Sosiaalinen vastuu hankintaketjuissa – velvollisuus vai mahdollisuus? Kolme suuryritystä, kolme tapaa vastata EU:n uusiin odotuksiin
Yritysvastuu on noussut keskeiseksi teemaksi nykyaikaisessa liiketoiminnassa ja erityisesti sosiaalinen vastuu toimitusketjuissa on saanut lisää huomiota. Uudet EU:n kestävyysraportointivaatimukset velvoittavat suuryrityksiä raportoimaan entistä tarkemmin vastuullisuustoimistaan vuodesta 2024 alkaen. Käsillä ovatkin yritysten ensimmäiset uuden sääntelyn mukaiset vastuullisuusraportit. Mutta miten yritykset käytännössä tuovat esiin sosiaalisen vastuun toimitusketjuissaan ja mitä haasteita raportointiin liittyy?
Kolmen suomalaisen suuryrityksen vastuullisuusraporteista käy ilmi sekä yhtäläisyyksiä että eroja siinä, miten ne käsittelevät toimitusketjujensa sosiaalista vastuuta. Vaikka raportointikehys perustuu Euroopan unionin kestävyysraportointidirektiiviin ja siihen liittyviin eurooppalaisiin raportointistandardeihin ja on siten yhteinen kaikille, yritysten lähestymistavat vaihtelevat sisällön yksityiskohtaisuuden ja läpinäkyvyyden osalta.
Kaikki tarkastellut yritykset tunnistavat sosiaalisen vastuun toimitusketjuissa olennaiseksi osaksi vastuullisuustyötään. Raporteissa tuodaan esiin niin ihmisoikeuksien kunnioittaminen kuin vastuullinen toimittajayhteistyö. Eroja ilmenee kuitenkin siinä, kuinka konkreettisesti ja mitattavasti näitä teemoja käsitellään. Osa yrityksistä esittää selkeitä tavoitteita ja mittareita, kun taas yksi yritys tyytyy yleisluontoisiin kuvauksiin ja periaatteisiin.
”Toimitusketjujen monimutkaisuus haastaa vastuullisuusraportoinnin.”
Toimitusketjujen sosiaalisen vastuun raportointiin liittyy useita haasteita. Yksi keskeinen ongelma on tiedon saatavuus. Toimittajat eivät aina toimita yrityksille riittävän tarkkaa tai luotettavaa tietoa esimerkiksi työolosuhteista tai työsuojelukäytännöistä.
Tämä johtuu usein siitä, että toimitusketjut ovat monimutkaisia ja ulottuvat maihin, joissa vastuullisuusvaatimuksia ei valvota yhtä tiukasti kuin EU:ssa. Tämän vuoksi osa raportoinnista jää yleiselle tasolle eikä perustu mitattaviin tunnuslukuihin, mikä heikentää raporttien vertailtavuutta ja uskottavuutta.
Lisäksi raportoinnin kehitysvaihe näkyy siinä, että yritykset tulkitsevat sääntelyä vielä eri tavoin. Vaikka EU:n raportointistandardit pyrkivät yhtenäistämään esitystapaa, niiden tulkinta ja käytännön soveltaminen ovat monin paikoin vielä muotoutumassa. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa lukijan on vaikea arvioida eri yritysten vastuullisuutta keskenään, vaikka ne toimisivat saman sääntelyn piirissä.
Toisaalta esiin nousee myös myönteisiä käytäntöjä. Esimerkiksi toimittaja-auditoinnit ja selkeästi määritellyt tavoitteet ovat keinoja, joilla yritykset pyrkivät parantamaan läpinäkyvyyttä ja vastuullista toimintaa toimitusketjuissaan. Parhaimmillaan yritykset käyttävät raportointia viestinnän välineenä, mutta myös sisäisen kehittämisen työkaluna, joka auttaa yrityksiä tunnistamaan riskejä ja kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti.
Toimitusketjujen sosiaalinen vastuu ei ole enää vain eettinen valinta, vaan osa sääntelyn ohjaamaa liiketoimintaa. Raportointikäytännöt ovat kuitenkin vielä kehittymässä, ja yrityksillä on edessään paljon työtä.
Jotta sosiaalinen vastuu saadaan aidosti osaksi läpinäkyvää ja uskottavaa raportointia, tarvitaan konkreettisia mittareita ja aitoa sitoutumista koko toimitusketjun tasolla. Vastuullisuus ei ole enää vain maineenhallintaa. Se on strateginen kysymys, joka vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn, sidosryhmäsuhteisiin ja pitkän aikavälin menestykseen.
Lähteet
Tuomikoski, M. 2025. Sosiaalinen vastuu hankintaketjuissa – Kolmen yrityksen vastuullisuusraportoinnin tarkastelu. Opinnäytetyö (AMK). Liiketoiminnan logistiikka. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 18.6.2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025061823262.