Ruokolainen, O., Sandström, P., & Heloma, A. 2015. Nuorten nuuskaaminen koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta: yhteistä linjaa etsimässä? Raportti. no.2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 07.07.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-421-2

Lyytikäinen, M., Koivisto, J., Savolainen, N., & Rotko, T. 2017. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen keinoja. Innokylän innovaatiokatsaus. Työpaperi 13/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Viitattu 30.10.2023 https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132086/URN_ISBN_978-952-302-840-1 .pdf?sequence=1&isAllowed=y

Maunu, A. 2012. Ryyppäämällä ryhmäksi. Ehkäisevän päihdetyön karttalehtiä nuorten ja nuorten aikuisten juomiskulttuureihin. EHYT ry, Helsinki. Viitattu 08.05.2023. https://ehyt.fi/wp-content/uploads/2020/06/ryyppaamalla_ryhmaksi.pdf

Maunu, A., Katainen, A., Perälä, R., & Ojajärvi, A. 2016. Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2016 vol. 53  no. 3. 189–201. Viitattu 13.07.2021. https://journal.fi/sla/article/view/59163/20496

Ruokolainen, O. 2021. Socioeconomics differences in the use of tobacco: Finnish population-based studies. Academic dissertation: University of Helsinki, Faculty of Medicine. Viitattu 03.09.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6864-1

Sairinen, R., Manninen, R., Peltonen, L., & Wiik, M. 2006. Ympäristöterveys yhdyskuntasuunnittelussa: Näkökulmia hyvinvointia edistävään elinympäristöön. Suomen ympäristö 13/2006. Helsinki: Ympäristöministeriö.

Thaler, R. H., & Sunstein, C. R. 2008. Nudge: Improving decisions about health, wealth, and happiness. Yale University Press.1–14.

Tukia, H. Wilskman, K., Lähteenmäki, M. 2012 Sosiaalisen markkinoinnin ABC
Opas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki no. 18.

Vähäkangas, K., & Tuomisto, J.  2010. Ympäristöterveyden edistämisen globaaleja ulottuvuuksia. Teoksessa Pietilä, A-M. (toim.) Terveyden edistäminen – teorioista toimintaan. 53–71. WSOYpro Oy.