Verisuonikirurginen potilas tarvitsee muutakin kuin veistä – palliatiivinen hoito on osa laadukasta kirurgiaa
Verisuonikirurgian potilaat ovat usein monisairaita ja iäkkäitä. Heidän kohdallaan pelkkä toimenpidekeskeinen hoito ei riitä turvaamaan elämänlaatua. Tutkimukset osoittavat, että palliatiivinen hoito aloitetaan kirurgisilla osastoilla usein liian myöhään tai se nähdään virheellisesti vain hoidosta luopumisena. Oikea-aikainen oireenmukainen hoito ja ennakoiva hoitosuunnitelma ovat kuitenkin olennainen osa modernia ja vaikuttavaa verisuonikirurgiaa.
Verisuonikirurgian vuodeosastot ovat intensiivisiä ympäristöjä, joissa hoidon keskiössä on usein tekninen onnistuminen: tukkeutuneen suonen avaaminen tai raajan pelastaminen. Monet potilaista sairastavat kuitenkin pitkälle edennyttä valtimotautia, kuten kroonista raajaa uhkaavaa iskemiaa (CLTI). Nämä potilaat ovat usein hauraita, ja heidän elinajanodotteensa voi olla lyhyt onnistuneesta kirurgiasta huolimatta (Belczak ym., 2021).
Turun ammattikorkeakoulun Master School -opinnäytetyössä laadittu kirjallisuuskatsaus osoittaa, että palliatiivinen hoito on verisuonikirurgiassa alikäytettyä. Kirurginen kulttuuri, joka korostaa ”pelastamista” ja elämän pidentämistä, voi tahattomasti estää keskustelun hoidon rajoista ja potilaan toiveista elämän loppuvaiheessa (Lilley ym., 2018). Käytännön hoitotyössä tämä ilmiö on valitettavan tuttu, sillä kiireisessä akuuttiympäristössä huomio kiinnittyy helposti fysiologisiin muuttujiin, jolloin potilaan kokonaisvaltainen vointi ja toiveet saattavat jäädä teknisen suorittamisen varjoon.
Pelastamisen kulttuuri haastaa kokonaisvaltaisen hoidon
Kirurgiseen hoitokulttuuriin liittyvä ”pelastusmentaliteetti” on voimavara, mutta se voi muodostua esteeksi, kun potilaan tilanne edellyttäisi hoidon tavoitteiden uudelleenarviointia. Palliatiivinen hoito saatetaan nähdä ristiriitaisena kirurgisten tavoitteiden kanssa tai jopa luovuttamisena, vaikka kyseessä on aktiivinen, elämänlaatua tukeva hoitolinja (He ym., 2023; Lilley ym., 2018).
Kyse ei useinkaan ole siitä, etteikö hoitohenkilökunta haluaisi potilaan parasta, vaan siitä, miten ”paras” määritellään: onko se elämän pidentämistä hinnalla millä hyvänsä vai kärsimyksen lievittämistä? Asenne näkyy tilastoissa. Esimerkiksi CLTI-potilaista vain murto-osa saa palliatiivisen konsultaation, ja usein se tapahtuu vasta aivan elämän viimeisinä päivinä (Kwong ym., 2023). Tällöin menetetään mahdollisuus lievittää oireita varhaisessa vaiheessa.
Myös ennakoiva hoitosuunnittelu (Advance Care Planning, ACP), jossa sovittaisiin esimerkiksi elvytyskiellosta tai hoidon rajauksista ennen raskasta leikkausta, toteutuu puutteellisesti jopa korkean riskin potilailla (Barrera-Alvarez ym., 2024; Davies ym., 2023). Tämä viittaa siihen, että tarvitsemme rohkeampaa keskustelukulttuuria kuolemasta ja hoidon rajoista jo hyvissä ajoin ennen kriittistä vaihetta.
Haurastumisen tunnistaminen ja tarkistuslistat ohjaavat oikealle hoitopolulle
Palliatiivisen hoidon integrointi osaksi hoitopolkua vaatii systemaattisia työkaluja. Keskeinen keino on potilaan haurastumisen (frailty) arviointi. Haurastuminen ennustaa vahvasti leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita ja kuolleisuutta, ja sen arviointiin suositellaan validoituja mittareita, kuten Clinical Frailty Scale (CFS) -pisteytystä (Rockwood ym., 2005; Sibona ym., 2022).
Objektiivinen mittari tuo päätöksentekoon selkänojaa ja auttaa perustelemaan, miksi raskas kirurgia ei aina ole potilaan edun mukaista. Ajoissa tunnistettu haurastuminen toimii herätteenä, sillä se käynnistää keskustelun hoidon tavoitteista ja auttaa arvioimaan leikkauksen hyötyjä suhteessa riskeihin (Davies ym., 2023).
Kiireisillä osastokierroilla huomio kiinnittyy helposti leikkaushaavaan ja fysiologisiin arvoihin, jolloin potilaan kokonaisvaltainen vointi voi jäädä taka-alalle. Ratkaisuksi on ehdotettu osastokierron tarkistuslistoja, joiden on osoitettu parantavan hoidon dokumentaatiota ja potilasturvallisuutta. (Krishnamohan ym., 2019; Treloar ym., 2022.) Verisuonikirurgian osastokierrolle räätälöity tarkistuslista varmistaisi säännöllisesti, onko potilaalla ajantasainen ennakoiva hoitosuunnitelma ja onko hoidon tavoite selkeä. Käytännössä tarkistuslista toimii ikään kuin ”lupana” ottaa vaikeat asiat puheeksi ja varmistaa, että potilaan ääni kuuluu myös teknisen raportoinnin keskellä – tarkistuslistat siis turvaavat potilaan äänen kuulumisen.
Kohti inhimillisempää verisuonikirurgiaa
Laadukas verisuonikirurginen hoito on kykyä tunnistaa tilanteet, jolloin veitsi ei enää paranna ja rohkeutta tarjota tilalle hyvää oireenmukaista hoitoa. Palliatiivinen hoito ei tarkoitakaan toivon menettämistä, vaan toivon kohteen muuttamista: hoidolta toivotaan kivuttomuutta, arvokkuutta ja hyvää elämänlaatua jäljellä olevaksi ajaksi.
Kehittämällä osastojen käytäntöjä systemaattisemmiksi, kouluttamalla henkilökuntaa ja hyödyntämällä tarkistuslistoja voidaan varmistaa, että myös verisuonikirurgian potilaat saavat ansaitsemaansa kokonaisvaltaista hoitoa.
Lähteet:
Barrera-Alvarez, H., Lin, J. C. & Kiguchi, H. (2024). Missed Opportunities for Use of Advanced Care Planning and Palliative Care in Open Aortic Surgery. Annals of Vascular Surgery, 110, 1–8.
Belczak, C. E., de Almeida, J. L. & de Luccia, N. (2021). Vascular surgery in elderly and high-risk patients: Challenges and considerations. Journal of Vascular Surgery, 73(4), 1234–1242.
Davies, H., Russell, D. A., Mees, B. M. E. & Scott, D. J. A. (2024). End of life care in vascular surgery. British Journal of Surgery, 111(5), znae124.
Davies, H., ym. (2023). End-of-life care and advance care planning for outpatients with inoperable aortic aneurysms: A multicentre cohort study. European Journal of Vascular and Endovascular Surgery, 65(5), e63.
He, B., ym. (2023). Interventions to Improve Patient Care on Surgical Ward Rounds: A Systematic Review. World Journal of Surgery, 47, 1475–1487.
Krishnamohan, N., ym. (2019). The surgical ward round checklist: improving patient safety and clinical documentation. Journal of Multidisciplinary Healthcare, 12, 789–794.
Kwong, J., ym. (2023). Poor utilization of palliative care among Medicare patients with chronic limb-threatening ischemia. Journal of Vascular Surgery, 77(3), 839–847.
Lilley, E. J., ym. (2018). Palliative Care in Surgery: Defining the Research Priorities. Journal of Palliative Medicine, 21(3).
McGinigle, K. L., ym. (2019). Frailty assessment in vascular surgery patients. Journal of Vascular Surgery, 70(6).
Rockwood, K., ym. (2005). A global clinical measure of fitness and frailty in elderly people. CMAJ, 173(5), 489–495.
Sibona, A., ym. (2022). A single center’s 15-year experience with palliative limb care for chronic limb threatening ischemia in frail patients. Journal of Vascular Surgery, 75(3), 1014–1020.
Treloar, E., ym. (2022). Can Checklists Solve Our Ward Round Woes? A Systematic Review. World Journal of Surgery, 46, 2355–2364.
Kuva: Pexels