• ennaltaehkäisy
• fysioterapia
• Fyysinen aktiivisuus
• koulu

Fyysinen aktiivisuus lapsuudessa ja nuoruudessa ennustaa aikuisiän aktiivista elämäntapaa. Jos fyysisesti aktiivinen elämäntapa ei ole juurtunut nuoreen ennen varhaista aikuisikää, kasvaa todennäköisyys sille, että yksilö tulee olemaan aikuisena fyysisesti passiivinen (Hirvensalo & Lintunen 2011).

Lapsen fyysisellä aktiivisuudella on yhteys elinikäiseen painonhallintaan. Vähän liikkuvat lapset ovat usein lihavampia ja omaavat huonommat motoriset taidot kuin fyysisesti aktiiviset lapset (Hills ym. 2011). Hyvät motoriset perustaidot ennustavat parempaa fyysistä kuntoa ja parempaa kehonkoostumusta myöhemmällä iällä (Asunta 2018). Varhaisella fyysisellä aktiivisuudella todennäköisesti saavutetaan hyvät motoriset perustaidot, joilla on suuri merkitys aikuisiän terveyteen.

Lapsen liikunnallisen elämäntavan tukeminen tärkeää

Liikunnallisella elämäntavalla tarkoitetaan liikunnallisesti aktiivista, eliniän kestävää elämäntapaa (Telama ym. 2014). Liikunnallisen elämäntavan urautumisen on todettu alkavan jo varsin varhaisessa iässä (Sääkslahti ym. 2013).

Liikunnallisen elämäntavan rakentaminen ja tukeminen lapsuudessa on erityisen tärkeää, sillä lapsena harrastetulla liikunnalla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia liikunta-aktiivisuuteen aikuisena. Myös kävellen tai pyöräillen koulumatkansa kulkevat lapset ovat fyysisesti aktiivisia myös aikuisena. Aktiivisella tavalla koulu- ja työmatkoja kulkemista voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä hyötyliikunnan muodoista sen säännöllisyyden vuoksi. (Telama ym. 2014.)

Perheen ja lähipiirin rooli on tärkein liikunnallisen elämäntavan muodostumisessa. Perheen elämäntavat opitaan varhaisessa iässä ja aikuinen toimii roolimallina lapselle omalla toiminnallaan. Lapset ovat kuitenkin hyvin eriarvoisessa asemassa vanhemmilta saatavan liikunnallisen tuen suhteen. Liikunnalliseen tukeen todettu vaikuttavan mm. vanhempien kasvatuskäytännöt ja sosioekonominen asema (Laukkanen ym. 2016).

Koulun rooli korostuu liikunnallisen elämäntavan muodostumisessa

Koulu on ihanteellinen paikka liikunnallisen elämäntavan rakentamisessa, koska oppivelvollisuuden vuoksi lähes kaikki Suomessa vakinaisesti asuvat lapset osallistuvat koulujen perusopetukseen (SVT 2021). Perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 mukaan yksi liikuntatuntien tärkeä tehtävä onkin liikunnallisen elämäntavan tukeminen (Opetushallitus 2014).

Koululiikunnalla voidaan mahdollistaa liikunnan harrastaminen kaikille. Tutkimusten mukaan sosioekonomisesti alempiin ryhmiin kuuluvissa perheissä liikutaan vähemmän kuin sosioekonomisesti ylempiin ryhmiin kuuluvissa perheissä. Tähän ovat usein syynä taloudelliset resurssit ja yhteiskuntaluokkien poikkeavat tottumukset. (Kauravaara 2013.) Koulussa tapahtuva liikunta antaa tasavertaiset mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen sosioekonomisesta statuksesta riippumatta.

Nymanin (2020) pro gradu -tutkielman kartoituksessa havaittiin muun muassa koulujen yhteydessä tarjottavien harrastemahdollisuuksien lisäävän itsenäistä liikkumista. Kartoituksen mukaan yhdeksän kymmenestä lapsesta kykenee kulkemaan kouluun itsenäisesti, mutta vain 49 prosenttia pystyy kulkemaan harrastuksiin itsenäisesti niiden sijaitessa usein etäällä kodista. Lisäksi yli 60 prosenttia harrastusmatkoista tehtiin passiivisella kulkumuodolla. Koulujen yhteyteen sijoittuvaan harrastukseen pääsy onnistuisi siis lähes kaikilta lapsilta, myös niiltä, joiden perheillä ei ole autoa käytössä. Koulujen yhteyteen liitetyt harrastusmahdollisuudet vähentävät eriarvoisuutta, koska lapsilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omaan arkiympäristöönsä. (Nyman 2020.)

Kouluympäristössä tapahtuvat liikuntainterventiot kustannustehokkaita

Lisäämällä liikuntaa sekä liikunta- ja terveysneuvontaa koulupäiviin, liikunnallisen elämäntavan juurruttaminen lapsiin vahvistuu. Koululla tapahtuvien liikuntainterventioiden on todettu olevan kustannustehokkaita oikein toteutettuina. Tutkimusten mukaan (Ekwaru ym. 2021; Laine ym. 2014.) tehokkaimmat interventiot sisälsivät

• aktiivisen koulumatkaliikkumisen tukemista
• liikunta- ja terveysneuvontaa
• perhekohtaista liikuntaneuvontaa
• terveydenhuollon ammattilaisen ohjaamia liikuntaharjoitteita
• liikuntavälineiden lisäämistä koulupäiviin
• Liikuntatuntien modifiointia kestävyyskunnon kehittämiseen sekä tuki- ja liikuntaelinten terveyden edistämiseen
• fyysisen aktiivisuuden lisäämistä koulupäivän aikana
• paikallaan olon vähentämistä

Koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden vaikutukset lapsen ja nuoren toimintakykyyn

Koulupäivän aikaisella liikunnalla on todettu olevan positiivinen yhteys koulumenestykseen. Liikunnalla ja fyysisellä aktiivisuudella voidaan lisäksi vaikuttaa positiivisesti psyykkiseen toimintakykyyn. Vähäisen liikunnan ja aktiivisuuden tiedetään liittyvän ahdistuneisuuteen, syrjään vetäytyneisyyteen pojilla sekä syrjään vetäytyneisyyteen ja somaattisin oireisiin tytöillä (Kantomaa ym. 2010). Vähäinenkin liikunta pienentää masennusriskiä nuorena ja fyysisesti aktiivisemmilla nuorilla on pienempi todennäköisyys saada masennusoireita (Wiles ym. 2012).

Voidaan todeta, että kouluilla ja kouluympäristössä toteutetulla liikunnalla on suuri rooli lasten ja nuorten liikunnallisen elämäntavan muodostumisessa. Koulussa on mahdollista tutustua monipuolisesti eri liikuntalajeihin, jotka usein toteutuvat sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Sosiaalisilla vuorovaikutustilanteilla mahdollisesti ehkäistään nuorta syrjäytymiseltä ja tunne-elämän haasteilta. Liikuntaa harrastavilla nuorilla esiintyy vähemmän sosiaalisia ongelmia verrattuna vähän liikkuviin nuoriin, joka voi johtua liikunnan positiivisista vaikutuksista ryhmätyötaitoihin, itseohjautuvuuteen ja kykyyn toimia erilaisten ihmisten parissa. (Kantomaa ym. 2010.)

Koulujen resurssit toteuttaa kustannustehokkaita toimintakykyä ja liikkumista lisääviä interventioita ovat rajalliset. Fysioterapeuttien ja fysioterapeuttiopiskelijoiden osaamista tulisi hyödyntää kunnissa enemmän liikkumista ja toimintakykyä tukevaan, ennaltaehkäisevään työhön.

Lähteet:

Asunta, P. 2018. Motorisen oppimisen vaikeuden tunnistaminen ja tukeminen kouluympäristössä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Ekwaru, J. P., Ohinmaa, A., Dabravolskaj, J., Maximova, K., & Veugelers, P. J. 2021. Cost-effectiveness and return on investment of school-based health promotion programmes for chronic disease prevention. European journal of public health, 31(6), 1183–1189.

Hills AP, Andersen LB, Byrne NM. Physical activity and obesity in children. Br J Sports Med 2011;45(11): 866–70.

Hirvensalo, Mirja & Lintunen, Taru. 2011. Life-course perspective for physical activity and sports participation. European Review of Aging and Physical Activity. 8. 13–22. 10.1007/s11556-010–0076–3.

Kantomaa M., Tammelin T., Ebeling H., Taanila A. 2010. Liikunnan yhteys nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Liikunta & tiede 47 (6), 30–37.

Laine, J., Kuvaja-Köllner, V., Pietilä, E., Koivuneva, M., Valtonen, H. & Kankaanpää, E. 2014. Cost-Effectiveness of Population-Level Physical Activity Interventions: A Systematic Review. American journal of health promotion, 29(2), 71–80.

Laukkanen, A., Määttä, S., Reunamo, J., Roos, E., Soini, A. & Mäki, P. 2016. Teoksessa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:22. Helsinki: 22–26.

Opetushallitus, 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, Helsinki: Opetushallitus.

Nyman, J. 2020. Arkiympäristön vaikutus koululaisten aktiivisuuteen, hyvinvointiin ja terveyteen. Turun yliopisto. Pro gradu -tutkielma.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Esi- ja peruskouluopetus [verkkojulkaisu]. 2021.
ISSN=1799–3709. Helsinki: Tilastokeskus.

Sääkslahti, A., Soini, A., Mehtälä, A., Laukkanen, A. & Iivonen, S. 2013. Liikunnallisen lapsuuden askelmerkit asetetaan jo päiväkoti-iässä. Liikunta & Tiede 50 (2–3). 27–31.

Telama, R., Hirvensalo, M. & Yang, X. 2014. Liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat rakentua varhain lapsuudessa. Liikunta & Tiede 51 (1), 4–9.

Wiles, N. J., Haase, A. M., Lawlor, D. A., Ness, A., & Lewis, G. 2012. Physical activity and depression in adolescents: cross-sectional findings from the ALSPAC cohort. Social psychiatry and psychiatric epidemiology, 47(7), 1023–1033.