Merkityksellisyyden kokemus on tärkeää uupumuksesta toipumisessa
Uupumus on alati lisääntyvä haaste yhteiskunnassa, ja sen vaikutukset yksilön hyvinvointiin ja työkykyyn ovat merkittäviä. Toiminnallinen tasapaino arjessa on tärkeää terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksii. Siksi onkin tärkeää tunnistaa ja työstää arjen kuormitus- ja voimavaratekijöitä. Toimintaterapiassa keskitytään yksilön toimintakyvyn tukemiseen ja arjen hallinnan vahvistamiseen, ja arjessa selviytymistä tuetaan merkityksellisen toiminnan kautta. Toimintaterapian keinoin voidaan edistää toiminnallista tasapainoa arjessa sekä kehittää muun muassa arjen- ja stressinhallintataitoja.
Digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja manuaalisen työn vähentyessä psyykkiseen toimintakykyyn kohdistuvat odotukset korostuvat. Yleisesti työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän joustavuutta, itsenäisiä päätöksiä, uuden oppimista ja mukautumiskykyä. Väestön mielenterveydellä on yhä suurempi merkitys yhteiskunnan menestyksen ja kansantalouden näkökulmasta. (Weehuizen 2008.) Uupumuksesta on kehittymässä globaali ongelma. Se uhkaa aivoterveyttä ja vaikuttaa elämänlaatuun, työvoiman saatavuuteen ja talouteen (Pihlaja ym. 2020, 1723).
Yhteiskunnallisilla ratkaisuilla merkittävä rooli mielenterveyteen
Mielenterveyttä mitataan käytännössä yksilöllisellä tasolla (WHO 2014). On kuitenkin selvää, että yhteiskunnalliset ratkaisut ovat avainasemassa mielenterveyden haasteissa. Vanhemmuuden ja perheen vuorovaikutuksen tuki, turvallisen lapsuuden takaaminen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen ovat esimerkkejä yhteiskunnallisen tason tehokkaista keinoista edistämään mielenterveyttä. On olennaista huomioida myös työelämäosallisuus ja työyhteisöjen kehittäminen (Wahlbeck & Wassermann 2015).
Stressiä on tutkittu laaja-alaisesti ottaen huomioon ihmisen kaikki toiminnot sisältäen ansiotyön, kotityöt, palautumisen, nukkumisen ja vapaa-ajan toiminnan. Usein stressiin liittyvien sairauksien yhteydessä havaitaan toiminnallista epätasapainoa. Tämä tarkoittaa epätasapainoa päivittäin toistuvien toimintojen välillä. Tutkitusti erityisesti naisilla epätasapaino on heikentänyt heidän terveyttään. (Håkansson & Ahlborg 2017, 10–17.) Toiminnallisen tasapainon saavuttamiseksi tarvitaan toimivia keinoja uupumisen ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.
Toimintaterapian roolia näkyvämmäksi
Mielenterveystyössä palvelujen tuottamisessa ja järjestämisessä toipumisorientaatiosta on vähitellen tullut keskeinen viitekehys. Toipumisorientaatiolla tarkoitetaan ajattelun ja toiminnan viitekehystä, jossa painottuvat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys. (Aikakauskirja Duodecim 2018.)
Toimintaterapiassa ajatellaan, että ihminen on luotu toimimaan ja toiminta on työkalu osallistua elämään. Tekemällä ja osallistumalla ihminen kokee hallitsevansa omaa elämäänsä, mikä taas johtaa itsetunnon ja itsensä arvostuksen lisääntymiseen. (Greek & Lougher 2008, 26.) Toimintaterapeuttisen kuntoutuksen on todettu olevan kustannustehokasta erityisesti mielenterveyden haasteista kärsivillä aikuisilla (Toimintaterapeuttiliitto 2023).
Keskeisiä tavoitteita mielenterveyden edistämiseksi toimintaterapiassa ovatkin asiakkaiden arjen hallinnan, sosiaalisten taitojen ja tunteiden säätelyn edistäminen yksilön ominaisuudet huomioon ottaen (Toimintaterapeuttiliitto 2024). Toimintaterapiaa tulisikin hyödyntää jatkossa enemmän mielenterveyden haasteiden tukena.
Mitkä ovat tehokkaita toimintaterapeuttisia menetelmiä uupumuksen hoidossa?
Turun ammattikorkeakoulun Master Schoolin opinnäytetyön integroidun kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli luoda katsaus tutkittuun tietoon perustuvista toimintaterapeuttisista menetelmistä työikäisen asiakkaan uupumuksen hoidossa. Katsaukseen sisällytettiin tutkimuksia työuupumuksesta ja muuhun elämäntapaan liittyvästä uupumuksesta.
Tutkimustuloksista ei voida vielä tehdä yleistyksiä tai antaa luotettavaa tietoa toimintaterapian vaikuttavuudesta uupumuksen hoidossa. Toimintaterapian voidaan kuitenkin nähdä edistävän uupumuksesta ja muista stressiperäisistä häiriöistä kärsivien arjen- ja stressinhallintataitoja, tukevan toiminnallisen tasapainon löytämisessä ja tuovan hyvinvointia ja merkityksellisyyden kokemuksia näkyväksi.
Tutkimustulosten perusteella teemoiksi havaittiin:
- Toiminnallinen tasapaino, toimintojen merkityksellisyys ja työkyky: Hyvinvoinnin ja työkyvyn suhteen tärkeämpää on toimintojen merkityksellisyys kuin niiden määrä ja tasapaino. Interventioissa tulisi huomioida kokemuksellisuus, yksilöllisyys ja ympäristötekijät.
- Reflektiiviset menetelmät stressinhallinnassa: Oleellista on, että terapia on yksilöllisesti suunniteltua ja integroituna osaksi arkea. Myös arjen toimintoihin integroiduilla tietoisuustaitojen harjoittamisella voidaan edistää toimintakykyä.
- Toimintaterapia stressiperäisten häiriöiden hoidossa ja hyvinvoinnin tukemisessa: Elämäntapamuutoksiin keskittyvillä lähestymistavoilla, toimintatieteeseen perustuvilla ohjelmilla ja taitojen kehittämisellä voidaan edistää stressiperäisistä häiriöistä kärsivien toimintakykyä.
Myös hyvinvoinnin kuvaamisella (esim. valokuvauksen keinoin) voidaan saada hyvinvointia enemmän näkyväksi, mikä voi parantaa hyvinvointiin keskittymistä arjessa huolimatta stressiperäisestä häiriöstä.
Laadukasta lisätutkimusta tarvitaan jatkossa
Erilaisten toimintaterapiainterventioiden haasteena olivat melko suppeat tutkimusjoukot ja lyhyet interventiot. Yleistyksiä pienellä tutkimusjoukolla teetetystä tutkimuksesta ja sen tuloksista ei voida tehdä. Lisäksi tutkimuksissa oli hyödynnetty useita erilaisia tutkimusmenetelmiä, joten monimenetelmällisyyden vuoksi luotettavuuden arviointi oli vaikeaa. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella toimintaterapialla voidaan nähdä olevan potentiaalia uupumuksen hoidossa, mutta korkealaatuista lisätutkimusta tarvitaan jatkossa.
Tulevaisuudessa väestön uupumus ja sairauspoissaolot työelämässä tulevat lisääntymään, mikä aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. On siis selvää, että jatkotutkimusta aiheesta tarvitaan. Tulevaisuudessa voitaisiin keskittyä toimintaterapiainterventioiden pidemmän aikavälin vaikutuksiin uupumuksen hoidossa, toimintaterapiamenetelmien hyödynnettävyyteen vanhemmuuden uupumuksen tukena ja toimintaterapian mahdollisuuksista työkyvyn ylläpitämisessä ja palauttamisessa.
Lähteet:
Aikakauskirja Duodecim 2018. Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2018; 134(15):1476-83. Viitattu 26.11.2024. https://www.duodecimlehti.fi/duo14435
Greek, J. & Lougher, L. 2008. Occupational therapy and mental health. Elsevier Health Sciences. Viitattu 26.11.2024. https://books.google.fi/books?id=4YnQAQAAQBAJ&printsec=frontcover&hl=fi&source=gbs_ge_summary_r&cad=0#v=onepage&q&f=false
Håkansson, C. & Ahlborg, G. 2017. Occupations, perceived stress, and stress-related disorders among women and men in the public sector in Sweden. Scandinavian Journal Of Occupational Therapy 24(1), 10-17.
Pihlaja, M.; Tuominen, P.; Peräkylä, J. & Hartikainen, K. 2022. Occupational burnout is linked with inefficient executive functioning, elevated average heart rate, and decreased physical activity in daily life – initial evidence from teaching professionals. Brain Science 12(12): 1723. Viitattu 20.11.2024. https://www.mdpi.com/2076-3425/12/12/1723
Toimintaterapeuttiliitto 2023. Toimintaterapia ja terveystaloustiede. Viitattu 20.11.2024. https://www.toimintaterapeuttiliitto.fi/site/assets/files/2926/terveystaloustiede_valmis_web_1.pdf
Toimintaterapeuttiliitto 2024. Toimintaterapia. Viitattu 24.11.2024. https://www.toimintaterapeuttiliitto.fi/toimintaterapia/
Wahlbeck, K. & Wasserman, D. Public mental health and suicide. Teoksessa Detels, R.; Gulliford, M.; Karim, Q.A.; Tan, C.C. Oxford textbook of global public health. 6. painos. Oxford: Oxford University Press 2015.
Weehuizen, R. Mental capital: the economic significance of mental health. Väitöskirja. Maastricht University 2008. Viitattu 26.11.2024. https://www.researchgate.net/publication/254436655_Mental_capital_the_economic_significance_of_mental_health
WHO 2014. Calouste Gulbenkian Foundation. Social determinants of mental health. Geneva: WHO 2014. Viitattu 26.11.2024. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/112828/9789241506809_eng.pdf?sequence=1
Kuva: Petra Onnela