• kolmas sektori
• kulttuurihyvinvointi
• monitoimijaisuus
• yhteisövaikuttavuus

Lastensuojelujärjestöjen ja kulttuuri- ja taidealan ammattilaisille toteutettu toiminnallinen työpaja edisti toimialojen ammattilaisten tutustumista ja verkostoitumista. Alan toimijat toivovat jatkoa tapaamisille.

Lasten ja nuorten hyvinvointia haastavat monet kompleksiset ongelmat, kuten yksinäisyys ja eriarvoistuminen. Näiden ongelmien ratkaiseminen vaatii eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat yhteiskunnassa keskeisiä toimijoita sosiaalisten innovaatioiden ja toimintamallien kehittämisessä (Ranta ym., 2020). Lastensuojelujärjestöjen kehittämistyössä teoriaan yhdistyvät käytännön kokemustieto ja yhteisöllinen näkökulma. Järjestöt työskentelevät usein haavoittuvassa asemassa olevien, yhteiskunnassa syrjään jäävien ihmisten kanssa.

Kulttuurin ja taiteen merkityksestä lasten ja nuorten kehitykseen tiedetään paljon. Kulttuuri ja taide vaikuttavat lapsen keskittymiseen ja tarkkavaisuuteen, ja siten auttavat oppimisessa. Taide lievittää stressiä ja ahdistusta sekä vahvistaa itsetuntoa. Kulttuuri ja taide vaikuttavat myönteisesti lasten keskinäisiin sosiaalisiin suhteisiin. (Fancourt & Finn, 2019.) Arts Equal -hanke suositteleekin edistämään lasten ja nuorten osallisuutta kulttuurista ja taiteesta lisäämällä sektorirajat ylittävää yhteistyötä sosiaali-, terveys- ja opetusalan sekä kulttuuri- ja taidealan ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken. (Turpeinen ym., 2019.)

Kulttuurihyvinvoinnin opintojeni aikana havahduin huomaamaan, että lastensuojelujärjestöt ja kulttuuri- ja taidealan toimijat tekevät melko vähän yhteistyötä Turun seudulla. Opinnäytetyössäni selvitin KOTA – Lasten ja nuorten hyvinvointi ry:n toimeksiannosta lastensuojelujärjestöjen ja kulttuuri- ja taidealan yhteistyötä estäviä ja yhteistyötä edistäviä asioita.

Luottamus rakentuu kohtaamisissa

Toimialojen välisen yhteistyön edellytys on luottamus. Luottamus rakentuu kohtaamisissa tutustumisen myötä. Kohtaaminen edellyttää ennakkoluulotonta ja uteliasta asennetta toisiamme kohtaan. Tutustumisen myötä ennakkoluulot yhteistyötä kohtaan vähenevät (Kekoni ym., 2019).

Eri alojen välinen yhteistyö edellyttää työntekijöiltä kulttuurista ja asenteellista rajojenylitystä. Mönkkönen ja Kekonin (2020) mukaan tämä tarkoittaa toimijoiden kiinnostusta katsoa asioita uudenlaisesta näkökulmasta sekä motivaatiota perehtyä toisen toimialan toimintakulttuuriin.

Yhteistyö tarvitsee koordinaatiota ja resursseja

Toimialojen yhteistyö tarvitsee koordinaatiota. Toimijan, joka järjestää verkostotapaamisia kerran tai kaksi vuodessa. Nämä tapaamiset mahdollistavat tutustumisen, ajankohtaisten kuulumisten vaihdon sekä yhteistyön ideointia ja suunnittelua. Koordinaattori huolehtii myös viestinnästä toimialojen välillä.

Työpajassa toteutetussa keskusteluissa todettiin, että yhteistyön tärkein resurssi on rahoitus yhteistyölle. Yhteistyön esteenä koettiin rahoitusten käyttörajoitukset. Tarvitaan uudenlaista rahoitusta, mikä mahdollistaa innovatiiviset yhteistyöhankkeet toimialojen kesken.

Rahoituksen lisäksi toimialojen yhteistyö vaatii työntekijäresursseja ja osaamista. Monitoimijainen yhteistyö vaatii vuorovaikutus- ja prosessiosaamista, kuten vastavuoroista asioiden jakamista sekä taitoa hallita ja johtaa prosesseja (Mönkkönen & Kekoni, 2020). Monitoimijainen yhteistyö edellyttää myös organisaatioiden johdon tuen.

Yhteisövaikuttavuus yhteistyön viitekehyksenä

Turun seudulla lapsiperheiden palveluita kehitetään yhteisövaikuttavuustyöllä moniammatillisissa oppimisverkostoissa (Ristikari ym., 2021; Itla, 2023). Yhteisövaikuttavuus on systeeminen työote, joka muodostuu yhteisön jäsenten ja organisaatioiden muodostamassa verkostossa. Nämä toimijat sitoutuvat pitkäkestoiseen työskentelyyn ja etsivät yhdessä ratkaisuja kompleksisiin ongelmiin. (Kania & Kramer, 2011.)

Yhteisövaikuttavuustyön viisi toimintaperiaatteetta luovat raamit monitoimijaiselle yhteistyölle. Yhteisövaikuttavuustyö edellyttää yhteisesti määritellyn tavoitteen ja jaetut yhteiset mittarit, joilla seurataan ja arvioidaan yhteistä työskentelyä. Toimijoiden jatkuva vuoropuhelu ja toisiaan vahvistavat toimet rakentavat luottamusta ja auttavat ymmärtämään eri ammattilaisten osaamista ja toimintatapaa. Yhteisövaikuttavuustyö tarvitsee taustatuen, eli ryhmän joka koordinoi, seuraa sekä johtaa kehittämistyötä. (Kania & Kramer, 2011; Itla, 2023.)

Turun seudulla toimii yhteisövaikuttavuustyön alueellinen oppimisverkosto, jossa on mukana joitakin lastensuojelujärjestöjä (Ristikari ym., 2021). Luonteva tapa lisätä yhteistyötä kulttuuri- ja taidealan toimijoiden kanssa on ottaa heidät mukaan näihin verkostoihin. Lastensuojelujärjestön ja kulttuuri- ja taidealan yhteistyön edistämisessä kannattaa hyödyntää yhteisövaikuttavuustyöstä saatuja kokemuksia.

Aiheesta voi lukea lisää opinnäytetyöstä, joka löytyy Theseuksesta

Lähteet

Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. (Health Evidence Network synthesis report 67). World Health Organization [WHO]. Regional Office for Europe. https://www.who.int/europe/publications/i/item/9789289054553

Itla. (2023). Yhteisövaikuttavuus – uudistamme lapsiperheiden palvelujärjestelmää. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö. Haettu 2.12.2025 osoitteesta https://itla.fi/toiminta/yhteisovaikuttavuus/

Kania, J., & Kramer, M. (2011). Collective Impact. Stanford Social Innovation Review, 9(1), 36–41. https://doi.org/10.48558/5900-KN19

Kekoni, T., Mönkkönen, K., Hujala, A., Laulainen, S. & Hirvonen, J. (2019). Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa K. Mönkkönen, T. Kekoni & A. Pehkonen (toim.), Moniammatillinen yhteistyö : Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. (s. 15–46). Gaudeamus

Mönkkönen, K. & Kekoni, T. (2020). Monitoimijaisuus työntekijän haasteena ja voimavarana. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.), Uudistuva sosiaali- ja terveysala. (s. 215–240). Tampere University Press. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011308311

Ranta, T., Laasonen, V., Lähteenmäki-Smith, K., Manu, S., Haavisto, I., Rissanen. A. & Korhonen, S. (2020). Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudistajina? : Selvitys STEA-avusteisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta. (Raportteja ja muistioita 2020:19). Sosiaali- ja terveysministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5413-7

Ristikari, T., Söderblom, B., Häggman, A., & Niemelä, M. (2021). Alueellinen oppimisverkosto ja yhteisövaikuttavuus lapsiperheiden tukemisessa. Kasvun tuki -aikakauslehti, 1(1), 32–38. https://doi.org/10.61259/kt.126970

Turpeinen, I., Juntunen, M-L & Kamensky, H. (2019). Etsivä kulttuurityö lisää lasten ja nuorten kulttuurista osallisuutta. Arts Equal. (Toimenpidesuositus 2/2019). Taideyliopisto. https://sites.uniarts.fi/documents/14230/0/Etsiv%C3%A4+kulttuurity%C3%B6+PB/f4b98b97-85ac-4c82-90a9-d090de72c63d

Kuva: Pexels