BMX-radan suunnittelun haasteet
Suomessa on käytössä viisi ajokelpoista BMX-racing rataa, jotka sijaitsevat Espoossa, Helsingissä, Laukaalla, Tampereella ja Turussa (Suomen pyöräily). Kupittaanpuiston BMX-rata on yksi ajankohtaisista Turun kaupungin liikuntapaikkaverkon päivityskohteista. Turun kaupunki haluaa parantaa ja mahdollisesti laajentaa nykyistä rataa, sekä luoda radasta kansallisen kilpatason radan. Nykyinen rata ja suunnittelualue sijaitsevat keskellä kaupunkia, mikä asettaa omat haasteensa suunnittelulle. Rata on huonossa kunnossa ja se ei vastaa enää nykyisiä lajitarpeita. Haasteita luovat myös suunnittelualueen tilan ahtaus, kantavuudeltaan heikko maaperä, lopputuotteelle asetetut vaatimukset sekä suunnitteluohjeiden vähäisyys.
BMX-radan suunnittelu on harvinainen ja haastava suunnitteluprojekti. Radan suunnittelu on hyvin kokemusperäistä toimintaa, jossa ohjeet eivät määrää suunnittelua, vaan ne antavat reunaehdot suunnittelulle. Radan sijoittelun suunnittelualueelle määrittelee pitkälti alueen muoto ja mahdolliset säästettävät rakenteet, kuten lähtömäki. Rataa on mahdollista laajentaa vain pituussuunnassa, sillä se on rajattu leveyssuunnassa kadulla ja toisella puolella skeittiparkilla. Kansainväliset vaatimukset täyttävän radan geometria olisi helpompi suunnitella, jos sille varattu alue ei olisi rajattu.
Turun kaupunki haluaa luoda radasta kansallisen tason kilparadan, joka asettaa omat haasteensa suunnittelulle. Suomessa ei ole määritelty erikseen kansallisen tason radan vaatimuksia. Kansainvälisen pyöräilyn kattojärjestö UCI on asettanut vaatimukset ja määritellyt reunaehdot kansainväliselle radalle. Kupittaanpuiston BMX-rata ei täytä UCI:n vaatimuksia kilpatason radasta. UCI:n standardeissa ei ole esitetty kansallisen tason ratavaatimuksia, joten suunnittelussa joudutaan soveltamaan kansainvälisen radan määräyksiä. Määräyksiä sovellettaessa pohditaan, mitkä asiat ovat oleellisia suunniteltaessa kansallisen tason rataa ja mitä määräyksiä on mahdollista lieventää.
Radan suunnittelusta tekee haasteellisen myös se, että radan tulisi olla haastava ja kehittävä jokaiselle ryhmälle iästä tai taitotasosta riippumatta. Geometrian suunnittelussa haasteelliseksi tekee radan hyppyreiden korkeuksien, hyppyreiden välisten välimatkojen ja niiden rytmittämisen arviointi. Tämän vuoksi hankkeessa on hyvä olla mukana kokenut lajia harrastava henkilö tai lajiin muuten erikoistunut henkilö. Radan käyttäjien mielipiteitä on myös hyvä kuulla.
Korkeiden hyppyreiden pengerluiskia joudutaan yhteensovittamaan viereisten hyppyreiden pengerluiskien kanssa, jotta kaikki suunnitellut suorat saadaan mahtumaan suunnittelualueelle. Viereisten suorien korkeimmat hyppyrit pyritään asettamaan samaan linjaan, jotta niiden pengerluiskat eivät levity liian laajalle alalle, vaan yhdistyvät, jolloin luiskaa ei tarvitse viedä maanpinnan tasoon asti.
Rata sijaitsee Turulle ominaisen heikon ja paksun savikerroksen päällä. Savelle tyypillinen ilmiö on sen heikosta kantokestävyydestä johtuva painuminen kuormituksen alaisena. Vedellä kyllästyneenä maalajina maaperän routiminen ja pintavesien lammikoituminen ovat myös tyypillisiä ongelmia, sillä savi on lähes vettä läpäisemätön maa-aines. Savelle tyypilliset ominaisuudet tuottavat vaikeuksia radan suunnittelussa. Vesi ei saa lammikoitua radalle, pyritään minimoimaan roudan vaikutukset ja vähentämään painumien syntymistä.
Uusi ja nykyinen radan tasaus aiheuttaa ongelmia maaperässä. Radan korkomaailma on huomattavasti muuta ympäröivää aluetta korkeammalla. Radan säilymisen kannalta suurimmat ongelmat koskevat painumia. Korkeat hyppyrit aiheuttavat heikossa maaperässä painumia, joten massaltaan suuria rakenteita tulee keventää niiden ehkäisemiseksi. Suurimpia sallittuja painumia ei ole määritelty suunnitteluohjeissa. Painumien osalta joudutaan itse arvioimaan alueen painumaraja-arvot. Radan painumista aiheutuvat maanpinnan muutokset aiheuttavat myös kuivatuksen kannalta ongelmia. Pintakuivatus ei toimi ja vesi lammikoituu radalle. Myös radan suorien väliin jäävä alue, jossa pengerluiskat yhdistyvät, muodostuu altailta joihin vesi voi alkaa lammikoitua.
Radan suunnittelussa haastavinta on yrittää astua kilpailijan saappaisiin ja kuvitella itsensä pyörän selässä ajamassa läpi rataa. Minkälainen on oikea rytmitys hyppyreille? Kuinka korkeita hyppyrit voivat olla? Entä kuinka pitkälle on mahdollista hypätä tietynlaisesta hyppyristä? Nämä ovat kysymyksiä, joihin ei löydy kirjasta suoraa vastausta.
Lähteet:
Suomen pyöräily, viitattu 23.5.2022 (https://pyoraily.fi/lajit/bmx/)
Valtteri Fagerströmin opinnäytetyö: Kupittaan BMX-radan perusparannus ja laajennus : geotekniset suunnitelmaratkaisut. https://www.theseus.fi/handle/10024/750546