Toipumisorientaatio haastaa ja uudistaa päihdetyön arkea
Päihdetyö ei ole vaikuttavaa ilman harkittuja toimenpiteitä ja jos ihminen jää diagnoosiensa alle. Toipumisorientaatio tuo hoitotyöhön kokonaisvaltaisen ja inhimillisen näkökulman sekä asiakkaan äänen, toivon ja osallisuuden.
Päihdehoitotyön asiakkailla on valitettavan usein taakkanaan stigma, joka on haitannut heidän hoitoon pääsyään ja hoitoon asettumista. Myös epäluottamusta hoitojärjestelmää kohtaan esiintyy. Asiakkailla saattaa olla pelko tuomituksi tulemisesta, ja heillä on huonoja kokemuksia kanssaihmisistä eivätkä he ole tottuneet vastavuoroiseen luottamuksellisuuteen.
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä tarkasteltiin integratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin toipumisorientaation periaatteita päihdetyön kontekstissa. Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella
toipumisorientaation periaatteet esitetään monipuolisesti, ja niiden vahvistamisen nähdään edellyttävän ammattilaisilta tietoista, arvoihin pohjautuvaa työotetta, asiakkaan yksilöllisen tilanteen huomioimista sekä rakenteellista tukea.
Toipuminen alkaa asiakkaan omista tavoitteista
Asiakkaan oma tavoite saattaa olla päihteiden käytön kohtuullistaminen. Jos ammattilaisen kanta on, että asiakkaan tulisi kyetä raittiuteen tai jos ammattilainen ohjeistaa asiakasta “ylhäältä päin”, miten hänen tulisi raittiuteen päästä, eivät asiakkaan ja ammattilaisen näkökulmat kohtaa. Tällöin ei myöskään huomioida asiakkaan omia tavoitteita ja voimavaroja. Hyvä kysymys onkin, kuka haluaa millään elämän osa-alueella toimia muiden asettamien tavoitteiden mukaan tai ennen kaikkea, kuinka perusteltua ja erityisesti kuinka inhimillistä se on?
Hoitotyöhön tarvitaan lähestymistapa, jossa huomioidaan asiakkaan omat tarpeet ja muutostoiveet sekä hänen resurssinsa niiden savuttamiseksi – ja jossa ammattilainen kohtaa asiakkaan sosiaalisena, psyykkisenä ja fyysisenä kokonaisuutena. Kun asiakas itse määrittelee tavoitteensa ja häntä autetaan löytämään omat keinonsa niiden saavuttamiseksi, on hoitoon sitoutuminen todennäköisempää ja hoito vaikuttavampaa.
Päihdeongelmat ovat hyvin moninaisia ja niiden vaikutukset yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan ovat merkittävän laajoja. Näihin haasteisin toipumisorientaatio antaa arvopohjaan perustuvan, inhimillisen työskentelymallin.
Toipuminen on enemmän kuin oireettomuutta
Jotta ymmärretään, mitä toipumisorientaatiolla tarkoitetaan, tulee ensin tiedostaa, mitä on toipuminen. Toipuminen on laajasti ymmärrettävä, aina asiakkaan omaan kokemukseen perustuva prosessi. Ajatuksena on, että toipunut ihminen elää itselleen mielekästä ja merkityksellistä elämää ongelmistaan huolimatta. Hän voi kokea hyvinvointia, vaikka riippuvuus tai muu ongelma ei olisi täysin hallinnassa.
Toipumisprosessissa ihminen tunnistaa omat voimavaransa ja selviytymisstrategiansa. Hyvä elämä voi tarkoittaa asiakkaalle esimerkiksi kykyä huolehtia itsestään ja muista, sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä tai palaamista työelämään. Toipumisen ajatellaan olevan sitä, että hyväksyy tilanteensa ja päättää ja toimii sen mukaan, että voi myös itse vaikuttaa olosuhteisiinsa ja vointiinsa, yleensä kuitenkin myös muiden apua tai tukea saaden.
Toipuminen sisältää sen, että toipuvalla on tavoitteita ja unelmia, joiden eteen hän haluaa työskennellä. Sen voidaan määritellä olevan oman käyttäytymisen muutosprosessi. Toipumis-käsitettä ei voida määritellä ulkoa päin eikä yleispätevästi, vaan keskeistä on kysyä: Mitä juuri tälle asiakkaalle tarkoittaa merkityksellinen elämä, mistä hän tietää, että toipumista on tapahtunut?
Toipumisorientaatio on viitekehys, jonka juuret juontavat mielenterveystyössä paikoin vuosikymmenten taakse (Nordling 2023, 63). Sen periaatteet sopivat erinomaisesti myös päihdetyöhön. Toipumisorientaatiossa huomioidaan henkilön omat arvot, toiveet ja tavoitteet ja hyvinvointia voidaan vahvistaa jo ennen kuin tavoite on saavutettu. Asiakas voi kokea merkityksellisyyttä ja toivoa, vaikka paranemista perinteisessä mielessä ei olisi tapahtunutkaan.
Toipumisorientaation perusperiaatteisiin kuuluvat Nordlingin (2023) mukaan viisi tärkeää arvoa:
- Osallisuus. Asiakas on aktiivisena toimijana yhteisössään ja mukana hoidossaan.
- Merkityksellisyys. Elämässä on arvoja, tavoitteita ja asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen ja tuovat elämään mielekästä sisältöä.
- Identiteetti. Ihminen on aina enemmän kuin diagnoosinsa, jokaisella on oma, ainutlaatuinen tarinansa ja arvonsa. Pyritään luomaan positiivista näkemystä itsestä.
- Voimaantuminen. Asiakkaan omien voimavarojen vahvistaminen ja vastuunotto.
- Toivo. Usko muutoksen ja toipumisen mahdollisuuteen. Motivaatio kulkea kohti unelmia.
(Nordling 2023, 32.)
Päihderiippuvuuden krooninen luonne ja toipumisorientoitunut työskentely ohjaavat keskittymään asiakkaan hyvinvoinnin edistämiseen ja tukemiseen sen sijaan, että tavoiteltaisiin kliinistä paranemista.
Päihteiden käytön vaikutukset toipumiseen ja hoitoon sitoutumiseen
Asiakkaan aiempi tai nykyinen päihteiden käyttö tai elämäntilanne on voinut heikentää hänen kykyään osallistua hoitoon tai hyödyntää omia voimavarojaan. Pitkäaikainen päihteiden käyttö voi aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä seurauksia, jotka vaikeuttavat toipumista ja hoitoon sitoutumista. Päihteiden jatkuva käyttö heikentää terveyttä monin tavoin – se voi aiheuttaa esimerkiksi maksasairauksia, neurologisia häiriöitä, keskittymiskyvyn alenemista ja mielialan laskua. Näiden seurauksena arjen hallinta ja hoitomotivaatio voivat heikentyä merkittävästi (Alkoholinkäytön ongelmakäytön määritelmät ja diagnoosit: Käypä hoito -suositus 2015; Huumeongelmat: Käypä hoito -suositus 2022).
Fyysisen ja psyykkisen kuormituksen rinnalla päihteiden käyttö voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Asiakas on voinut menettää ihmissuhteita, työpaikan tai jopa kodin, mikä kaventaa tukiverkostoja ja arjen rakennetta. Usein myös lähiverkosto koostuu muista päihteitä käyttävistä henkilöistä, jolloin tukea päihteettömään elämäntapaan on vaikea löytää.
Monilla päihdeongelmista toipuvilla on myös taloudellisia vaikeuksia. Päihdehistoria voi johtaa velkaantumiseen, työttömyyteen ja toimeentulon epävarmuuteen, jotka puolestaan lisäävät psyykkistä kuormitusta ja arjen stressitekijöitä. (Käypä hoito -suositukset 2015; 2022).
Inhimillinen kohtaaminen tekee päihdetyöstä vaikuttavaa
Toipumisorientaatiossa hoitosuhteen ydin on asiakkaan oma elämäntilanne, voimavarat ja tavoitteet. Ammattilaisen tehtävä on kuunnella, tukea ja vahvistaa asiakkaan uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Luottamuksellinen vuorovaikutus luo pohjan toipumiselle ja sitoutumiselle. Asiakkaan tavoitteet voivat poiketa ammattilaisen näkemyksistä, mutta ne on hyväksyttävä ja niistä käsin edettävä. Asiakas ei ole hoidon kohde, vaan aktiivinen toimija, joka rakentaa realistisia tavoitteita tiedon ja tuen avulla.
Toipumisorientaatio näkyy arjen kohtaamisissa: merkityksellinen elämä voi löytyä ihmissuhteista, työstä, opinnoista tai yhteisöstä. Ammattilainen tukee tätä esimerkiksi vertaistuen tai kuntouttavan työn kautta, usein moniammatillisesti.
Toivo ja voimaantuminen ovat toipumisen perusta. Retkahdukset eivät ole epäonnistumisia, vaan osa prosessia. Kun asiakas alkaa nähdä, että voi itse vaikuttaa elämäänsä, syntyy todellinen muutos. Toipumisorientaatio edellyttää ammattilaiselta oman arvopohjan ja ihmiskäsityksen reflektointia. Jokainen asiakassuhde on yksilöllinen, ja sen ytimessä on arvostava, inhimillinen kohtaaminen.
Toipumisorientaatio haastaa ja uudistaa päihdetyötä
Ammattilaisia on tärkeää rohkaista tarkastelemaan omaa ihmiskäsitystään ja työotettaan. Toipumisorientaatio vahvistaa työn merkityksellisyyttä ja vähentää kuormitusta, kun työskentely perustuu asiakkaan omiin tavoitteisiin eikä ulkoisiin vaatimuksiin. Asiakaslähtöisyys lisää onnistumisen kokemuksia ja vuorovaikutusta, mikä tekee työstä mielekkäämpää ja tuloksellisempaa.
Palvelujärjestelmän tasolla toipumisorientaatio tukee asiakaslähtöisyyttä, moniammatillisuutta ja resurssien tehokasta käyttöä. Kun asiakkaan omat tavoitteet ohjaavat palveluita, vältetään turhia toimenpiteitä ja tuki kohdentuu aidosti hyvinvointia edistäviin asioihin.
Toipumisorientaatio ei tarkoita ongelmien kieltämistä, vaan realistista ja toivoon perustuvaa työotetta, joka tunnistaa retkahdukset ja rakenteelliset haasteet. Se edellyttää ammattilaiselta eettistä herkkyyttä, läsnäoloa ja kykyä kohdata asiakkaan ainutlaatuinen todellisuus. Työote edellyttää myös työntekijän tukemista – työnohjausta, reflektointimahdollisuuksia ja kollegiaalista keskustelua.
Toipuminen ei kuitenkaan synny ammattilaisen toimesta, vaan asiakkaan omasta motivaatiosta. Ammattilaisen tehtävä on luoda tila, jossa tuo motivaatio voi herätä ja vahvistua – myös silloin, kun asiakas ei sitä vielä itse tunnista. Toipumisorientaatio tarjoaa arvopohjaisen viitekehyksen, jota olisi tärkeää hyödyntää päihdetyössä nykyistä laajemmin. Asiakkaalla on aina oikeus määritellä itse oma toipumisensa.
Lähteet:
Alkoholiongelmat. Käypä hoito -suositus 2018. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 10.11. 2025 https://www.kaypahoito.fi/hoi50028
Huumeongelmat: Käypä hoito -suositus. 2022. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 10.11. 2025. https://www.kaypahoito.fi/hoi50041
Nordling E. 2023, Toipumisorientaatio mielenterveystyössä, 1.painos. Helsinki: Edita.