Sosiaalinen media terveyden edistämisessä
Vuonna 2024 kaikista ikäryhmistä (16–89-vuotiaat) 74 % etsi tietoa liittyen sairauksiin, ravitsemukseen tai terveyteen edeltävän kolmen kuukauden aikana. Lisäksi yli puolet väestöstä käyttää päivittäin tai lähes päivittäin yhteisöpalveluja. (Tilastokeskus, 2024.) Sosiaalisen median rooli terveysvaikuttamisessa ja -viestinnässä on kasvanut ja korostunut viimeisen reilun vuosikymmenen aikana. Terveysviestintää tuottaa useita tahoja, ja virallisten toimijoiden lisäksi sisällöntuottajia ovat myös yksityiset sosiaalisen median käyttäjät. (Matikainen & Huovila, 2017; Järvi, 2022.) Sosiaalisen median potentiaali terveyden edistämisessä niin ammattilais- kuin kansalaisnäkökulmastakin on nähty useissa tutkimuksissa, mutta sen käyttöön liittyy myös haasteita ja rajoitteita. Integratiivisena kirjallisuuskatsauksena toteutettu opinnäytetyö vastaa kysymyksiin; miten sosiaalista mediaa hyödynnetään terveyden edistämisessä, ja minkälaisia haasteita ja rajoitteita sen käyttöön liittyy?
Katsaukseen mukaan valittujen tutkimusten pohjalta sosiaalisen median hyödyntämistä tarkasteltiin ammattilais- ja kansalaisnäkökulmista. Terveysalan ammattilaistahot hyödyntävät sosiaalista mediaa pääasiassa terveyteen liittyvän tiedon jakamiseen. Lisäksi sosiaalisen median tuottama suuri määrä dataa auttaa terveysalan viranomaisia seuraamaan ja analysoimaan kansalaisten käyttäytymistä ja toimintaa. Saadun tiedon avulla voidaan mukauttaa terveysviestintää tarpeiden mukaiseksi, sekä torjua väärän tiedon leviämistä. Sosiaalisen median kautta tieto leviää edullisesti, nopeasti ja reaaliaikaisesti, jonka vuoksi sitä on hyödynnetty myös terveysviranomaisten toimesta kanavana varoittaa, ehkäistä ja tiedottaa infektiotautien leviämisestä. Edellä mainittuihin tarkoituksiin viestipalvelu X (ent. Twitter) tunnistettiin käytetyimpänä alustana organisaatioiden keskuudessa. Kansalaisille sosiaalinen media on väylä etsiä ja jakaa terveyteen liittyvää tietoa, sekä tarjota ja vastaanottaa vertaistukea esimerkiksi saman sairauden omaavien kesken. (Chen & Wang, 2021; Schillinger, ym., 2020; Kordzadeh, 2021.)
Tulokset osoittivat, että sosiaalisen median monet etuina nähdyt ominaisuudet nähtiin myös haasteina: Sosiaalisessa mediassa väärä tieto leviää nopeasti ja tiedon laatu vaihtelee, sillä kuka tahansa voi toimia tiedon tuottajana ja välittäjänä. (Chen & Wang, 2021; McCashin & Murphy, 2023; George, ym., 2025.) Väärää tietoa saatetaan jakaa myös tahattomasti. Sosiaalisessa median ympäristössä uskomuksia asetetaan tutkitun tiedon edelle, ja tieteellisen tiedon auktoriteetti on nähty heikentyneenä. (Steffens, ym., 2019, s. 4–5) Terveyteen liittyvän tiedon yksinkertaistamisen lisäksi huolenaiheena on myös väärän tiedon leviämisestä johtuva tiedon ylitarjonta, mikä voi heikentää luottamusta viralliseen tietoon. (Chen & Wang, 2021, Schillinger, ym. 2020, s. 1394.)
Katsauksessa keskeiseksi sosiaalisen median rajoitteeksi määriteltiin sen todellisen vaikuttavuuden arviointi terveydenedistämistyössä. Tutkimusnäyttö todellisista hyödyistä kansanterveystyölle puuttuu tai on ristiriitaista, eikä yhtenäisiä ja vakiintuneita arviointimalleja ei ole luotu. (Chen & Wang, 2021; Ghahramani, 2022, s. 10–11.) Lisäksi tulokset osoittivat, että ammattilaisnäkökulmasta sosiaalisen median hyödyntämispotentiaalissa olisi kehitettävää, ja sosiaalisen median eri alustojen toimintojen ja käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen, sekä suunnitelmallisempien sisällöntuottostrategioiden luominen olisi tarpeen. (Kordzadeh, 2022; McChashin & Murphy, 2023.)
Opinnäytetyön tulokset voisi tiivistää sanontaan ”sosiaalinen media on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Vaikka sosiaalinen media ei korvaakaan perinteisiä terveydenedistämisen tapoja, sen hyödyntäminen täydentävänä väylänä on kiistatta mahdollisuus, kunhan ymmärtää sen sudenkuopat ja rajoitteet. Vapaamuotoisuudestaan ja helppokäyttöisyydestään huolimatta sen optimaalinen hyödyntäminen terveyden edistämisessä vaatii alustoihin perehtymistä, suunnitelmallisuutta, sekä vaikuttavuuden arviointia. Huomioitakoon tämä myös tulevaisuudessa terveysalan ammattilaisten opetussisältöjen suunnittelussa, jotta varmistetaan opiskelijoiden digitaalinen viestintäosaaminen, unohtamatta kriittisen digitaalisen terveydenlukutaidon kehittämistä.
Lähteet:
- Chen, J., & Wang, Y. (2021). Social Media Use for Health Purposes: Systematic Review. Journal of Medical Internet Research, 23(5), N.PAG. https://doi-org.ezproxy.turkuamk.fi/10.2196/17917
- George, M., Modgil, V., Pearce, I., & Stasinou, T. (2025). Social Media and Men’s Health: Separating Science from Speculation in Andrology. Basic and clinical andrology, 35(1), 28. https://doi.org/10.1186/s12610-025-00275-0
- Ghahramani, A., de Courten, M., & Prokofieva, M. (2022). ”The potential of social media in health promotion beyond creating awareness: an integrative review”. BMC public health, 22(1), 2402. https://doi.org/10.1186/s12889-022-14885-0
- Järvi, U. (2022). Terveysviestinnän tiedontuottajat. Teoksessa Patja, K., Asbetz, P. & Rautava, P. (toim.) Terveyden edistäminen. E-kirja Duodecim Oppiportti -palvelussa. Vaatii käyttäjätunnuksen. https://www.oppiportti.fi/oppikirjat/ted00269
- Kordzadeh, N. (2022). Health promotion via Twitter: a case study of three medical centers in the USA. Health Promotion International, 37(2), 1–13. https://doi-org.ezproxy.turkuamk.fi/10.1093/heapro/daab126
- McCashin, D., & Murphy, C. M. (2023). Using TikTok for public and youth mental health – A systematic review and content analysis.Clinical child psychology and psychiatry, 28(1), 279–306. https://doi.org/10.1177/13591045221106608
- Matikainen, J., & Huovila, J. (2017). Sosiaalinen media terveyden edistämisessä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 133(10), 1003–1007. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/297786
- Schillinger, D., Chittamuru, D., & Ramírez, A. S. (2020). From “Infodemics” to Health Promotion: A Novel Framework for the Role of Social Media in Public Health. American Journal of Public Health, 110(9), 1393–1396. https://doi-org.ezproxy.turkuamk.fi/10.2105/AJPH.2020.305746
- Steffens, M. S., Dunn, A. G., Wiley, K. E., & Leask, J. (2019). How organisations promoting vaccination respond to misinformation on social media: a qualitative investigation. BMC public health, 19(1), 1348. https://doi.org/10.1186/s12889-019-7659-3
- Tilastokeskus. (2024, 4. joulukuuta). 13ud – Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö sukupuolen ja ikäluokan mukaan, 2013-2024 [Tietokantataulukko]. StatFin. Viitattu 22.9.2025. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__sutivi/statfin_sutivi_pxt_13ud.px/