Talo ihmismielen vertauskuvana
Arkkityyppinen talo, ihmismielen visuaalinen ilmentymä, esiintyy usein unissa. Ajatuksen talon ja mielen yhteydestä on esittänyt alun perin psykiatri C.G. Jung. Viimeisen vuoden ajan olen tehnyt taiteellista tutkimusta talosta ihmismielen vertauskuvana. Olen ideoinut, suunnitellut ja rakentanut nukkekotia muistuttavan pienoistalon, joka kuvaa ihmisen tietoista ja tiedostamatonta puolta. Tässä artikkelissa avaan innoittajieni; psykiatri C.G. Jungin, kuvataiteilija Louise Bourgeoisin ja filosofi Gaston Bachelardin näkökulmia taloaiheeseen sekä kerron Mielen huoneissa -nimisestä teoksestani.
Elämäkerrassaan Unia, ajatuksia, muistikuvia C.G. Jung kertoo nähneensä nuorena aikuisena unen tuntemattomasta talosta, joka vieraudesta huolimatta oli hänen oma kotinsa. Taloa tutkiessaan hän löysi sieltä eri aikakausien tyyleillä sisustettuja kerroksia. Rakennustapa ja kalustus muuttuivat sitä vanhemmaksi, mitä alemmas hän laskeutui. Ylin kerros oli asutun oloinen, muut vaikuttivat asumattomilta. Jung päätteli, että kerrokset kuvasivat kulttuurihistoriaa. Saavuttuaan kellariin, jossa oli merkkejä jonkin muinaisen kulttuurin jäänteistä, hän heräsi. Myöhemmin hän ymmärsi unitalon olleen psyyken rakennekuva ja kuvanneen häntä itseään. Hän tulkitsi unen niin, että talon yläkerta kuvasi tietoista mieltä ja alemmat kerrokset tiedostamatonta. (Jung 1992, 179.)
Abstrakti rakenne tunnistettavassa muodossa
Taloa voidaan pitää arkkityyppisenä ihmisen kuvana. Sveitsin Jung-instituutissa analyyttistä psykologiaa opiskelleen psykoterapeutti Lars Ehnbergin mukaan arkkityyppi on biologisten vaistojen tasolla toimiva rakenne, joka ottaa edustajakseen jonkin tunnistettavan, konkreettisen asian. Se on eräänlainen alkumalli. Ehnbergin mukaan yksi Jungin määrittelemä ihmisen elinikäiseen kehityspolkuun kuuluvista arkkityypeistä on itse. Itse on ihminen kokonaisuutena tietoisine ja tiedostamattomine osineen. Itsen käsite on paradoksaalinen, koska se on ihmisen keskus, joka samalla sisältää kaiken, mitä ihminen on. (Ehnberg 2013, 61–62, 69, 89–91.) Jos ajatellaan esimerkiksi Jungin kertomaa unta, niin siinä arkkityyppi nimeltä itse esiintyy talon muodossa.
Ihminen talossa ja talona
Kenties maailman tunnetuin taloa ihmisen vertauskuvana käyttänyt kuvataiteilija on ranskalaisamerikkalainen Louise Bourgeois. Hänen kaikkia teoksiaan voidaan pitää omaelämäkerrallisina, ja koko tuotantoaan henkisenä omakuvana (Karjalainen 1995, 32). Osassa Bourgeoisin teoksia talo on näkyvästi osa ihmistä tai ihminen taloa. Esimerkiksi Femme Maison -sarjan piirroksissa ja maalauksissa on kuvattuna nainen, jonka ylävartalo on korvattu talolla. Samannimisessä marmorista veistetyssä sarjassa nainen on yhtä talon kanssa niin, että osa hänen kehostaan on talon sisä- ja osa ulkopuolella. Talonainen-aiheesta löytyy muillakin tekniikoilla toteutettuja kolmiulotteisia teoksia, joissa naisvartalo ja talo ovat osa toisiaan. Bourgeois on tehnyt myös useita installaatioita, joiden olen tulkinnut olevan samaa aihepiiriä käsitteellisemmässä muodossa. Näissä ihminen ei ole läsnä konkreettisena hahmona, vaan esineiden kautta. Katsoja näkee talon, tai pelkistetyimmillään huonetta muistuttavan tilan, jota ympäröi yleensä metallinen häkki tai muu asioita sisälleen sulkeva rakennelma.
Louise Bourgeois on sanonut: ”Art is not about art. Art is about life, and sums it up.” Ajatus siitä, että taiteessa ei ole kyse taiteesta, vaan elämästä, jonka se tiivistää, on mielestäni osuva. Monet hänen teoksistaan ovat unenomaisia, ja niissä esiintyy arkkityyppisiä symboleja. Karjalainen kuvailee Bourgeoisin teoksia olemukseltaan ja merkitykseltään avoimiksi, mutta silti suoraan osuviksi, katsojan oman elämän kautta luettaviksi ja siksi monenlaisia tulkintoja tuottaviksi. Hän toteaa, että teosten yksityisyys ja toisaalta universaalius houkuttelevat katsojan hyvin henkilökohtaiseen kokemukseen, jossa teoksen ja katsojan energiat yhtyvät, ja jatkaa, että teosten voimakas emotionaalinen sisältö ei sulje pois niiden teknistä täydellisyyttä. (Karjalainen 1995, 32, 38.) Museum of Modern Art:n verkkosivuilta löytyy esittely Bourgeoisista ja hänen tuotannostaan.
Talon olemus
Jos haluaa syventyä talon olemukseen liikuttavan kauniiden mieli- ja kielikuvien siivittämänä, kannattaa lukea ranskalaisen filosofin Gaston Bachelardin kirja Tilan poetiikka. Bachelard kirjoittaa talosta tavalla, joka saa kiiltäväkantiset sisustuslehdet himmenemään. Hänelle talon estetiikka ei ole sidoksissa sen ulkomuotoon, rakennusmateriaaleihin tai kalustukseen, vaan ajatukseen talosta sielun kotina ja uneksinnan paikkana.
Bachelardin mukaan jokainen suuri, yksinkertainen kuva paljastaa jonkin sieluntilan. Hän on pitänyt taloa sieluntilana vielä suuremmassa määrin kuin maisemaa, ja ollut sitä mieltä, että jopa talon kuva (esim. piirretty talo) puhuu sielusta; millainen koti kuvassa oleva talo on sielulle. Toisaalta hän on erotellut taloja kuvaavista piirroksista tarkan jäljennöksen ja taiteellisen kuvan. Ensimmäistä hän on luonnehtinut kovaksi ja vakaaksi dokumentiksi. Jälkimmäisestä hän on sanonut, että se ei hellitä otettaan katsojasta, vaan johtaa osuvuuden ja taidokkuuden tarkastelun jälkeen uneksintaan, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. Bachelard pohtii, että talon, silloin kun sitä tarkastellaan ulkoisesti geometrisena objektina, pitäisi oikeastaan hylkiä ihmisen sieluun tai ruumiiseen liittyviä metaforia. Hän tulee kuitenkin siihen lopputulokseen, että talon inhimillistyminen tapahtuu heti, kun se otetaan vastaan lohdun ja kotoisuuden tilana. (Bachelard 2003, 149–151, 188.)
Mielen huoneissa
Syksyllä 2023 alkaneen taiteellisen tutkimukseni tavoitteena oli tehdä ihmismielen vertauskuvana toimiva talo, joka pohjautuisi omiin kokemuksiini, mutta avaisi katsojalle oven itseensä. Vuoden kestäneen työn tuloksena syntyi Mielen huoneissa -teos. Taustatutkimus oli tärkeä osa prosessia, koska se auttoi kiteyttämään idean ja liittämään teokseni laajempaan yhteyteen.
Nukkekotia muistuttavan teoksen sisältöön ovat vaikuttaneet henkilökohtaiset kokemukseni, mutta olen siivonnut siitä pois yksilöllisyyden ja tehnyt tilaa yleiselle. Ajatuksena on, että katsoja voi löytää talosta tunnistettavia ja samaistuttavia piirteitä. Talossa on ihmisen tietoista minää kuvaava valvepuoli ja tiedostamatonta mielen osaa kuvaava unipuoli. Puoliskot limittyvät toisiinsa niin, että eroa ei oikeastaan edes huomaa. Uni sekoittuu valveeseen ja päinvastoin.
Talo ei viittaa mihinkään olemassa olevaan taloon eikä tiettyyn ihmiseen, vaan on arkkityyppinen. Perusmalliltaan se muistuttaa Lundby-merkkistä nukkekotia olematta kuitenkaan sen kopio. Viittaus klassiseen nukkekotimalliin, jonka monet muistavat omasta lapsuudestaan, lisää teokseen kollektiivisuuden tuntua. Nukkekoti, joka on ollut teollisessa tuotannossa kohta kahdeksankymmentä vuotta, tarjoaa jokaiselle leikkijälle mahdollisuuden kuvitella persoonattomaan taloon yksilöllinen tarina. Mielen huoneissa -teos noudattaa vastaavaa ideaa, vaikka sitä onkin tehty vain yksi kappale. Katsoja näkee yksilöimättömän talon, ja voi kokea sen kertovan hänen omaa tarinaansa. Talo on peili, josta heijastuu katsojan kokemukset, tunteet, muistot ja haaveet.
Talon kuva merkityksen kantajana
Taloaiheisen taideteoksen parissa työskenteleminen on ollut minulle oman itseni tarkastelemista hyvin läheltä. Lisäksi olen pohtinut, millaiset kokemukset ovat kaikille ihmisille yhteisiä. Talon seinien sisäpuolella ovat läsnä syntymä ja kuolema, ja elämä näiden välissä. Tutkimustyön jälkeen voin todeta, että minulla taiteilijana ei voi olla yleisavainta jokaisen ihmisen mieleen, mutta voin avata teoksen katsojalle oven taloon, jossa hän voi nähdä itsensä. Kyseessä on ensimmäinen teokseni, jossa olen käyttänyt taloa tietoisesti vertauskuvana. Aiemmin taidetta tehdessäni en ole kiinnittänyt taloon huomiota itsenäisenä merkityksen kantajana, vaan olen mieltänyt sen havainnon kohteeksi, kuvapinnan täyttäjäksi tai tapahtumapaikaksi. Nyt tunnen päässeeni kiinni taloon erityisenä asiana, jonka kuvan haluan tehdä uudelleen ja uudelleen.
Kuva: Katja Hynninen
Linkki tutkimukseen: https://www.theseus.fi/handle/10024/874939
Lähteet
Bachelard, Gaston; Roinila, Tarja (suom.) Tilan poetiikka. Helsinki: Nemo. 2003.
Ehnberg, Lars. Unia, satuja ja myyttejä – Johdatus C.G. Jungin analyyttiseen psykologiaan. Helsinki: Noxboox. 2013.
Jaffe, Aniela; Jung, Carl Gustav; Rutanen, Mirja (suom.) Unia, ajatuksia, muistikuvia. 3. painos. Helsinki. Wsoy. 1992.
Bernadac, Marie-Laure; Bourgeois, Louise; Karjalainen, Tuula. Louise Bourgeois. Helsingin kaupungin taidemuseo. Helsinki: 1995.