Kohtaaminen ja vakaumuksen kunnioittaminen saattohoidossa
Elämän loppuvaiheen palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa tarvitsee noin 30 000 suomalaista vuodessa. Enemmistö kuolevista hoidetaan perusterveydenhuollossa. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon osaamista ja koulutusta tulee lisätä laadukkaan, tasavertaisen hoidon takaamiseksi. Monikulttuuristuvassa Suomessa hoitohenkilökunnalta edellytetään kulttuurista kompetenssia, eli osaamista hoidettavan kulttuuritaustan huomioimiseen sekä hoidettavan vakaumusten kunnioittamiseen.
Salin ja tutkimuskumppanit julkaisivat vuonna 2021 Sosiaalilääketieteellisessä aikakauslehdessä asiantuntijoiden näkemyksiä saattohoidon kehittämis- ja tutkimustarpeista. He toteavat, että palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tärkeimmät kehittämiskohteet liittyvät toiminnan puitteiden, hoitokäytäntöjen sekä osaamisen kehittämiseen. Eri kulttuuritaustoista tulevat potilaat ja heidän hoitonsa toteutuminen kulttuuria kunnioittaen nostetaan myös yhdeksi tärkeäksi tutkimuskohteeksi. Erityisesti kuoleman läheisyys ja sen kulttuurisuus tutkimuskohteena on alue, josta tarvitaan tutkimusta.
Suomen maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö sekä YK:n ihmisoikeuksiin sisältyvä klausuuli edellyttävät terveydenhuollon tasa-arvoista saatavuutta kaikille uskontoon tai kulttuuriin katsomatta. Suomesta on tullut monikulttuurinen yhteiskunta. Tämä tuo uuden haasteen hoitohenkilökunnan koulutukselle ja vuorovaikutustaidoille. Maassamme on monia erilaisia etnisiä ryhmiä, joiden taustat, arvot, tavat ja käytännöt tulee huomioida myös saattohoidossa. Laadukkaan ja tasa-arvoisen saattohoidon toteuttamiseksi hoitohenkilökunnalla tulisi olla tietämystä muun muassa eri kulttuureiden käsityksistä kivun hoidosta, potilaan oikeudesta tietää oma tilansa ja omaisten asemasta sekä kuoleman jälkeisistä kulttuurisista ja uskonnollisista tavoista. (ETENE 2004, Wellman 2017.)
Hyvän hoitosuhteen luominen vieraasta kulttuurista tulevan ja hoitajan välillä edellyttää molemminpuolista ymmärrystä. Huolimatta taustasta, kunnioittava kohtaaminen on aina onnistuneen hoitosuhteen lähtökohta, Taito ymmärtää toisen arvoja, tapoja ja maailmankatsomusta, eli kulttuurinen kompetenssi kehittyy ajan kanssa, toistuvissa vuorovaikutustilanteissa (Wellman 2017).
Kehittämisprojekti pähkinänkuoressa
Turun ammattikorkeakoulun toiminnallisen kehittämisprojektin tuotoksena rakennettiin ryhmäkoulutusmateriaalia saattohoidettavan ja hänen läheisensä kohtaamisesta sekä eri kulttuurien ja uskontojen saattohoidon erityispiirteistä. Kehittämisprojekti tehtiin Oriveden ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä, Orvokkikodissa ja Särkänkodissa. Orvokkikoti ja Särkänkoti ovat Pirkanmaan hyvinvointialueen ylläpitämiä yksiköitä. Ne sijaitsevat noin 400 metrin päässä toisistaan. Orvokkikoti ja Särkänkoti ovat ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköitä, joissa asukkaat saavat ympärivuorokautista hoitoa ja asuvat vuokrasuhteisessa asunnossa. Orvokkikoti on 45-paikkainen yksikkö, jossa on kaksi ryhmäkotia, 15-paikkainen Metsola ja 30-paikkainen Repola.
Koulutusmateriaalin tavoitteena oli kartoittaa ikäihmisten ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitohenkilöstön lisätietämyksen tarvetta saattohoitoon liittyen ja kehittää saattohoitoon liittyvää osaamista. Henkilökunnalta nousseiden saattohoitotyön kehittämisen tarpeiden pohjalta koulutusmateriaali koostui lopulta saattohoidettavan ja hänen läheisensä kohtaamiseen liittyvästä tiedosta sekä romanien, ortodoksien, islaminuskoisten ja juutalaisten saattohoidon erityispiirteistä ja vakaumuksen kunnioittamisesta.
Koulutustilaisuudet toteutettiin ryhmäkoulutuksena toimintayksiköiden hoitohenkilökunnalle, ja koulutusmateriaali jäi molempien yksiköiden vapaaseen käyttöön. Koulutus pidettiin sekä Orvokkikodissa että Särkänkodissa, peräkkäisinä päivinä. Osallistujina oli yhteensä kolmekymmentä hoitohenkilökunnan jäsentä. Koulutuksen jälkeen suullisesti kerätyn palautteen perusteella koulutus koettiin erittäin hyödylliseksi ja aiheet ajankohtaisiksi. Monet kertoivat saaneensa paljon uutta tietoa, ja kulttuuriseen kompetenssiin liittyvät asiat herättivät ajatuksia. Onhan kansainvälistyminen jo arkipäivää kyseisissä hoitoyksiköissä. Ei vielä asukaskunnan, mutta maahanmuuttajataustaisten työtovereiden kautta.
Lähteet:
Salin S., Melender H-L, Lehto JT & Hökkä M. 2021. Asiantuntijoiden näkemyksiä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon kehittämis- ja tutkimustarpeista. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. Vuosikerta. 58, Nro 2, 143-157.
Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta. (2004). Kuolemaan liittyvät eettiset kysymykset terveydenhuollossa. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE): Sosiaali- ja terveysministeriö
Wellman, E. 2017. Eri kulttuurien tuntemus hoitotyössä. Espoo