• itseohjautuvuus
• verkko-oppimisympäristö
• vertaisohjaus
• vertaisoppiminen

Korkeakoulussa opiskelu on itsenäistä ja itseohjautuvaa. Itseohjautuvuuden taidot edistävät hyvinvointia ja antavat eväät hyvään elämään sekä auttavat omaksumaan muita oppimisen taitoja. Itseohjautuvuuden rooli korostuu ajassa, jossa elämme, sillä yhteiskunnan ja työnteon muutokset edellyttävät uudenlaista ajattelua. Projektimaiset, työelämää jäljittelevät oppimisympäristöt luovat itseohjautuvuuden harjoittelulle hyvät puitteet. Opettajan rooli on merkityksellinen verkossa tapahtuvan oppimisen ja vertaisohjauksen onnistumiseksi.

Itseohjautuvaksi oppiminen vaatii harjoittelua, tukea ja ohjausta 

Itseohjautuvuus on vaativa laji, jossa vain harvat ovat luontaisesti hyviä. Se on kuitenkin taito, jota voi kehittää. Itseohjautuvuus on kykyä johtaa itseään. Se on tehtävien asettamista ja resurssien hallintaa. Itseohjautuvuudessa tärkeintä on kyky priorisoida.  Itseohjautuvuus on itsensä kuljettamista haluttuun päämäärään. Päämäärälle on tärkeä asettaa realistiset tavoitteet, jotka eivät ole liian ohjaavia, vaan antavat tilaa intuitiolle ja luovuudelle. Haastavat mutta turvalliset tilanteet kasvattavat sinnikkyyttä ja hallinnan tunnetta. Kun itseohjautuvuus kehittyy, vaativampien tavoitteiden asettaminen tuntuu mahdolliselta. 

Itseohjautuvuus on vaativa laji, jossa vain harvat ovat luontaisesti hyviä. Se on kuitenkin taito, jota voi kehittää.

Itseohjautuvuuden tukemisessa on kyse oikein kohdennetusta tuesta. On tärkeää hyödyntää vahvuudet ja antaa positiivista palautetta onnistumisista. Itseohjautuvuus rakentuu tavoitteiden asettamisen, seurannan ja arvioinnin ympärille. Opettaja ja oppija asettavat yhdessä tavoitteen ja tekevät sen toteuttamiselle suunnitelman. Suunnitelma helpottaa tavoitteiden asettamista ja tukee opintojen edistymistä. Opettaja ei määrää tavoitetta eikä tapaa, jolla lopputulokseen pyritään, mutta auttaa oppijaa arvioimaan valintojensa oikeellisuutta sekä havainnoi ja reflektoi tilannetta jatkuvasti oppijan kanssa. Turvallinen oppimisympäristö on onnistumisen edellytys. 

Hyvin strukturoidut oppimisympäristöt tukevat itseohjautuvuutta

Opettajan rooli onnistuneen oppimiskokemuksen mahdollistajana on merkittävä. Kun pedagogiikkaa tuetaan teknologian tarkoituksenmukaisella käytöllä, rakentuu hyvän motivaation ja yhteistyön avulla laadukas oppimiskokemus. Käytettävän teknologian tulee olla helposti saavutettavaa ja käytettävää. Oppimisympäristön rakenteen ja opiskelijoiden toiminnan autonomisuuden tulee olla hyvässä tasapainossa. Opiskelijalla tulee olla valmiuksia verkossa opiskeluun, itseohjautuvuuteen ja yhteisölliseen työskentelyyn. On hyvä tiedostaa, että opiskelijoiden itseohjautuvuus korostuu ja työtaakka lisääntyy verkko-opinnoissa. Opettajan ja opiskelijoiden säännöllinen yhteydenpito tuo intensiivisyyttä ohjaukseen ja yhdessä oppimiseen. Opiskelijan ohjaaminen ja tukeminen verkon kautta voi olla luontevaa ja yhteistoiminnallista. Paljon riippuu siitä, minkälainen on opettajan orientaatio pedagogiikkaan.

Vertaisohjauksesta voimaa! -hankkeelle tehdyn opinnäytetyön tuloksen mukaan itseohjautuvuus kehittyy projektimaisissa verkko-oppimisympäristöissä 

Vertaisoppimisen ja -ohjauksen menetelmät tukevat opiskelijoiden itseohjautuvuuden taitojen kehittymistä. Yhdessä tekemisellä on suuri vaikutus itseohjautuvuuteen. Yksilö ei elä irti sosiaalisesta ympäristöstään, vaan toimijuuteen vaikuttaa ympäröivä systeemi ja yhteisö.  Projektimaisissa oppimisympäristöissä opitaan yhdessä. Vertaisoppiminen tapahtuu samassa tilanteessa olevien oppijoiden vuorovaikutuksessa. Vertaisoppimismallien käytöstä on hyötyä opiskelijoiden oppimiselle ja ryhmätyötaitojen kehittymiselle. Yhteenliittymisen onnistumiseksi on tehtävä työnjako ja luotava mekanismit, joiden avulla kommunikointi ja työskentely sujuvat. Vertaisopetus on keino syventää oppijoiden oppimiskokemusta. Se ei ole opettajan korvike vaan hyvän opetuksen lisä.

Vertaiselta saa tukea, johon pystyy paremmin samaistumaan ja avun pyytäminen on helpompaa.

Vertaisohjaajalla tulee olla hyvät vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Avoimuus, oma-aloitteisuus ja tiimityötaidot ovat hänen vahvuuksiaan sekä taito määritellä oman yksityisyytensä rajat. Vertaisohjaajan kanssa vaihdetaan kokemuksia ja näkemyksiä. Vertaiselta saa tukea, johon pystyy paremmin samaistumaan ja avun pyytäminen on helpompaa. Vertaisohjaajan valitseminen vaatii opettajalta hienovaraisuutta ja arviointikykyä. Vertaisten välinen osaamisero hyödyttää kaikkien oppimista. Haparoivat, joskus sekavatkin selitykset voivat hämmentää opiskelijoita, silti oppiminen on tehokkaampaa vertaisten kesken. 

Turun ammattikorkeakoulussa toteutui 2021-2022 Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke Vertaisohjauksesta voimaa! -osallistava vertaisohjaus opiskelijoiden verkko-ohjauksen ja hyvinvoinnin tukena (VoVo). VoVo-projekti on yksi Käytäntölähtöinen pedagogiikka -tutkimusryhmän hankkeista, joka toteutettiin yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan TUO kanssa. Sen tavoitteena oli korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja hyvinvoinnin vahvistaminen vertaisohjauksen kehittämistyön avulla. Hankkeen tuloksena syntyi verkko-ohjauksen ja opiskeluhyvinvoinnin kehittämisen menetelmiä, jotka ovat kaikkien nähtävissä osoitteessa aoe.fi. 

Lue lisää:

• Opiskelijoiden verkko-ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin kehittämisen menetelmiä korkeakoulujen käyttöön
• Käytäntölähtöinen pedagogiikka – Turun ammattikorkeakoulu

Lähteet: 

Merilä K. 2023. Itseohjautuvuus korkeakoulutuksen kontekstissa : menetelmänä vertaisohjaus – Theseus; Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö

Jousea, J. 2021. Blogit oppimisympäristönä. Tutkimus blogien piirteistä oppimisympäristönä sekä niiden merkityksestä pedagogisille käytänteille ja yliopisto-opiskelijan itsesäätelylle. Tampereen yliopiston väitöskirja 481. Viitattu 13.9.2022. A918zommj_1i73117_kpw.tmp.pdf (tuni.fi) 

Koho, N., Leppälä, J., Mustonen, E. & Niemelä, T. 2014. Vertaisoppimisen monet muodot korkeakouluopetuksessa. Viitattu 14.8.2022. https://blogs.helsinki.fi/viikinopet/files/2014/10/Vertaisoppimisen_monet_muodot_korkeakouluopetuksessa_17-29.pdf 

Kostamo, T. 2017. Pelkkä uusi hype? Itseohjautuvuus ja johtamisajattelun historia. Teoksessa Martela, F. & Jarenko, K. (toim.) Itseohjautuvuus, miten organisoitua tulevaisuudessa. Helsinki: Alma Talent Oy, 79 – 110. 

Martela, F. 2017. Mitä bakteerit ja kaljurotat opettavat meille itseorganisoitumisesta? Organisoitumisen neljä ennakkoehtoa ja miten ratkaista ne adaptiivisesti. Teoksessa F. Martela, F. ja Jarenko, K. (toim.) Itseohjautuvuus, miten organisoitua tulevaisuudessa. Helsinki: Alma Talent Oy, 123 – 170. 

Mitchell, D. 2018. 27 tutkitusti toimivaa tapaa opettaa. Suom. J. Korhonen. Jyväskylä: PS-kustannus. 

Mäenpää, K., Kemppainen, T., Männistö, N., Impiö, N. & Kyllönen, K. 2020. Opiskelijoiden ryhmäyttäminen verkossa vaatii rakennetta ja huolellista suunnittelua. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 9. Viitattu 19.7.2022. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe202001303996 

Mäki, K. & Vanhanen-Nuutinen, L. 2021. Musta elefantti ja korkeakouluopettaja. eSignals Research. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun tieteellinen verkkojulkaisu. Viitattu 10.7.2022 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021101450999 

Norrena, J. 2019. Oman oppimisen kapteeni. Jyväskylä: PS-Kustannus. 

Nyrhilä, E. 2013. Vertaisohjaajan työnkuva ja taidot. Teoksessa Tirronen, H. (toim.) Vertaisena verkossa. Sosiaalinen media nuoren ohjauksessa. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 62. 100 – 104. 

Yates, A. Starkey, L. Egerton, B. & Flueggen, F. 2020. High school students’ experience of online learning during Covid-19: the influence of technology and pedagogy. Technology,Pedagogy and Education. Vol. 30, No 1. Viitattu 15.9.2022. https://doi.org/10.1080/1475939X.2020.1854337