”Mää osasin, mää sain tehtyä sen”
Kotihoito elää muutosten aikaa, ja tarve kotihoidolle kasvaa tulevaisuudessa. Ikääntyneille kehitettävien kotona asumista tukevien teknologisten ratkaisujen ja palveluiden kehittäminen haastaa jokaisen alalla toimivan. (Elo ym. 2019.)
Palvelut ja teknologiat, joiden tarkoituksena on tarjota parempaa hoitoa kotona hoidettaville asiakkaille, ovat yksi terveydenhuolloin nopeimmin kasvavista osa-alueista. (Tiga 2021.) Yksi ajankohtaisista haasteista on lisäksi työvoiman heikko saatavuus kotihoidossa. Kotihoito onkin nopeasti kehittyvä palvelu, jossa työn sisältö on monipuolista ja jossa on mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi teknologiaa uusien menetelmien tavoin (Kehusmaa & Alastalo 2022).
Kotihoidossa tapahtuva etähoito, jossa asiakas on näkö- ja puheyhteydessä kotihoidon hoitajan kanssa, täydentää kotihoidon palvelun tarjontaa, jolla on tarkoitus tukea kotihoidon asiakkaan toimintakykyä ja vapauttaa hoitotyöntekijöiden aikaa rutiinitoimista hoidollisille toimille (Elo ym. 2019). Etähoidolla on mahdollisuus auttaa asiakasta päivittäisissä arkiasioissa, kuten ruuan lämmittämisessä, verensokerin ja verenpaineen mittauksessa sekä lääkkeiden ottamisessa tai tarjota erilaisia viriketoimintoja. (Heinonen ym. 2022). Etähoito on tullessaan muuttanut hoitotyötä, ammattilaisen vastuita ja rooleja sekä tarvetta osaamisen päivittämiseen (STM 2020).
Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa DIGITEKO-hankkeessa pyritään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin vahvistamalla digiosaamista ja työhyvinvointia kotihoidon toimintaympäristössä. Hankkeessa toteutettiin kaksi innovaatiotyöpajaa marraskuussa 2022, jonka tarkoituksena oli kuvata Turun kotihoidossa etätyötä tekevien lähihoitajien kokemuksia osaamisen tarpeista liittyen etähoidon toteutukseen. Aineisto kerättiin käyttäen avointa ryhmähaastattelua Teams-sovelluksen välityksellä.
Haastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan etähoitoa toteuttavaa lähihoitajaa. Vastaajien keski-ikä oli 50 ja kaikki tutkimukseen osallistujat olivat naisia. Nuorin haastateltava oli 23-vuotias ja vanhin haastateltava 63-vuotias. Kolme haastateltavista oli tehnyt etähoitoa kolmen vuoden ajan, toiminnan alusta lähtien. Viimeisin mukaan tullut oli toiminut etähoidossa kuusi kuukautta. Kaikilla haastateltavilla oli edeltävästi työkokemusta kotihoidon kenttätyöstä, pisimmillään yli 30 vuoden ajalta, joten he osasivat nähdä etä- ja kotihoitoa yhdistäviä ja erottavia tekijöitä.
Tutkimus toi tietoa etäkotihoidosta työn sisällön ja vaatimusten muutoksista työntekijöiden kokemana. Aineiston pääteemoiksi nousivat tässä yhteistyö, viestintä, hoidon tarpeen arvioiminen ja hoitotyön tiedonhallinta. Aineistosta nousseita tuloksia hyödynnetään myöhemmin hankkeessa kehitettävän koulutuksen pohjana. Koulutus toteutetaan verkkokoulutuksena, jota tullaan kehittämään yhteistyössä työelämän kanssa ja pilotoidaan syksyllä 2023.
”Kentällä sää oot niinku läsnä koko ajan, mutta täällä sää et oo läsnä.”
Hoitajat kokivat, että virtuaalihoidossa tarvittiin sujuvaa navigointia eri ohjelmien välillä ja teknologian tuomia mahdollisuuksia tunnistettiin mutta näistä ei ollut kuitenkaan laajemmin koulutusta ollut. Myös neuvonta ja ohjaus, ilman fyysistä kontaktia niin yksilöille kuin ryhmille, olivat tuoneet uudenlaisen haasteen hoitotyöhön ja edellytti erilaisia ohjaamisen keinoja.
Ohjauksessa korostuivat niin rauhallisuus, selkeys, kuunteleminen, läsnäolo kuin asiakkaan voimavarojen tukeminen. Etähoidon kautta tapahtuva vuorovaikutus koettiin pääosin antoisana tilanteena, jossa saadaan jutella rauhassa asiakkaan kanssa, eikä kummallakaan ole kiire minnekään.
”Se on se ruutu vain, josta näkee.”
Ero perinteisen kotihoidon ja etähoidon välillä oli fyysisen kontaktin puuttumisen lisäksi rajattu mahdollisuus havainnoida asiakkaan kodin olosuhteita ja asiakkaan toimintaa. Hoidon tarpeen arvioimisessa painottuivatkin ongelmanratkaisukyky, havainnointi ja viestinnän keinot. Hoitajan tulee osata tehdä oikeanlaisia kysymyksiä, havainnoida asiakkaan ilmeitä, eleitä ja olemusta sekä kiinnittää huomiota potilaan vuorovaikutukseen, jossa painottuvat niin sanallinen kuin sanaton viestintä.
”Meidän pitää lyhyessä ajassa ottaa sen asiakkaan tiedot haltuun.”
Kymmenen minuuttia kestävä etähoitoaika koettiin riittävänä suurimmalta osin, jolloin ehdittiin havainnoimaan ja kuuntelemaan asiakasta eikä oheistoiminnat kuten roskien vienti ja tiskipöydän pyyhkiminen vieneet huomiota asiakkaasta. Palvelun ja hoidon tarpeen arvioimisen apuna käytettiin työntekijän oman arvion lisäksi aiemmin luotua hoitosuunnitelmaa, tehtyjä kirjauksia, lääkitystietoja, potilaskertomusta ja omaisilta saatavia tietoja, jotka kaikki ohjasivat asiakkaan hoidon suunnittelua.
Lisäksi saamiensa tietojen pohjalta hoitajan tulee osata tehdä oikeita päätelmiä ja kuvata kirjallisesti asiakkaan tilaa ja siinä tapahtuneita muutoksia. Etähoidon toteuttaminen vaatiikin hyvää tieto-taitoa, johon toivottiin lisää koulutusta että osattaisiin tehdä oikeita ratkaisuja.
”Me toinen toisiamme autetaan siinä.”
Haastattelussa nousi esiin lisäksi tiimityön tärkeys, jossa osaaminen ja vastuut jaetaan. Tiimityö näkyi kollegan auttamisena ja tukemisena. Yhteistyö myös koettiin turvallisena tukiverkkona omalle työlle ja potilasturvallisuudelle. Moniammatillisuus korostui haasteiden edessä, jolloin käännyttiin kotihoidon tai asiakkaan oman sairaanhoitajan puoleen asiakkaan asioissa tai otettiin kiireellisessä tapauksessa yhteyttä ensihoitoon tai päivystävään sairaanhoitajaan. Haastatteluissa ilmeni myös yhteistyö kolmannen sektorin kanssa, jonka kautta asiakkaille järjestettiin erilaisia viriketuokioita.
Kotihoidon asiakkaat ovat suurelta osin ikäihmisiä, joilla perussairauksiin liittyen esiintyy monenlaisia oireita ja käytössä on erilaisia lääkityksiä. Hoitajan tuleekin pystyä arvioimaan asiakkuutta aina uudessa valossa läpi asiakkuuden ja peilata tätä asiakkaalle räätälöityyn hoitosuunnitelmaan.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etähoitoa toteuttavien lähihoitajien kokemusten mukaan etähoito vaatii monipuolista osaamista. Etähoito ei myöskään sovellu kaikille asiakkaille, jonka vuoksi palvelun tarpeen arvioiminen ja moniammatillinen yhteistyö sekä kotihoidon toimintaympäristön tuntemus on tärkeää.
Lähteet:
Alakruuvi, S. 2023. Osaaminen etähoidossa; kotihoidon työntekijöiden kokemuksia osaamisen tarpeistaan. Opinnäytetyö. Turku AMK.
Elo, S., YAMK osaamisryhmä, Lapin Amk, Törmänen, M. KTT, markkinointijohtaja, 9Solutions Oy, Ketola, I. KTM, tuotepäällikkö, 9Solutions Oy. 2019. Tulevaisuuden teknologiaorientoitunut kotihoito. Lumen 2/2019 Teema-artikkeli. Viitattu 10.4.2023. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=c31e8b36-72c4-484d-bba1-f7278477e4dc
Heinonen, T., Lindfors, P. , Nygård, C-H. 2022. Etäkotihoitotyön sisältö ja kuormittavuus sekä mahdollisuudet työurien pidentäjänä. Gerontologia. Viitattu 13.4.2023. https://trepo.tuni.fi//bitstream/handle/10024/141303/109921_Artikkelin_teksti_238537_1_10_20220608.pdf?sequence=1
Kehusmaa, S & Alastalo, H. 2022. Vanhuspalvelujen työvoimapula kärjistyy kotihoidossa – neljännes yksiköistä tekee joka viikko töitä riittämättömällä henkilöställä ja ylityöt ovat yleisiä. Viitattu 13.4. 2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143733/URN_ISBN_978-952-343-813-2.pdf?sequence=1
STM. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:9.
Tiga Healthcare Technologies. The Future of Home Care Services and Technologies. 2021. Viitattu 12.4.2023. https://www.tigahealth.com/the-future-of-home-care-services-and-technologies/
Kuva: Pexels