• hyvinvointi
• luonto
• luontoyhteys
• terveys
• ympäristötietoisuus

Luonnon hyvinvointivaikutuksia on tutkittu laajasti. Tutkimukset ovat yksimielisiä siitä, että luonnolla on positiivisia vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Luontoympäristöt ja luonnossa vietetty aika vaikuttavat myönteisesti mielenterveyteen, sydän- ja verisuoniterveyteen, hengitysterveyteen sekä on hyödyksi ihmisen mikrobiterveydelle. Luonnossa oleminen voi vähentää alakuloisuutta, ahdistusta, kognitiivista kuormitusta ja lisätä ihmisen resilienssikykyä, työssäjaksamista sekä keskittymiskykyä. (Drakvik ym.2024; Lipponen ym. 2022; Mayer ym. 2004; Frumkin. 2001.)

Vaikka luonnon hyvinvointivaikutukset ovat laajasti tutkittuja, luontointerventioita ei ole vielä juurikaan integroitu osaksi palvelujärjestelmää ja hoitosuosituksia. (Tyrväinen ym. 2024). Tämä voi aiheuttaa luonnon hyvinvointivaikutusten alikäyttöä erityisesti kaupunkialueilla. Jotta luonnon hyvinvointivaikutukset voidaan valjastaa ihmisten käyttöön arjessa, tulee ihmisten luontosuhteita ja luontoyhteyden kehittymistä sekä esteitä ymmärtää.

Miten ikä ja elämäntapa vaikuttavat luonnon merkitykseen?

Sitra ja Kantar oy:n kyselytutkimuksen perusteella suomalaisilla on yleisesti ottaen vahva suhde luontoon. Kuitenkin kyselyyn vastanneiden perustella luonnon tärkeys itselle riippui erityisesti vastaajan iästä. 18–34-vuotiaat arvioivat luonnon tärkeyden itselleen huomattavasti matalammalle tasolle, kuin yli 65– vuotiaat. (Sitra & Kantar. 2021.) Tiedetään, että nuorena koetut luontokokemukset, voivat muodostua merkittäviksi elämänkokemuksiksi ja mahdollistaa jopa elinikäisen luontoyhteyden. (Bezeljak Cerva ym. 2023).

Nyky-yhteiskunnassa moni asia on muuttunut tavalla, joka vaikuttaa ihmisten suhteeseen luontoon. Arjen rytmi, kaupungistuminen, digitaaliset ärsykkeet ja vähenevät kosketukset luonnonympäristöihin voivat estää luontoyhteyden syventymistä ja vaikeuttaa luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämistä. Moni ajautuu yhä kauemmaksi luonnosta ja luonnollisesta tavasta olla yhteydessä siihen. Tällä kehityksellä on hintansa – luontoyhteyden heikentyminen voi näkyä muun muassa mielenterveyden haasteina ja hyvinvoinnin heikkenemisenä. (mm. Ibáñez-Rueda ym. 2020.)

Jokaisella ihmisille on oma ainutlaatuinen suhteensa luontoon. Suhde luontoon kehittyy ja kasvaa elämän eri vaiheissa. Joskus luontosuhde voi olla myös etääntynyt tai katkennut ja aiheuttaa lisääntynyttä vieraantumista luonnosta. Syventämällä luontoyhteyttä, voidaan saavuttaa vahva luontosuhde ja luontoyhteys. Tunnistettu ja tietoinen yhteys luontoympäristöjen kanssa mahdollistaa luonnon hyvinvointivaikutusten käyttöönoton arjessa. Luontoyhteydellä tarkoitetaan ihmisen henkilökohtaista kokemusta yhteydestä luonnon kanssa. (Ibáñez-Rueda ym. 2020). Luontoyhteys tutkimuksen mukaan on vanhempi niillä, jotka viettävät enemmän aikaa luonnossa (Pretty 2002).

Luonnon hyvinvointivaikutukset jäävät hyödyntämättä – syynä monisyiset esteet ja tiedon puute

Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä kartoitetettiin luontoyhteyden ja luonnon hyvinvointivaikutusten käyttöönoton esteitä nyky-yhteiskunnassa sekä esittää konkreettisia ratkaisuja esteiden ylittämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena.

Luontoyhteyden esteet ovat tulosten mukaan ovat monisyisiä, ulottuen yksilön henkilökohtaista syistä aina yhteiskunnan rakenteisiin. Esteenä ovat esimerkiksi:

• Kaupungistuminen (tiivis rakentaminen ja vähäinen viheralueiden saatavuus)
  
• Teknologisoituminen (älylaitteiden hallitsema vapaa-aika, jonka on nähty vähentävän luonnossa vietettyä aikaa)
  
• Kielteiset mielikuvat luonnosta sekä pelot ja epämiellyttävät aikaisemmat kokemukset
  
• Ympäristöahdistus ja huoli luonnon tilasta
  
• Sosiaaliset ja kulttuuriset ja historialliset tekijät sekä oman kulttuurin kautta opitut asenteet, tottumukset luonnossa vietetystä ajasta, sosioekonominen asema, oman historian kautta mahdollisesti tullut etäisyys luontoon.
  
• Rakenteelliset ja yhteiskunnalliset tekijät (poliittiset päätökset, kuten viheralueiden huomioimattomuus rakentamisessa)

Lisäksi yhtenä keskeisenä esteenä luonnon hyvinvointivaikutusten hyödyntämiselle on tiedon puute. Sekä asiantuntijoilla että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on usein rajallisesti tietoa luontointerventioista tai luonnon käytöstä hyvinvoinnin tukemisessa. Samalla myös yksilötasolla tietoisuus luonnon myönteisistä vaikutuksista mielenterveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on usein puutteellista. Kun tieto puuttuu, jää luonnon tarjoama potentiaali helposti hyödyntämättä sekä ammatillisessa työssä että ihmisten arjessa.

Arjen luontohetket hyvinvoinnin tukena

Ratkaisuna luontoyhteyden syventymiseen ja luonnon hyvinvointivaikutusten käyttöönottoon nähdään olevan yksinkertainen: luonnossa vietetyn ajan lisääminen. Jo pienikin hetki luonnossa, noin kaksi tuntia viikossa luontoaltistusta, on yhdistetty hyvinvointivaikutuksiin. (Cuthbert ym. 2021.) Tärkeää olisi, että luonto ei ole irrallinen osa elämää, vaan luonnossa oleminen ja luontotoiminta ovat integroitu osaksi arkea (Bezeljak Cerva ym. 2023).

On tutkittu, että kaikilla tasoilla (tarkkailu, läsnäolo, vuorovaikutus) yhteys luonnon kanssa on mielenterveydelle hyödyllistä. (Pretty 2004). Tarkkailu voisi olla esimerkiksi luonnon katsomista ikkunasta, eläimen seuraamista tai luontokuvien ihailua. Läsnäolo luonnossa voisi olla erilaisten aistien hyödyntämistä luonnossa ja sitä, että luonnossa ollaan tietoisesti. Esimerkiksi luonnon äänien kuunteleminen, metsässä makaaminen, metsässä oleskelu, hidas kävely.

Vuorovaikutus luonnon kanssa taas voisi olla aktiivista toimintaa, joka tapahtuu yhdessä luonnon kanssa, kuten marjastus, puutarhan hoito, luonnon materiaalien kosketus tai retkeily/vaeltaminen. Ratkaisevaa on, että ihmiset tietävät miksi luontoon kannattaa lähteä ja mitä luonnossa voi tehdä, jotta se on kokonaisvaltaiselle terveydelle hyödyllistä. Luontoon liittyvän tiedon lisääminen on keskeistä, jotta ymmärrys luonnon hyvinvointivaikutuksista lisääntyy. Ihmiset tarvitsevat ohjattuja tapoja kohdata luonto (Taylor 2019). Näitä voivat olla esimerkiksi ohjatut luontoretket tai luontoyhteysharjoitukset.

Ihmisille tulisi lisäksi kertoa yleistajuisesti, miten luontoa voi hyödyntää hyvinvoinnin tukena. Ymmärryksen lisääminen ja ekologisen lukutaidon kasvaminen voi vähentää luontoon liittyviä pelkoja tai negatiivisia ajatuksia ja lisätä ihmisten omaa luottamusta omaan pärjäämiseensä luonnossa. (Taylor 2019).

Monialainen yhteistyö avainasemassa luontoyhteyden vahvistamisessa

Yhteiskunnallisena ratkaisuna ehdotetaan monialaista yhteistyötä, jossa luontoyhteyden vahvistaminen ei ole vain yksilöiden vastuulla, vaan vastuu kuuluu ympäristöviranomaisille, kasvattajille, sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoille yhdessä.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luontointerventiot voitaisiin sisällyttää ja integroida osaksi sosiaali- ja terveysalan hoitosuosituksia, sekä ammattilaiset voisivat kouluttautua luonnon terveysvaikutuksista, jotta osaisivat ohjeistaa asiakkaita myös luonnon hyvinvointivaikutuksien käyttöönottoon. Samalla, kun kaupunkien suunnittelussa ja kouluympäristöissä otettaisiin myös huomioon luontonäkökulma.

Luonto vaikuttaa olevan eräänlainen kansallisaarre, joka tarjoaa runsaasti hyvinvointivaikutuksia. Niiden käyttöönotto vaatii kuitenkin tietoista luontoon menemistä ja läsnäoloa luonnossa, ehkä jopa hidastamista ja älylaitteiden syrjään laittoa. Luonnossa oleminen on ilmaista ja tutkitusti tehokasta hyvinvoinnille.

Lähteet:

Bezeljak Cerva, P., Büssing, A. G., & Möller, A. 2023. Only green time, and not screen time, predicts connectedness to nature among urban middle school students (preprint). OSF Preprints. https://osf.io/preprints/osf/k3xpu_v1

Beery, T., Stahl Olafsson, A., Gentin, S., Maurer, M., Stålhammar, S., Albert, C., Bieling, C., Buijs, A., Fagerholm, N., Garcia‐Martin, M., Plieninger, T., & Raymond, C.M. 2023. Disconnection from nature: Expanding our understanding of human–nature relations. People and Nature, 5(2), 470–488. Portico.

Drakvik, E., Tyrväinen, L., Halonen, J., Haahtela, T., Haveri, H., & Miettinen, L. 2024. Terveyttä, hyvinvointia ja kustannussäästöjä luonnosta (Sitran työpaperi). Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/terveytta-hyvinvointia-ja-kustannussaastoja-luonnosta/

Cuthbert, S., Kellas, A., & Page, L. A. 2021. Green care in psychiatry. British Journal of Psychiatry, 218(2), 73–74.

Gienger, A., Nursey-Bray, M., Rodger, D., Szorenyi, A., Weinstein, P., Hanson-Easey, S., … Yoneyama, S. 2024. Responsible environmental education in the Anthropocene: understanding and responding to young people’s experiences of nature disconnection, eco-anxiety and ontological insecurity. Environmental Education Research, 30(9), 1619–1649.

Frumkin, H. 2001. Beyond toxicity: human health and the natural environment. American Journal of Preventive Medicine, 20(3). https://texanbynature.org/wp-content/uploads/2016/10/Frumkin-Beyond-toxicity-AJPM-2001.pdf

Lipponen, M., Hallikainen, V. & Kilpeläinen, P. 2022. Effects of nature-based intervention in occupational health care on stress – A Finnish pilot study comparing stress evaluation methods. Journal of Multidisciplinary Healthcare, 15, 577–593. https://doi.org/10.2147/JMDH.S353168

Ibáñez-Rueda, N., Guillén-Royo, M., & Guardiola, J. 2020. Pro-Environmental Behavior, Connectedness to Nature, and Wellbeing Dimensions among Granada Students. Sustainability, 12(21), 9171.  

Mayer, F. S. & Frantz, C. M. 2004. The connectedness to nature scale: A measure of individuals’ feeling in community with nature. Journal of Environmental Psychology, 24(4).

Sitra, & Kantar TNS Oy. 2021. Suomalaisten luontosuhteet: Kyselytutkimusraportti. Sitra. https://www.sitra.fi/julkaisut/suomalaisten-luontosuhteet/

Taylor, D. E. 2019. College Students and Nature: Differing Thoughts of Fear, Danger, Disconnection, and Loathing. Environmental Management, 64(1), 79–96.

Tyrväinen, L., Halonen, J. I., Pasanen, T., Ojala, A., Täubel, M., Kivelä, S., Leskelä, A.-R., Pennanen, P., Manninen, J., Sinkkonen, A., Haahtela, T., Haveri, H., Grotenfelt-Enegren, M., Lankia, T. & Neuvonen, M. 2024. Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus, 76/2024. Luonnonvarakeskus, Helsinki.

Pretty, J. 2002. Agri-culture: Reconnecting people, land and nature. Taylor & Francis.

Pretty, J. 2004. How nature contributes to mental and physical health. Spirituality and Health International, 5(2).

Kuva: Pexels