• hoitotyö
• Implementointi
• Kehittämistyö

Tutkittu tieto lisääntyy sosiaali- ja terveysalalla koko ajan. Ollakseen laadukasta ja kustannustehokasta, näyttöön perustuvaa toimintaa tulee aktiivisesti arvioida ja kehittää terveydenhuollossa. Kuka, miten ja millä resursseilla kehitetään?

Euroopan komissio (2012) määrittelee, että terveydenhuollon on oltava laadukasta ja kustannustehokasta. Saavuttaakseen määritellyn tavoitteen terveydenhuollossa on tehtävä jatkuvaa kehittämistyötä. Tutkimusnäyttö lisääntyy sosiaali- ja terveysalalla jatkuvasti, mutta se ei automaattisesti tarkoita uuden tiedon vakinaistumista käytäntöön.

Uuden asian implementoinnissa, eli käyttöönviennissä, on paljon erilaisia tehtäviä ja vaiheita. Onnistuneen implementoinnin vaiheita ovat muun muassa suunnittelu ja valmistelu, konkreettinen toteuttaminen ja käytänteiden ylläpitäminen, sekä jatkuva arviointi ja tarvittaessa kehittäminen. Lindholm & Laitila (2022, 881) ovat kirjoittaneet, että uuden menetelmän käyttöönotossa on oleellista löytää yhteinen näkemys siihen miksi, mitä ja miten on tarkoitus implementoida. Käytännön muutoksen toteuttajien asenne ja yhteisen päämäärän ymmärtäminen ovat tärkeitä tekijöitä implementoinnin onnistumisessa.

Varhaisen kuntoutusprotokollan implementointi lasten ja nuorten teho-osastolla

Implementoinnin arviointi on käytännössä vaikeaa, koska useinkaan implementointiprojekti ei ole johdonmukaisesti etenevä hanke. Arviointia hankaloittaa myös se, että sille harvoin on varattu valmiiksi resursseja. Turun Yliopistollisen Keskussairaalan lasten ja nuorten teho-osastolla otettiin alkuvuodesta 2020 käyttöön varhaisen kuntoutuksen protokolla. Kuntoutusprotokollan tarkoitus on integroida kuntouttava hoitotyö keskeiseksi osaksi lasten teho-osaston päivittäistä arkea. Osaston kuntoutuksesta vastaava tiimi havaitsi pari vuotta protokollan käyttöönoton jälkeen, että implementoinnin arvioinnille olisi tarvetta. Arviointi toteutettiin yhteistyössä ylemmän AMK-opiskelijan kanssa, osana koulutuksen lopputyötä.

TYKS lasten ja nuorten teho-osaston kuntoutusprotokollan implementoinnin arvioinnissa oli tarkoitus selvittää, millaisia kokemuksia kuntoutusprotokollan käytöstä on, millaisia haasteita protokollan käyttöön liittyy, miten kuntoutusprotokollan käyttöä osastolla voidaan edistää ja miten varsinainen implementointi toteutettiin. Arviointiprojektin tavoitteena oli tuottaa tietoa, jolla voidaan kehittää kuntoutusprotokollan käyttöä TYKS lasten ja nuorten teho-osastolla ja sen kautta tukea kriittisesti sairaiden lasten ja nuorten laadukasta hoitoa. Saatuja tuloksia voidaan tarpeen mukaan hyödyntää myös muissa tutkittuun tietoon perustuvissa implementoinneissa, sekä työntekijöiden perehdytyksen ja koulutuksen tukena.

Kuntoutusprotokollan implementoinnin arvioinnissa TYKS lasten ja nuorten teho-osastolla implementoinnin onnistumista tukeviksi tekijöiksi nousivat muun muassa:

• riittävät resurssit
• työntekijöiden motivaatio
• konkreettiset työohjeet
• saavutukset
• hyvä monialainen yhteistyö

Monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan yli ammattirajojen toteutuvaa, yhteisen tavoitteen eteen työskentelemistä. Lapsen ollessa potilaana monialaisessa yhteistyössä korostuu erityisesti vanhempien tärkeys ja rooli. Perheen hoitoon osallistumiselle on alettu antaa maailmanlaajuisesti yhä enemmän tunnustusta (Haresh & Lennox, H. 2009, 1–4; Paltamaa ym. 2011; Pun ym. 2019). TYKS lasten ja nuorten teho-osaston kuntoutusprotokollan implementoinnin arvioinnissa nousi esiin, että kuntoutukseen, työntekijöiden ergonomiaan ja protokollan käyttöön liittyvää koulutusta olisi hyvä olla enemmän ja että uusien työntekijöiden perehdyttämiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kuten Lindholm & Laitila (2022, 881) kirjoittavat, niin käyttöönotetut menetelmät pysyvät toiminnassa vain, jos niitä ylläpitävät rakenteet, kuten uusien työntekijöiden koulutuspolut, on luotu.

Tulevissa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden muutoksissa näyttöön perustuvaa toimintaa tulee aktiivisesti arvioida ja kehittää. Hyviä ja toimivia asioita tulee ylläpitää ja vahvistaa, mutta on osattava tarkastella toimintamalleja myös kriittisesti ja tarvittaessa lähteä kehittämään niitä. Näin pystytään löytämään yksikkökohtaiset haasteet ja kehittämiskohteet ja turvaamaan laadukas ja kustannustehokas hoito.

Lähteet:

Euroopan komissio 2012. Commission staff working document on an action plan for the EU health workforce. Viitattu 23.3.2024 file:///C:/Users/susan/OneDrive/Ty%C3%B6p%C3%B6yt%C3%A4/KOULU/eu%20komissio.pdf

Haresh, K. & Lennox, H. 2009. Manual of pediatric intensive care. PMPH USA, Ltd. Viitattu 23.3.2022 https://ebookcentral.proquest.com/lib/turkuamk-ebooks/reader.action?docID=3386886

Korhonen, T., Hahtela, N., Siltanen, H. & Holopainen, A. 2018. Toteutuuko näyttöön perustuva toiminta Suomessa? Raportti nykytilasta hoitotyön edustajien kuvaamana. Sairaanhoitajaliitto. Viitattu 15.4.2024 https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2020/01/npt_raportti-_digi.pdf

Lindholm, L. & Laitila, M. 2022. Työkaluja näyttöön perustuvien menetelmien käyttöönoton edistämiseksi. Duodecim. Vol 138, no 10, 881–888.

Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T & Autti-Rämö I., 2011. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Helsinki: Kelan julkaisuja. Viitattu 26.10.2022 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24581/Hyvan%20kuntoutuskaytannon%20perusta.pdf

Pun, B., Balas, M., Barnes-Daly, M., Thompson, J., Aldrich, M., Barr, J., Byrum, D., Carson, S., Devlin, J., Engel, H., Esbrook, C., Hargett, K., Harmon, L., Hielsberg, C., Jackson, J., Kelly, T., Kumar, V., Millner, L., Morse, A., Perme, C., Posa, P., Puntillo, K., Schweickert, W., Stollings, J., McGowan, L. & Ely, W. 2019. Caring for Critically Ill Patients with the ABCDEF Bundle: Results of the ICU Liberation Collaborative in Over 15,000 Adults. Critical care medicine. Vol 47, No 1, 3-14. Viitattu 19.3.2024 https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30339549/

Kuva: Pixabay.