Lasten pahoinpitelyepäily selviää usein natiiviröntgenissä
Turun ammattikorkeakoulun röntgenhoitajakoulutuksen opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena lasten pahoinpitelyepäilyistä ja niiden kuvantamisesta natiiviröntgenissä. Selville saatiin mielenkiintoisia tuloksia Amerikasta ja Saudi-Arabiasta.
Lapsen pahoinpitely on paljon puhuttava mutta samalla vaiettu aihe. Lapsen pahoinpitely tapahtuu yleensä kotona, ja tekijöinä ovat lapsen omat vanhemmat. Pahoinpitelyllä tarkoitetaan tilannetta, jossa uhriin kohdistetaan fyysistä väkivaltaa. Seurauksena voi olla uhrille aiheutuva kipu, vammat tai tajuttomuus. Pahoinpitely määritellään tietyn asteiseksi riippuen teon törkeydestä.
Pahoinpitelyn riskiä lisäävät lapsen heikko kielellinen kehitys, käytösongelmat, alhainen ikä, vammaisuus ja itkuisuus. Lisäksi riskitekijöinä ovat vanhemman päihteiden käyttö, mielenterveysongelmat, yksinhuoltajuus, ei toivottu raskaus, emotionaalinen kehittymättömyys, sekä aikaisempi rikoshistoria. Pahoinpitelyllä voi olla pitkäkantoiset seuraukset lapsen elämässä ja ne voivat henkisten traumojen lisäksi aiheuttaa kasvu- ja kehityshäiriöitä, sairauksia sekä käyttäytymisen muutoksia. Pahoinpitely vaikuttaa negatiivisesti aivojen kehitykseen ja toimintaan. (HUS 2023; Raitanen & Kinnunen 2021.)
Lasten pahoinpitelyepäilyksessä käytetään natiiviröntgentutkimusta
Lasten pahoinpitelyepäilyjä selvittäessä natiiviröntgen on yleensä ensisijainen tutkimus. Natiiviröntgen tarkoittaa perusröntgentutkimusta, jossa käytetään sähkömagneettista säteilyä. Natiiviröntgen soveltuu erittäin hyvin luiden ja keuhkojen kuvantamiseen. Suomessa natiiviröntgenkuvaukset ovat yleisimpiä kuvantamistutkimuksia. Tutkimuksessa ei käytetä varjoainetta.
Lasta kuvattaessa tulee käyttää pienempiä kuvausarvoja, sillä lapsi on aikuista herkempi säteilylle. Lapsella on aikuista enemmän jakautuvia soluja, jotka ovat säteilylle herkkiä. Lisäksi lapsen elinikä on pidempi, jolloin syövän riski kasvaa. Lapsen pieni koko ei anna yhtä hyvää suojaa säteilyä vastaan kuin aikuisella, ja elimet sijaitsevat lähempänä ihon pintaa. Lapsen säteilyannosta voidaan vähentää säteilysuojilla, säätämällä kuvausarvot lapsen ikään ja kokoon suhteutetuiksi, sekä valitsemalla lapselle sopiva kuvausohjelma. Röntgenhoitajan tulee ohjeistaa lasta riittävästi, jotta kuvaustilanne saadaan sujuvaksi ja eikä ole lapselle liian pelottava. (STUK 2020; STUK 2005, 4–5.)
Alle 2-vuotilailla lapsilla kaikkien luiden natiiviröntgen on perustutkimus, kun kyseessä pahoinpitelyepäily. Nämä tutkimukset suoritetaan virka-aikaan erikoissairaanhoidossa lasten tutkimuksiin perehtyneellä röntgenosastolla. Murtumat kuvataan vähintään kahdessa suunnassa, ja kuvia tulee yhteensä ainakin 20. Tästä syystä tutkimus voi kestää jopa tunnin. Radiologi eli röntgenlääkäri katsoo kuvat tutkimuksen aikana ja pyytää tarvittaessa lisäkuvia. Kontrollikuvat eli murtumien seurantakuvat otetaan kahden viikon kuluttua ensimmäisestä käynnistä. Kontrollikuvat auttavat murtumien ajan selvityksessä ja samalla voi löytyä uusia murtumia. (Valanne & Föhr 2015.)
Lapsen murtuma johtuu usein kaatumisesta tai putoamisesta
Joka kolmas lapsi saa kasvunsa aikana jonkin asteisen murtuman, suurin osa niistä sijaitsee ylävartalon alueella kyynärpäästä sormiin. Alavartalon alueella yleinen paikka murtumalle on sääriluun alaosassa. Suomessa kasvavassa iässä olevilla lapsilla ilmaantuvuus on suurimmillaan loppukeväästä ja alkusyksystä, ja murtumien syntymekanismi on usein kaatuminen tai putoaminen. (Laaksonen & Nietosvaara 2021.)
Lasten tapaturmissa on syytä pitää mielessä pahoinpitelyn mahdollisuus vamman taustalla. Pahoinpitelyyn viittaa, kun vamman historia ja löydökset ovat ristiriidassa keskenään tai vamman historiaa ei tiedetä. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä suurempi riski pahoinpitelylle ja siksi alle yksivuotiaiden ja erityisesti alle kävelyikäisten lasten luunmurtumat tulee aina selvitellä pahoinpitelyepäilynä, ellei tapaturman syy ole ilmeinen. (Valanne ym. 2015; Tupola ym. &. 2015; Radiopaedia 2022.)
Pitkien luiden esimerkiksi sääriluun tai olkaluun ja kallon päälakiluun murtumat ovat tavallisia löydöksiä pahoinpitelyssä. Näissä vammamekanismina on kierto tai ravistelu. Pienten lasten ja vauvojen kylkiluiden murtumat ovat epäilyttäviä ja viittaavat yleensä puristusvammaan rintakehän alueella. Murtumien ajoitusta voidaan arvioida korkeintaan viikon tarkkuudella. On myös mahdollista erottaa, onko kyseessä uusi vai vanha murtuma tai jopa useampia eri-ikäisiä murtumia. (Chauvin-Kimoff, L.; Allard-Dansereau C. & Colbourne, M. 2018.)
Jopa 20 prosenttia lapsen murtumista voi johtua pahoinpitelystä
Opinnäytetyöhön valikoitui viisi artikkelia Amerikasta ja yksi Saudi-Arabiasta. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan Amerikassa pahoinpitely on kolmanneksi yleisin kuolinsyy 1–4-vuotiailla lapsilla. Lasten pahoinpitelyssä murtumat ovat toiseksi yleisin vamma ihovammojen ja mustelmien jälkeen. Mikä tahansa lapsen murtuma voi olla seuraus pahoinpitelystä, ja etenkin vauvoilla ja taaperoilla 12–20 prosenttia murtumista on fyysisen väkivallan aiheuttamia. (Kodner & Wetherton 2013; Johnson 2017, 46; Marine & Forbes-Amrhein 2021, 1003.)
Murtumien diagnosoinnissa natiiviröntgen on ensisijainen tutkimus, mutta lastenradiologi voi tarvittaessa pyytää lisäksi muita kuvausmodaliteetteja murtuman diagnosoinnin tueksi. Väkivaltaisen trauman tunnistaminen edellyttää tapahtuman historian, murtuman tyypin, vammamekanismin sekä lapsen iän ja kehitysvaiheen tarkkaa harkintaa. Kaksoiskuvantulkinnan on huomattu parantavan lausunnon luotettavuutta. Potentiaalisia löydöksiä jää lausumatta vähemmän, kun kaksi radiologia antaa ammatillisen näkemyksensä kuvista. (Kodner ym. 2013; Quigley & Stafrace 2014, 92; Johnson 2017, 50; Marine ym. 2021, 1008, 1010; Alzahrani ym. 2022.)
Röntgenissä jokainen anatominen kohde kuvataan yleensä erikseen riittävän valotuksen ja kuvanlaadun saavuttamiseksi. Keuhkoista otetaan etukuvan lisäksi myös viistoprojektiot, jotta kylkiluiden murtumat eivät jäisi huomaamatta. Sivukuvien lisäämisellä tutkimusprotokollaan on todettu olevan huomattavasti hyötyä murtumien havaitsemisten ja luotettavuuden kannalta. (Kodner ym. 2013 & Marine ym. 2021, 1003–1004.)
Aiheesta lisätietoa opinnäytetyössä, joka löytyy Theseuksesta.
Lähteet
Alzahrani, N.; Paddock, M.; Jeanes, A.; Shuweihdi, F. & Offiah, A. 2022. Professional practice and awareness of child abuse among radiologists and radiologic technologists: results from Saudi Arabia. Pediatric radiology. Saatavilla:
https://link.springer.com/article/10.1007/s00247-022-05561-x (Viitattu 28.5.2023).
Chauvin-Kimoff, L.; Allard-Dansereau C. & Colbourne, M. 2018. The medical assessment of fractures in suspected child maltreatment: Infrants and young children with skeletal injury. Vol. 23, No 2, 156–160. Saatavilla:
https://academic.oup.com/pch/article/23/2/156/4969589?utm_source=TrendMD&utm_medium=cpc&utm_content=Paediatrics_%2526_Child_Health_1&utm_campaign=Paediatrics_%2526_Child_Health_TrendMD_1&login=false (Viitattu 28.5.2023).
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. 2022. Natiiviröntgenkuvaus. Saatavilla:
https://www.epshp.fi/hoitopalvelut/hoidot_ja_tutkimukset/radiologia/natiivirontgenkuvaus (27.5.2023).
HUS. 2023. Lapsen kaltoinkohtelu. Saatavilla: https://www.hus.fi/potilaalle/hoidot-ja-tutkimukset/lapset-ja-nuoret/lapsen-kaltoinkohtelu#fyysinen-v%C3%A4kivalta (Viitattu 27.5.2023).
Johnson, M. 2017. Imaging and Diagnosis of Physical Child Abuse. Radiologic technology. Vol. 89, No 1, 46, 50. Saatavilla:
https://web-s-ebscohost-com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=1&sid=531e1875-7136-4a25-b1de-fdb14dd60364%40redis (Viitattu 28.5.2023).
Kodner, C. & Wetherton, A. 2013. Diagnosis and Management of Physical Abuse in Children. American Family Physician. Vol. 88, No 10. Saatavissa:
https://www.aafp.org/pubs/afp/issues/2013/1115/p669.html (Viitattu 28.5.2023).
Laaksonen, T. & Nietosvaara, Y. 2021. Lasten murtumat ja niiden hoito. Suomen lääkärilehti. Vsk. 76, 190–195. Saatavilla:
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/lasten-murtumat-ja-niiden-hoito/?public=fad2eb742b1406767a044243d40e25c3&utm_source=facebook (Viitattu 28.5.2023)
Marine, M. & Forbes-Amrhein, M. 2021. Fractures of child abuse. Pediatric radiology. Vol 51, 1003–1004, 1008–1012. Saatavilla:
https://web-s-ebscohost-com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=1&sid=46a8062e-c3c6-48b6-ad27-0d20853270fc%40redis (Viitattu 28.5.2023).
Paavilainen, E.; Rantanen, H.; Flinck, A.; Lettoniemi, J. & Siiki, M. 2022. Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen. HOTUS-hoitosuositukset. Saatavilla:
https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/hot00028/search/murtumat (Viitattu 27.5.2023).
Poliisi. 2023. Pahoinpitelyt. Saatavilla: https://poliisi.fi/pahoinpitelyt (Viitattu 27.5.2023).
Quigley, A. & Stafrace, S. 2014. Skeletal survey normal variants, artefacts and commonly misinterpreted findings not to be confused with non-accidental injury. Vol 44, 82–93. Saatavilla:
https://web-s-ebscohost-com.ezproxy.turkuamk.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=1&sid=e04e4771-c9c5-4931-9689-3ae3ef28dacc%40redis (Viitattu 6.6.2023)
Röntgentutkimus. 2019. Terveyskylä. Saatavilla:
https://www.terveyskyla.fi/tutkimukseen/eri-tutkimuksia/yleisimm%C3%A4t-kuvantamistutkimukset/r%C3%B6ntgen (Viitattu 27.5.2023).
STUK Säteilyturvakeskus. 2005. Lasten röntgentutkimusohjeisto. Saatavilla:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125016/lasten_rontgentutkimusohjeisto.pdf?sequence=1 (Viitattu 27.5.2023).
STUK Säteilyturvakeskus. 2015. Miksi lapsen solut ovat herkempiä säteilylle kuin aikuisen? Saatavilla: https://stuk.fi/-/miksi-lapsen-solut-ovat-herkempia-sateilylle-kuin-aikuisen- (Viitattu 27.5.2023).
Tupola, S.; Kivitie-Kallio, S.; Kallio, P.; Koskinen, S. & Alapulli, H. 2015. Epäily lapsen fyysisestä pahoinpitelystä – tunnistaminen ja toimenpiteet terveydenhuollossa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Vol 131, No 10, 933–9. Saatavilla: https://www.duodecimlehti.fi/duo12271 (Viitattu 6.6.2023).
Valanne, L. & Föhr, A. 2015. Radiologiset tutkimukset epäiltäessä lapsen fyysistä pahoinpitelyä—Radiologin rooli tunnistuksessa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. Vol 137, No 10, 1000–7. Saatavilla:
https://www.duodecimlehti.fi/duo12272 (Viitattu 27.5.2023).