”Toivottomia tapauksia ei ole missään ikäluokassa” – Miten ikä vaikuttaa rikoksista irtautumiseen?
Turun ammattikorkeakoulun Master School- opinnäytetyössä tutkittiin eri ikäisten vapautuvien vankien ja rikostaustaisten henkilöiden tuen tarvetta Turussa. Lisäksi opinnäytetyössä verrattiin, miten ikä vaikuttaa asiakkaan sitoutumiseen elämänmuutokseen ja henkilökohtaiseen motivaatioon rikoksista irtautumisessa.
Opinnäytetyön tutkimuksen kohderyhmänä olivat rikostaustaisten henkilöiden kanssa työskentelevät ammattilaiset. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Varsinais-Suomen Sininauha ry:n Vastuullisesti vapauteen – eli VV2-toiminta. Tutkimuksessa selvitettiin myös VV2-toiminnan tarpeellisuutta eri ikäryhmissä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyiden ja haastatteluiden avulla kolmesta eri lähteestä: Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunnalta, muilta kohderyhmän kanssa työskenteleviltä henkilöiltä sekä VV2-toiminnan työntekijöiltä.
Yli 30-vuotiaat vapautuvat vangit vailla riittävää tukea
Varsinais-Suomeen vapautui vuonna 2022 kaiken kaikkiaan 367 vankia. Heistä 216 vapautui Turkuun. (Rikosseuraamuslaitos 2023.) Kyseisen vuoden vankeusvangeista 71 prosenttia oli yli 30-vuotiaita. Myös muita rangaistuksia suorittavien osalta yli 30-vuotiaat ovat selvä enemmistö. (Rikosseuraamuslaitos 2022, 32, 40.)
Vankilasta vapautuminen on tärkeä ja haavoittuvainen vaihe asiakkaan elämässä (Leppo 2018, 61). Nuorille suunnattuja palveluita on kehitetty paljon, ja alle 30-vuotiaille on tarjolla suuri määrä heille kohdennettuja palveluita (Nuoret-verkosto 2016). Yli 30-vuotialle rikostaustaisille kohdennettuja palveluita ei juurikaan ole tarjolla, vaikka suurin osa vapautuvista vangeista kuuluu tähän ryhmään ja he tarvitsevat tukea ja palveluita.
Vapautuvilla vangeilla on moninaiset tuen tarpeet
Vankiloissa tuomiotaan suorittavilla on monenlaisia haasteita: ylisukupolvista köyhyyttä ja päihteiden käyttöä sekä esimerkiksi ongelmia koulunkäynnissä ja opiskelussa. Heillä on usein neuroerityisyyttä, diagnosoimattomia sairauksia tai kielellisiä vaikeuksia, ja he kärsivät asunnottomuudesta, työttömyydestä sekä rahankäytön haasteista ja velkaantumisesta. (Lindström & Kumlander 2023, 28–29.)
Vapautuvien vankien asuntotilanne on huono, he ovat asunnottomista kaikista heikommassa asemassa (Granfelt 2003, 12.), ja rikostaustaisten henkilöiden on suurella todennäköisyydellä haastavaa saada asuntoa vapailta asuntomarkkinoilta (Karjalainen & Viljanen 2009, 21).
Kansainvälisesti verrattuna suomaiset vangit ovat erittäin sairaita. Noin puolella heistä on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja noin 70 prosentilla persoonallisuushäiriö. (Virtanen 2007, 12.) Lisäksi yli 70 prosentilla vangeista on päihdeongelma (Jälkihuoltoryhmä 2006, 3; Lehtonen & Salonen 2008, 11). Päihderiippuvuus on vangeilla yli kymmenkertaista verrattuna muuhun väestöön verrattuna. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaisten vankien päihteidenkäyttö on yleisempää kuin muissa maissa. (Pitkänen, Kaskela, Tyni & Tourunen 2016, 24.) On selvää, että vangit tarvitsevat tukea vapautuessaan vankilasta.
Mikä merkitys iällä on rikollisuudesta irtautumisesta?
Rikosuratutkimuksen eräs perushavainnoista on se, että ikääntymisen myötä suurin osa rikoksia tekevistä ihmisistä lopettaa rikokset (Kivivuori & Aaltone ym. 2018, 209). Rikoksista irtautuminen ei kuitenkaan ole helppoa, ei edes iäkkäämmille ihmisille. Etenkin järjestäytyneestä rikollisuudesta irtautuminen voi olla vaikeaa: jengeissä yhteisö on tiivis ja sieltä irtautumisen jälkeen moni kokee yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Uusien sosiaalisten verkostojen ja suhteiden luominen voi olla vaikeaa. (Carling & Jauhiainen 2021, 108–109.)
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyön tutkimukseen osallistuneiden vastauksista havaittiin, että usein iäkkäämmillä vangeilla on kertynyt enemmän elämänkokemusta, ja heillä on huonoja kokemuksia rikollisuudesta ja päihteistä. Heillä on myös nuorempia vankeja useammin motivaatiota yrittää päästä pois elämäntyylistä, johon rikokset ja päihteet kuuluvat.
Kyllästyminen jatkuvaan vankilakierteeseen tai päihteiden mukanaan tuomiin haittoihin on merkittävä motivoiva tekijä elämänmuutoksessa.
Vastauksista kävi ilmi myös se, että iäkkäämmille asiakkaille voi olla haastavaa löytää palveluita, vaikka heidän von usein helpompi ottaa vastaan apua ja palveluita kuin nuorten vankien. Tuloksista voi päätellä, että asiakkaan iällä on merkitystä siihen, miten he sitoutuvat palveluihin ja millainen motivaatio heillä on irtautua rikollisuudesta ja päihteidenkäytöstä. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä paremmin asiakkaat sitoutuvat palveluihin. Myös motivaatio muuttaa omaa elämää kasvaa iän myötä. Tutkimuksen mukaan yli 30- vuotiaille rikostaustaisille kohdennetuille palveluille on olemassa selkeä tarve.
Lähteet:
Rikosseuraamuslaitos. 2023. Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2022. Helsinki. Viitattu 5.5.2024. https://www.rikosseuraamus.fi/material/sites/rise_ja_rskk_yhteiset/dokumentit/p8tplqmq0/RISE_Tilastollinen_vuosikirja_2022_FI.pdf
Rikosseuraamuslaitos. 2022. Rikosseuraamusasiakkaat 30.4.2022. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 2/2022.
Leppo, A. 2018. Vapautuvien asumisen tuki. Helsinki: Kriminaalihuollon tukisäätiö. Viitattu 5.5.2024. https://rets.fi/wp-content/uploads/2018/05/1509-VAT_kaskirja_verkko_250118.pdf
Lindström, J. & Kumlander, K. 2023. Näin lusit kakkusi. Laurea-julkaisut 203. Helsinki.
Granfelt, R. 2003. Vankilasta kotiin vai kadulle? Vangit kertovat asunnottomuudesta.Suomen ympäristö 613. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Karjalainen, J. & Viljanen, O. 2009. Arki kuntoon – lainrikkojien tuen tarve. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Virtanen, R. 2007. Vankien jälkihuollon järjestäminen Vammalassa. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 6/2007.