Valokuvalla kohti lajienvälisyyttä
Maailman kokeminen vain ihmisen näkökulmasta on kapeaa. Ihmisen lisäksi maailmaa kokee lukematon joukko ei-inhimillisiä olentoja. Millaisena maailma mahtaakaan näyttäytyä heille? Miten ihminen voisi avautua kohti monilajisempaa maailmassa oloa?
Kuvataiteen (AMK) opinnäytetyössä Kohti lajienvälisyyttä valokuvallisin menetelmin – kuinka raottaa ihmiskeskeistä maailmankuvaa pohditaan valokuvan mahdollisuuksia avartaa ihmisen käsitystä maailmasta. Opinnäytetyössä tarkastellaan ihmisen ja eläimen ongelmallista jakoa omiksi ryhmikseen, pureudutaan inhimillistämisen haasteisiin ja pohditaan voisiko valokuva toimia siltana kohti lajienvälisyyttä.
Opinnäytetyö pohtii kameraa ja valokuvaa ei-inhimillisen katseen ja näkemisen laajentajana, kyseenalaistaen ihmiserityisyyden. Työssä pohditaan, kuinka valokuvalla voi saavuttaa jotakin sellaista, joka ihmiseltä jäisi ilman havaitsematta. Opinnäytteen tarkastelun kohteena ovat automaattikameran ottamat kuvat mökkipihalta puolen vuoden ajalta. Keitä toisenlajisia eläimiä pihalla liikkuu? Voisiko valokuvalla saavuttaa jotakin heidän maailmastaan?
Inhimillistäminen ja eläimellistäminen
Ihminen rajaa itsensä erilliseksi eläimestä. On tärkeää, että jako ihmisiin ja eläimiin kyseenalaistetaan. Eläimet erotetaan ihmisestä näkemällä heidät ihmistä alempina ja toisina. Eläimellistäminen muodostaa rakenteen, jossa eläintä voidaan kohdella väkivaltaisesti. Eläimellistämistä käytetään laajasti väkivallan välineenä myös ihmisiä kaltoin kohdeltaessa. Eläin ei siis lopulta olekaan lajikäsite vaan muodostaa joukon, jolle väkivallan tekeminen on sallittua.
Eläimen ja ihmisen kaksijako myös sivuuttaa eläinkunnan monimuotoisuuden. Kun valtava joukko erilaisia kykyjä, ominaisuuksia ja olemassaolon muotoja typistetään yhdeksi eläin kategoriaksi, menetetään lajien rikkaus. Ihminen jakaa maailman näiden monimuotoisten ei-inhimillisten eläinten kanssa, eikä voi tietää millaisena he maailman kokevat. Kuinka voisi siis raottaa ihmiskeskeistä maailmankuvaa, kun ihminen havainnoi maailmaa omasta rajoittuneisuudestaan käsin? Ihmisenä ei voi kokea millaista on olla jotakin muuta, joten inhimillistäminen on väistämätöntä. Inhimillisestä tulkinnasta huolimatta toisenlajista eläintä tarkkailtaessa tulee olla avoin samuuden ja eron ajatukselle. On hyvin todennäköistä, että he ovat jotakin muuta kuin ihmisenä olettaa.
Ei-inhimillinen katse
Maailmaa ei näe sellaisena kuin se on, vaan havainto muodostuu aistihavaintojen kautta syntyneestä tulkinnasta. Näköhavainto on silmän linssille piirtyvän kuvan lisäksi tulkinta, maailma näyttäytyy sellaisena kuin sen kokee. (Major 2012, 113–115.)
Ihminen on keksinyt oman aistitodellisuutensa laajentamiseksi monenlaisia välineitä. Erilaisin laittein voi esimerkiksi nähdä kauemmas kuin ihmissilmä näkee, lähemmäs ja pienempiä asioita kuin mihin ihmisen havainnointikyky riittää. Ihminen voi oppia ei-inhimillistä katsetta ja näkemistä esimerkiksi erilaisilta laitteilta ja toisenlajisilta eläimiltä. Ei-inhimillinen katse ei ole suoranaisesti inhimillisen katseen vastakohta, vaan sitä voidaan pitää inhimillisen katseen laajentajana.
Taiteilija Joanna Zylinska kuvaa kirjassaan Nonhuman photography (2017) valokuvaa ei-inhimillisen ulottuvuuden omaavaksi mediumiksi, jolla on potentiaalia muuttaa ihmisen käsitystä maailmasta. Valokuva voi tuoda näkyväksi jotakin, joka olisi ilman jäänyt huomaamatta. Valokuvalla on kyky pysäyttää hetki, tallentaa jälki todellisuudesta ja muuttaa näkeminen kaksiulotteiseksi pysähtyneeksi kuvaksi. Valokuvilla on vaikutusta siihen, mikä kuvan kautta tulee tunnetuksi todellisuutena.
Jaettu tila
Opinnäytteessä lähestytään mökkipihan ei-inhimillisiä eläimiä automaattikameran kuvin. Pihan tapahtumia on kuvattu mahdollisimman vähän pihan tavanomaiseen elämään puuttuen. Puolen vuoden aikana kameralle tallentuu moninainen joukko pihan käyttäjiä. Pihasta alkaa muodostua yhteinen jaettu tila, jonne jokainen toisenlajinen eläin on tervetullut.
Tila on jokaiselle kokijalle omanlaisensa. Kokijalle muodostuu merkityksiä ja kokemuksia yksilöllisessä aistitodellisuudessa. Vaikka ihmisellä ei ole pääsyä toisenlajisen eläimen aistitodellisuuteen, nämä erilaiset aistitodellisuudet eivät ole kuitenkaan tarkasti rajautuneita, vaan ne limittyvät toisiinsa. Avoimet, muokkautuvat ja toisiinsa kosketuksissa olevat aistitodellisuudet mahdollistavat kommunikaation ja vuorovaikutuksen. (Keto 2022, 154–155.)
Vaikka toinen on jotain aivan muuta kuin itse, sen ei pidä antaa olla väkivallan väline, vaan elämää rikastuttava reitti kohti monimuotoista maailmassa oloa. Inhimillistämistä ei ole toisen huomioiminen ja ymmärtäminen, että toinen on yhtä lailla oman elämänsä kokija ja päähenkilö. Toisenlajisellakin eläimellä on toimijuus ja suhde ympäristöönsä, jossa hänen kokemusmaailmansa muodostuu. Valokuvalla ei voi saavuttaa toisen kokemusta, mutta se voi avata ikkunan toisin katsomiselle.
Lähteet
Keto, S. 2022. Enemmän kuin sapiens. Helsinki: Into Kustannus Oy
Major, E. 2012. Valokuva todenkaltaisuuden otteessa. Teoksessa Lundström, J-E (toim). Valokuvallisia todellisuuksia. Suom. (toim.) Rajakari, P. Helsinki: Like, 113–131.
Zylinska, J. 2017. Nonhuman photography. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.