• kuvataide
• puukuvanveisto
• yakisugi

Perinteinen japanilainen puun käsittelyn menetelmä, yakisugi, suojaa puuta kosteudelta, UV-säteilyltä ja puunlahottajasieniltä. Kiinnostus yakisugia kohtaan on kasvanut ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden rakentamiselle tuomien haasteiden takia. Opinnäytetyössä menetelmää käytettiin puuveistoksiin.

Japanissa arvostetaan perinteistä käsityötaitoa ja rakentamista. Mestareilla on tarkkaan varjeltuja menetelmiä, joita on voitu kehitellä vuosikymmeniä ja siirtää eteenpäin suullisena perimätietona tuleville sukupolville mestarilta oppipojalle. Puun käsittely tulella tai vedellä on osa vanhaa japanilaista käsityötaitoa. Erityisesti Okinawan alueella tulella käsittely eli yakisugi on ollut paljon käytetty menetelmä, jota on suosittu sekä ulkorakenteissa että käyttötavaroissa, kuten bambukoreissa ja keittiötarvikkeissa. Länsimaisessa perinteessä vesi tai tuli on pyritty pitämään erossa puun käsittelystä. (Miller 2015, 8, 45–46.) Tässä artikkelissa tarkastellaan toista näistä kahdesta elementistä eli tulta. Taiteellisena opinnäytetyönä tehtiin puuveistosten sarja Sattumanvaraisuuksia 1–9, jossa puun pinnan hiillostaminen oli keskeinen osa veistosten syntyprosessia.

Minkälainen menetelmä yakisugi on?

Perinteiseen yakisugiin − tai shou sugi baniin, kuten sitä myös kutsutaan − on Japanissa kullakin mestarilla oma varjeltu reseptinsä. Menetelmän perusperiaate kuitenkin tunnetaan: Kolme puulevyä sidotaan yhteen siten, että muodostuu kolmionmuotoinen, kulmikas hormi, jossa tuli palaa ja puu vähitellen hiillostuu mustaksi. Tuli sytytetään alhaalta, ja se leviää hitaasti ylöspäin puulevyissä. Pyrkimyksenä on saada aikaan tasaisesti hiillostunut lopputulos. Palamisaika on noin 4–5 minuuttia. Kun haluttu tulos on saatu aikaan, tuli sammutetaan ja puulevyjen annetaan jäähtyä. Kevyen harjauksen jälkeen pinta sivellään mineraaliöljyllä. (Miller 2015, 45; Ebner ym. 2021, 3.)

Yakisugi voidaan tehdä myös nykyaikaisilla välineillä joko kaasun ja hapen aikaan saamalla liekillä tai kuumilla metallilevyillä (Kymäläinen ym. 2020, 7). Puuveistossarjan Sattumanvaraisuuksia 1–9 yakisugi tehtiin Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian ahjossa kaasuliekillä. Tässä valmistustavassa lämpötila kohoaa lähelle tuhatta astetta. Siksi puun käsittelyajan tulee olla hyvin nopea. Puu käsitellään vain yhdeltä puolelta.

Kun lämpötila kohoaa yli 700 asteen, puun pintaan muodostuu hienoja sipulimaisia kerrostumia ja grafiittimaisuutta. Tällä tavoin käsitellyllä puulla on tutkimusten mukaan parempi suoja UV-säteilyä vastaan ja väri säilyy muuttumattomana. (Kymäläinen ym. 2020, 7.) Matalaa, noin 400–500 asteen lämpötilaa, on käytetty Japanissa perinteisesti keittiötavaroiden suojaamiseen, joita säilytetään ja käytetään lähinnä sisätiloissa (Miller 2015, 45–46).

Puulevyn jäähtymisen jälkeen pinta harjattiin kevyesti ja käsiteltiin suojaamalla se kahdella kerroksella Tikkurilan Paneeli-Ässä 10: ä.

Mitä hyvää yakisugi tarjoaa menetelmänä?

Kiinnostus yakisugia kohtaan on kasvussa sen hyvien ominaisuuksien takia. Kun ilmastonmuutos lisää säiden ääri-ilmiöitä, yakisugi tarjoaa keinon suojella puupintoja kosteuden ja UV-säteilyn kuluttavalta vaikutukselta. Lisäksi menetelmä on luonnonmukainen. Menetelmän avulla saadaan aikaan myös esteettisesti miellyttävä pintavaikutelma. Perinteisellä tavalla käsitellyn puun on sanottu säilyvän jopa useita vuosikymmeniä hyvänä ilman lisätoimenpiteitä. (Kymäläinen ym. 2020, 1.)

Menetelmää on myös tutkittu tieteellisesti. Tutkittaessa perinteisellä menetelmällä käsiteltyä puuta huomattiin, että puuta suojaavaan lopputulokseen vaikuttivat käytetty puulaji, käytetty lämpötila, paloaika ja lopputuloksen tasaisuus (Ebner ym. 2021, 3). Hiiltyneen pinnan korkeampi pH-arvo oli yhteydessä etenkin puunlahottajasieniltä suojaaviin ominaisuuksiin (Ebner ym. 2021, 10).

Palaminen muuttaa kemiallista koostumusta puun pinnassa siten, että se alkaa hylkiä kosteutta. Tutkimuksissa havaittiin, että käsittelylämpötilaa nostamalla saatiin lisää suojaavaa kestoa. Liekkiä käytettäessä haasteena voi kuitenkin olla epätasainen lopputulos suojauksen kannalta. (Kymäläinen ym. 2020, 6–7.)

Minkälainen valinta yakisugi on taideteokseen?

Veistoksia tehtäessä huomattiin, että käytetyllä puulajilla on suuri merkitys esteettisen lopputuloksen kannalta: koivuvanerista syntyi veistoksiin hetkessä kiinnostava kerrostunut pintavaikutelma, mutta tiikkilevyssä lopputulos oli täysin sileä. Todennäköisesti käsittelyajan olisi pitänyt olla tiikin tapauksessa pitempi, mikäli olisi haluttu saada aikaan pintakerrostumia. Haasteellisinta oli liekillä työstettäessä saada aikaan tasainen lopputulos.

Taiteellista opinnäytetyötä tehtäessä lopputulosta ei testattu kosteudelta tai UV-säteilyltä suojaamisen kannalta. Mielestäni yakisugi voisi kuitenkin olla kiinnostava menetelmä kokeiltavaksi myös ulos sijoitettaviin veistoksiin, koska se tutkimusten mukaan suojaa puuta niin kosteudelta kuin auringon paahteelta.

Veistossarjaa varten menetelmä oli valittu tukemaan japanilaisen estetiikan tarkastelua ja soveltamista taideteokseen. Opinnäytetyössä Polulle varisseita kirsikankukkia – miten japanilainen estetiikka on kehittänyt minua taiteilijana (AMK) tarkasteltiin japanilaisen estetiikan ja minimalismin piirteitä ja niiden vaikutusta taiteilijan kehittymiseen, joten perinteisen japanilaisen menetelmän valinta tuntui perustellulta.

Japanilaisen minimalismin edustaja Narita Katsuhiko (1944–1992) käytti teoksessaan Sumi (1969) menetelmänä puun polttamista. Puun palamisherkkyys on yksi sen materiaalisista ominaisuuksista. Japanilaisen minimalismin keskeisiä pyrkimyksiä on ollut materiaalitietoisuus: materiaalien käyttö sellaisina kuin ne ovat niiden ominaislaatua kunnioittaen. (Sumi 2012, 37.) Tästäkin syystä yakisugi oli kiehtova ja hyvin soveltuva valinta puuveistosten käsittelyyn. Mikäli taideteoksessa aikoo käyttää yakisugia menetelmänä, on hyvä pitää mielessä sen yhteys japanilaiseen käsityöperinteeseen ja estetiikkaan. Menetelmän valinta tuo aina mukanaan myös siihen liittyvät esteettiset periaatteet ja käyttöhistorian.

Lähteet

Ebner, D.; Barbu M; Klaushofer J. & Čermák P. 2021. ”Surface Modification of Spruce and Fir Sawn-Timber by Charring in the Traditional Japanese Method—Yakisugi”. Polymers13, no. 10: 1662. Viitattu 6.1.2025. https://doi.org/10.3390/polym13101662

Kymäläinen, M.; Turunen H. & Rautkari L. 2020. Effect of Weathering on Surface Functional Groups of Charred Norway Spruce Cladding Panels. Forests11, no. 12: 1373. Viitattu 6.1.2025. https://doi.org/10.3390/f11121373

Miller, H. 2015. Japanese Wood Craftmanship. Liverpool: Hugh Miller Furniture. Viitattu 9.1.2025. https://www.hughmillerfurniture.co.uk/wp-content/uploads/2016/04/WCMT-Report-Final-Online-v2.6-Spreads-Smallest-File-Size.pdf

Sumi, H. 2012. Mono-ha in Context; the Evolution of a Japanese Modern Style. New York: The City University of New York. Viitattu 6.12.2024.  https://academicworks.cuny.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1145&context=cc_etds_theses   

Kuvat: Marjaana Markkula.