Lymfoomahoitajan rooli korostuu syövän hoidon murroksessa
Syöpäpotilaiden määrän kasvu pakottaa terveydenhuollon uudistumaan. Lymfoomahoitajan rooli ja digitaaliset hoitopolut tarjoavat ratkaisuja, joilla voidaan parantaa hoidon laatua ja kohdentaa resursseja tehokkaammin.
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä tarkasteltiin lymfoomahoitajan työnkuvaa ja sen kehittämistä erikoissairaanhoidossa. Opinnäytetyö toteutettiin benchmarking-menetelmällä, ja aineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelujen avulla.
Digitaalisuus muuttaa syöpäpotilaan hoitoa
Syöpään sairastuneiden sekä syövästä toipuneiden määrän kasvu haastaa terveydenhuoltoa pohtimaan resurssien kohdennettua käyttöä syöpäpotilaiden hoidossa ja seurannassa (Seppä ym., ss. 45–48). Digitaalisista palveluista on haettu ratkaisuja siihen, miten potilaiden seuranta järjestetään oikea-aikaisesti ja laadukkaasti (Tuominen ym., 2024b; Kaihlanen ym., 2024). Samalla myös sairaanhoitajien työnkuva on laajentunut ja siirtynyt yhä vahvemmin asiantuntijatyön suuntaan.
Digitaalisuus on vakiintunut osaksi syöpäpotilaan hoitoa mahdollistaen potilaan aktiivisen roolin omassa hoidossaan ja seurannassaan (STM, 2025, s. 41). Digitaaliset ratkaisut parantavat palveluiden saavutettavuutta pitkien välimatkojen Suomessa sekä tukevat samalla yhdenvertaisuutta (STM, 2022, ss. 10–12; Tuominen ym., 2024a).
Digitaalisuuden hyödyntäminen näkyy erityisesti etäseurannassa: lymfoomapotilaiden vointia voidaan seurata sähköisten oirekyselyiden avulla, mikä vähentää tarvetta vastaanottokäynneille. Opinnäytetyön tulosten mukaan tämä vapauttaa terveydenhuollon resursseja ja mahdollistaa työajan suuntaamisen enemmän tukea tarvitseville potilaille.
Lymfoomahoitaja asiantuntijana
Hyvinvointialueet ovat järjestäneet lymfoomapotilaiden seurannan eri tavoin, mikä näkyy lymfoomahoitajan työnkuvan vaihteluna. Työnkuva on useimmiten rakentunut lääkärin tehtävien siirron kautta hoitajalle (Vesterinen, 2024; Kerr ym., 2021).
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että lymfoomahoitajan työ on asiantuntijasairaanhoitajan työtä. Työ on itsenäistä ja pääosin etänä toteutuvaa, ja siinä korostuvat kliininen arviointi, digiosaaminen sekä potilaan ohjaus. Lisäksi työ edellyttää vahvaa teoriapohjaa lymfooman hoidosta sekä hoitojen pitkäaikaishaitoista. Työnkuva tukee hoidon jatkuvuutta ja parantaa potilaan mahdollisuuksia saada oikea-aikaista tukea. Samalla se vapauttaa lääkärien työaikaa ja tuo toimintaan kustannustehokkuutta.
Lymfoomahoitojen tavoitteena on sairauden parantuminen, mutta hoidot voivat aiheuttaa pitkäaikaishaittoja, kuten sydän- ja verisuonisairauksia. Näiden ehkäisyssä terveelliset elintavat ovat keskeisessä asemassa. (Leppä ym., 2024) Opinnäytetyössä havaittiin, että elintapaohjaus on vielä vaihtelevasti osa lymfoomahoitajan työnkuvaa. Yhdessä vertailuyksikössä elintapaohjaus oli kuitenkin systemaattinen osa hoitopolkua, ja potilaat kokivat sen hyödylliseksi. Tämä viittaa siihen, että elintapaohjauksen vahvistaminen on merkittävä kehittämiskohde. Elintapaohjauksen integroiminen osaksi seurantaa voisi vähentää pitkäaikaishaittoja ja tukea potilaiden kokonaisvaltaista toipumista.
Tarve verkostoitumiselle ja yhtenäisille käytännöille
Lymfoomahoitajan työnkuva on Suomessa vielä kehittyvä ja osin vakiintumaton. Eri hyvinvointialueiden käytännöt vaihtelevat, mikä vaikeuttaa yhtenäisen toimintamallin muodostumista. Opinnäytetyön perusteella tarvetta olisi valtakunnalliselle verkostolle, joka tukisi lymfoomahoitajien koulutusta, osaamisen kehittämistä ja tiedonvaihtoa. Yhteistyö mahdollistaisi parhaiden käytäntöjen leviämisen ja edistäisi hoidon yhdenvertaisuutta.
Yhtenäisten toimintamallien kehittäminen voisi vahvistaa lymfoomahoitajan roolia osana syövän hoidon kokonaisuutta ja samalla parantaa sekä hoidon laatua että kustannustehokkuutta. Lisäksi lymfoomahoitajan roolin vahvistaminen tukisi potilaslähtöistä hoitoa ja hoitopolkujen sujuvuutta. Selkeä työnkuva, riittävä koulutus ja valtakunnallinen yhteistyö loisivat edellytyksiä sille, että lymfoomapotilaat saisivat laadukasta ja yhdenvertaista tukea riippumatta hoitopaikastaan.
Lähteet:
Kaihlanen, A., Virtanen, L., Kainiemi, E., Sulosaari, V., & Heponiemi, T. (2024). Continuing education in digital skills for healthcare professionals: Mapping of the current situation in EU member states. International Journal of Health Policy and Management. https://www.ijhpm.com/article_4608_32b2c789de1914812a28f0fe3b291b96.pdf
Kerr, H., Donovan, M., & McSorley, O. (2021). Evaluation of the role of the clinical nurse specialist in cancer care: Integrative literature review. European Journal of Cancer Care, 30(3), 1308–1314. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/ecc.13415
Leppä, S., Kuittinen, O., & Jyrkkiö, S. (2024). B- ja T-solulymfoomat. Teoksessa L. Vaalavirta (toim.), Syöpäsairaudet (s. 424–438). Kustannus Oy Duodecim.
Seppä, K., Lappi-Heikkinen, S., Johansson, S., Malila, N., & Pitkäniemi, J. (2025). Syöpä 2023: Tilastoraportti Suomen syöpätilanteesta. Suomen Syöpäyhdistys. https://syoparekisteri.fi/assets/files/2025/06/Syopa_2023_fi.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2025). Yhdessä syöpää vastaan – Ihmislähtöistä syövän ehkäisyä ja hoitoa: Kansallinen syöpästrategia 2026–2035. https://stm.fi/documents/1271139/1329769/Kansallinen_syopastrategia_2026_2035.pdf/
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2023). Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/e57623b6-47b3-42be-8d9bdfe03dfb1750
Tuominen, L., Leino-Kilpi, H., Poraharju, J., Cabutto, D., Carrion, C., Lehtiö, L., Moreto, S., Stolt, M., Sulosaari, V., & Virtanen, H. (2024b). Interactive digital tools to support empowerment of people with cancer: A systematic literature review. Supportive Care in Cancer, 32. https://link.springer.com/article/10.1007/s00520-024-08545-9
Vesterinen, K. (2024). Lymfoomapotilaan digihoitopolun ja lymfoomahoitajan toimenkuvan kehittäminen KYSin syöpätautien poliklinikalla. Syöpäsairaanhoitaja, 19(2), 22–24.
Kuva: Pexels