Mitkä tekijät vaikuttavat astmaa sairastavan suun terveyteen?
Astma on Suomessa yleinen kansansairaus, jota sairastaa noin 300 000 suomalaista. Astman yleisyyden vuoksi, päivittäin käytettävien inhaloitavien kortikosteroidien sekä tarvittaessa otettavien avaavien ihalaatiolääkkeiden käyttö on runsasta. Nämä lääkkeet saattavat aiheuttaa suuhun ja hampaisiin haittoja, etenkin jos inhalointitekniikka on väärä tai suun hoito on puutteellista. Yleisimmät ongelmat, joita astmaatikon suunterveyteen liittyy, ovat karies, parodontiitti, sieni-infektiot kuten kandidoosi, hampaiden eroosio ja kuiva suu. Näiden asioiden vuoksi astmaatikon säännölliset käynnit suunterveydenhuollossa sekä oikeanlaisen inhalointitekniikan tarkistaminen säännöllisin väliajoin on tärkeää.
Astma on keuhkoputkien limakalvoilla oleva tulehduksellinen sairaus. Astman tyypillisimpiä oireita ovat yskä, limannousu ja hengityksen vaikeutuminen. Astmaoireiden esiintymiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Altistuminen voimakkaille tuoksuille, siitepölylle, eläimille tai pakkaselle voivat laukaista astmaattisia oireita. Lisäksi flunssan tai voimakkaan fyysisen rasituksen yhteydessä voi esiintyä astmaattisia oireita.
Astman peruslääkkeenä säännöllisenä lääkehoitona käytetään glukokortikoideja ja ne otetaan säännönmukaisesti päivittäin. Tarvittaessa otettavia lyhyt- tai pitkävaikutteisia avaavia astmalääkkeitä, beeta-agonisteja otetaan akuuteissa oireissa ja astman pahenemisvaiheissa.
Astmaa sairastavan suun terveyden haasteita
Astmaa sairastavien suun terveyden haasteiden syntymiselle ajatellaan olevan monia eri syitä. Näitä ovat muun muassa beeta2-agonistin syljen eritystä vähentävä vaikutus, Streptococus mutans-bakteerin määrän lisääntyminen, kortikosteroideihiin liittyvä immunosupressiivisuuden esiintyminen eli kehon immuunivasteen heikentyminen sekä luun mineralisaatiotn romuttava vaikutus eli luussa olevien mineraalien; kalsiumin, fosforin, magnesiumin ja natriumin väheneminen. Astmaatikolla on muita yleisemmin hiivasieni-infektioita suussa, joka johtuu siitä, että vastustuskyky on heikentynyt. Lisäksi myös eroosiota eli hampaan pinnan kemiallista liukenemista esiintyy runsaammin syljen ph:n laskun vuoksi.
Useissa jauhemuotoisissa astmalääkkeissä on mukana laktoosia. Jos suuta ei huuhdella huolellisesti astmalääkkeenoton jälkeen, osa lääkkeestä jää inhaloidessa hampaiden pinnalle. Tämä lisää karies- ja eroosioriskiä. Mitä useimmin laktoosia sisältävää astmalääkettä käytetään, sen useammin se lisää happohyökkäysten määrää suussa. Jokaisessa astmalääkkeessä on suun ph:ta laskeva vaikutus. Syljen eritystä madaltaa ja plakin esiintymistä lisää etenkin kortikosteroidien ja pitkävaikutteisten beeta2-agonistien yhteiskäyttö.
Astma itsessään yleissairautena voi vaikuttaa siihen, että kariesta eli hampaiden reikiintymistä ja parodontiittia eli ikenien ja kiinnityskudosten tulehdusta esiintyy enemmän. Astman inhaloitavilla lääkityksillä on suuhun vaikutuksia. Astmaatikon suun hoidossa tärkeimpiä asioita, joita tulee ottaa huomioon ovat karies, parodontiitti, sieni-infektiot ja kuivan suun ongelmat.
Astmaa sairastavan omahoito suun terveyden osalta
Astmaatikon suuhun ja suun terveyteen voivat vaikuttaa siis useat eri tekijät. On kuitenkin paljon asioita ja toimia, joilla astmaa sairastava voi itse vaikuttaa suun kuntoon. Yksi niistä on astmalääkkeen oikeanlainen lääkkeenottotekniikka. Jos käytössä on sumuteinhalaattori ja potilaalla on haasteita lähestulkoon yhtä aikaa tehtävän lääkeannoksen lataamisen ja riittävän voimakkaan sisäänhengityksen kanssa, suositellaan käytettäväksi apuvälineenä tilanjatketta. Jos potilaalla ei ole sormissa riittävästi voimaa ladata inhaloitavaa lääkettä, hänen on vaikeaa ajoittaa lääkkeen sisäänhengitys oikeaan kohtaan tai sisäänhengitys on hyvin heikko, tilanjatke on myös näissä tilanteissa hyvä apuväline. Jatkovarren avulla voidaan varmistaa se, että suurempi osa lääkeaineesta kulkeutuu keuhkoputkiin, eikä jää suuonteloon vaikuttamaan haitallisesti. Hoitavan lääkärin tulee tarvittaessa vaihtaa lääkemuoto toisenlaiseen inhalaattoriin, esimerkiksi jauheinhalaattoriin. Oikein otetulla astmalääkkeellä lääke kulkeutuu paremmin keuhkoputkiin ja näin ollen suuhun ja nieluun jäävä osuus lääkkeestä on pienempi. Tällöin vältytään suuhun kohdistuvilta haitoilta.
Toinen asia, jolla astmaa sairastava voi itse vaikuttaa suun terveyteen, ovat säännölliset hammastarkastukset. Astmaatikon olisi hyvä käydä yksilöllisen tarpeen mukaan suun terveydentilan tutkimuksessa 1-2 vuoden välein. Astmaatikon on hyvä mainita hammaslääkärille, että käyttää hengitettäviä lääkkeitä, mitä astmalääkevalmisteita käyttää sekä kuinka usein ja kuinka paljon.
Kolmas tapa, jolla astmaatikko voi itse vaikuttaa suun kuntoon on huolellinen suun omahoito. Omahoitoon kuuluu hampaiden harjaaminen ennen astmalääkkeen ottamista. Jos hampaat harjaa heti inhaloitavan lääkkeen oton jälkeen, se lisää huomattavan paljon eroosioriskiä. Suun huolellinen huuhtelu ja huuhteluveden pois sylkeminen astmalääkkeen ottamisen jälkeen on tärkeää. Ksylitolituotteiden käyttöä suositellaan, koska ne lisäävät syljen eritystä sekä lisäksi ksylitolituotteita käyttämällä saadaan lyhennettyä happohyökkäyksen kestoa ajallisesti.
Neljäntenä astmaatikon on hyvä lopettaa tupakointi, jos astmaatikko tupakoi. Tupakointi värjää hampaita, aiheuttaa pahanhajuista hengitystä, aiheuttaa ikenien vetäytymistä, muuttaa kielen pintaa karheaksi ja karvaiseksi, synnyttää niin sanottua tupakkaleesiota eli valkoisia tai punaisia muutoksia suun limakalvoille. Jos suussa on haavoja, tupakointi hankaloittaa niiden paranemista, koska tupakka supistaa verisuonia ja sitä kautta haavojen paraneminen hidastuu.
Astmahoitajan rooli astmaa sairastavan tukena
Astman alatyyppejä on lukuisia, ne ovat tulleet tutummaksi viimeisten vuosien aikana ja niistä opitaan koko ajan lisää. Kun astman alatyypin tunnistaa tarkemmin, on helpompi kohdistaa oikeanlaista hoitoa ja sitä kautta mahdollisimman oikea-aikaista ja juuri tietyn potilaan tarpeisiin sopivaa potilasohjausta. Terveydenhuollon ammattilaisen, tässä tapauksessa astmahoitajan, tulee huomioida jokainen astmapotilas yksilöllisesti, kunnioittavasti ja juuri kyseisen potilaan tarpeista lähtien. Astmahoitajan tulee arvioida, mitä potilas jo tietää omasta sairaudestaan ja mitä hänen tulisi tietää vielä lisää, jotta astma pysyisi mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hyvässä hoitotasapainossa, lääkkeenottotekniikka olisi hallinnassa sekä suun terveys olisi hyvällä tasolla. Kannustavalla työotteella astmahoitaja saa potilaan motivoitua omahoitoonsa. Astmahoitaja voi käyttää apunaan esimerkiksi demonstroivaa ohjausta, erilaisia opetusvideoita ja esittelymateriaalia. Monipuolisessa potilasohjauksessa tehdään ammatillista yhteistyötä. Tiimiin voi kuulua esimerkiksi lääkäri, sairaanhoitaja, farmaseutti, muita terveydenhuollon ammattilaisia ja tietysti potilas itse.
Lopuksi
Astmaatikon tulee siis kiinnittää huomiota astman omahoitoon, lääkityksen oikeanlaiseen toteuttamiseen, kokonaisvaltaiseen suun hoitoon, tupakoimattomuuteen, säännöllisiin hammastarkastuksiin. Apua ja tukea astmaatikko saa tarvittaessa astmahoitajalta ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta. Kun nämä osa-alueet toteutetaan kansallisten ohjeiden ja suositusten mukaan, vältytään astmaatikon suun terveyteen liittyviltä haitoilta.
Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön: Mölsä Sari & Nordberg Siru (2025): Astmaa sairastavan suunhoito-integroitu kirjallisuuskatsaus.
Lähteet
Astmaa sairastavan suunhoito-integroitu kirjallisuuskatsaus.docx