Materiaalin toimijuus valokuvassa
Opinnäytetyössäni tutkin valokuvan ja materiaalin välistä suhdetta. Mitä tapahtuu, kun valokuva ei synnykään kameran ja objektiivin kautta, vaan hitaasti, materiaalien ja luonnon ehdoilla? Miten sattuma, luonto ja aika voivat osallistua kuvan tekoon?
Mitä yhteistä on auringolla, lehmällä ja koboltilla? Ne voivat kaikki jättää jälkensä valokuvaan, kun kuvan tekemisessä annetaan tilaa materiaalien omalle toimijuudelle. Kamerattomien valokuvamenetelmien ja hitaan, ekologisen työskentelytavan kautta valokuvan syntyprosessista tulee kokeileva vuoropuhelu taiteilijan ja materiaalien välillä.
Valokuvauksessa painottuu usein ajatus nopeasta hetkien tallentamisesta: nappia painamalla saadaan silmänräpäyksessä dokumentaarinen kuva maailmasta. Valokuvan valmistumista voi tutkia myös hitaana prosessina, jossa itse materiaaleilla on aktiivinen rooli. Materiaalin toimijuus valokuvassa viittaa ajatukseen, että kuvan lopputulokseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin kuvaajan valinnat: kuten valo, kemikaalit, aika ja orgaaniset aineet. Sen sijaan, että valokuva olisi toisinto todellisuudesta, se on myös fyysinen jälki tapahtumasarjasta, jossa luonto ja materia toimivat yhdessä kuvaajan kanssa.
Materiaali tekijänä kuvassa
Kun valokuvassa korostetaan materiaalin toimijuutta, valokuvaaja luopuu osittain kontrollista ja antaa materiaalin osallistua kuvan tekoon. Ajatellaan vaikkapa analogista valokuvapaperia, joka on vuosikymmeniä vanhaa. Sen valoherkkyys on heikentynyt, kemiallinen koostumus muuttunut ja pintaan on ehkä kertynyt hienojakoista pölyä tai kosteuden jälkiä. Kun tällaista paperia valotetaan, kuva ei välttämättä synny puhtaana ja terävänä vaan mukana on sattumaa: laikkuja tai värimuutoksia joita ei voi täysin hallita. Näissä tapauksissa materiaali tuo mukanaan oman historiansa – se ei ole pelkkä valoherkkä pinta vaan aktiivinen osa lopputulosta. Kuva rakentuu monen eri toimijan vuorovaikutuksesta: valosta, ajasta, paperin ominaisuuksista ja taiteilijan valinnoista.
Tämä lähestymistapa heijastaa laajempaa ilmiötä taiteessa ja tieteessä: uuden materiaalilähtöisen ajattelun mukaan materiaali ei ole pelkästään passiivinen elementti, vaan aktiivinen toimija (Bennett 2010, vii–viii). Valokuvan kohdalla se tarkoittaa, että kuvamateriaali ei ole pelkästään valoherkkä alusta, vaan aktiivinen osapuoli kuvan syntymisessä. Valotusajan pituus, ilmankosteus tai kasvikehitteen kemiallinen koostumus voivat muuttaa kuvan sävyjä tavoilla, joita valokuvaaja ei täysin hallitse.
Kamerattomat kokeelliset menetelmät
Materiaalin toimijuus tulee erityisen konkreettisesti esiin kamerattomissa valokuvamenetelmissä. Kamerattommat menetelmät keskittyvät suoraan valon ja materiaalin vuorovaikutukseen, eikä niissä käytetä perinteistä kameraa ja objektiivia. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi:
– Lumen-vedokset. Lumen vedoksissa kasvi tai muu esine asetetaan valokuvapaperille ja valotetaan auringossa. Se jättää varjonsa paperiin ilman kameraa tai kemikaaleja (Porkkala 2012, 122–123).
– Kemigrammi. Kemigrammissa valokuvapaperille levitetään esimerkiksi kehite- ja kiinnitekemiaa, jotka reagoivat valokuvapaperin kanssa muodostaen kuvan (Suomen valokuvataiteen museo n.d.).
– Kasvipohjaiset kehitteet: Kasvikehitteissä tehdään valokuvakehite hyödyntäen kasvien kemiallisia ominaisuuksia yhdessä C-vitamiinin ja soodan kanssa (Pardo ym. 2024, 19–25).
Yhteistä näille on hallitsemattomuus. Valo, aika ja kemiallinen reaktio määrittelevät teoksen osin tekijän ulkopuolelta. Kuvasta muodostuu eri materiaalien vuorovaikutuksen dokumentti – ei niinkään pelkkä kuva, vaan jälki.
Ekologisempi ja hitaampi polku valokuvaan
Materiaalilähtöiset menetelmät kytkeytyvät usein myös ekologiseen ajatteluun. Digikuvaus ja perinteinen pimiössä käytetty kemia eivät ole ympäristöystävällisiä. Esimerkiksi filmissä käytetään muovia, eläinperäistä gelatiinia ja kehitteissä myrkyllisiä aineita (Ilford Photo n.d.). Lisäksi digitaalisissa kameroissa on harvinaisia mineraaleja kuten kobolttia, joiden louhinnalla on vakavia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia (Amnesty International 2016, 28–30). Kasvipohjaiset menetelmät tarjoavat hitaamman, luonnon kiertokulkuun asettuvan vaihtoehdon.
Näissä menetelmissä sattuman jälki ei ole virhe vaan mahdollisuus. Homehtuva filmipinta tai paperin vanhentunut emulsio ei välttämättä tuhoa teosta, vaan voi tehdä siitä ainutlaatuisen. Yksikään kuva ei synny kahdesti samanlaisena. Tällaisessa valokuvauksessa luodaan tilaa hiljaisuudelle, hidastumiselle ja uudenlaiselle havainnolle. Materiaalit osallistuvat myös kuvan luomiseen.
Kuvat:
Kuva 1. Joonas Ahtikallio: materiaalia, 2025.
Lähteet
Amnesty International 2016. “This is what we die for”. Human Rights Abuses in the Democratic Republic of the Congo Power the Global Trade in Cobalt. Viitattu 6.5.2025. https://www.amnesty.org/en/documents/afr62/3183/2016/en/
Bennett, J. 2010. Vibrant Matter: A Political Ecology of Things. Durham: Duke University Press.
Ilford Photo. N.d. Advice for Vegans – FAQs. Viitattu 6.5.2025. https://www.ilfordphoto.com/faqs/advice-vegans-faqs
Pardo A; Carr E & Fletcher H. 2024. Back to basics: a guide to ecological photo chemistry. The Sustainable Darkroom & Curiosolab.
Porkkala, J. 2012. Köyhä dagerrotyyppi – vaihtoehtoisia valokuvamenetelmiä. Satakunnan ammattikorkeakoulu.
Suomen valokuvataiteen museo. n.d. Pimiösanasto. Viitattu 6.5.2025. https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/pimiosanasto