• infrarakentaminen
• kaivamaton tekniikka
• no-dig

Kaivamattomien tekniikoiden käyttö yleistyy jatkuvasti maanalaisten putkistojen saneeraus- ja rakentamishankkeissa. Menetelmät tarjoavat merkittäviä hyötyjä perinteiseen aukikaivuuseen verrattuna.

Kaivamattomilla tekniikoilla eli ns. no-dig-tekniikoilla tarkoitetaan menetelmiä, joilla pystytään rakentamaan ja saneeraamaan maanalaisia verkostoja mahdollisimman vähin kaivuutöin. Menetelmiä on useita kymmeniä ja niiden käyttö on lisääntynyt erityisesti vesihuolto-, kaukolämpö- ja tietoliikenneverkostojen rakentamisessa ja saneerauksessa.

Vaikka kaivamattomat menetelmät ovat hyvin tunnettuja infrarakentamisen ammattilaisten keskuudessa, niiden tunnettavuus suuren yleisön keskuudessa on edelleen melko vähäistä. Usein maanalaisten putkistojen saneeraustyöt yhdistetään automaattisesti laajoihin kaivantoihin, vaikka monissa tapauksissa verkostojen saneeraus voidaan toteuttaa kaivamattomilla menetelmillä.

Vähemmän kaivamista ja enemmän hyötyjä

Kaivamattomien tekniikoiden suurimmat hyödyt näkyvät kohteissa, joissa kaivuutöiden aiheuttamat häiriöt halutaan pitää mahdollisimman vähäisinä. Täysin ilman kaivuutöitä toteutettavia menetelmiä on kuitenkin verrattain vähän, sillä useimmat kaivamattomat tekniikat edellyttävät vähintään aloitus- ja lopetuskaivantoja. Menetelmien edut korostuvat erityisesti rakennetussa ympäristössä, jossa pyritään minimoimaan työmaasta aiheutuvat haitat ympäristölle, liikenteelle ja alueen käyttäjille.

Kaivamattomien menetelmien merkittävimpiä etuja ovat kustannustehokkuus, nopeampi toteutusaika sekä vähäisemmät vaikutukset ympäristöön ja liikenteeseen. Kun laajoja kaivantoja ei tarvita, melu-, pöly- ja tärinähaitat jäävät vähäisemmiksi. Samalla työmaiden hiilidioksidipäästöt voivat pienentyä, kun maa-ainesten kuljetustarve, sekä pintarakenteiden purku- ja ennallistamistyöt vähenevät.

Kaivamattomien tekniikoiden yleisimmät käyttökohteet

Rakennus- tai saneerausmenetelmä tulee aina valita kohteen ominaisuuksien perusteella. Menetelmän valintaan vaikuttavat muun muassa maaperäolosuhteet, olemassa olevat rakenteet, verkoston tekniset vaatimukset, sekä hankkeen kustannukset ja aikataulu. Valinnassa on huomioitava niin tekniset, taloudelliset kuin ympäristöllisetkin näkökohdat.

Jos saneerattavan putkiston linjaus sijaitsee pituussuuntaisesti esimerkiksi asfaltoidun kadun alla eikä samalla katualueella ole tarvetta uusia muita putkistoja tai kadun rakennekerroksia, on kaivamaton menetelmä usein tarkoituksenmukaisin ratkaisu. Tällöin voidaan välttää laajoja kaivuutöitä ja vähentää merkittävästi liikenteelle sekä alueen asukkaille ja yrityksille aiheutuvia haittoja. Toinen yleinen käyttökohde kaivamattomille tekniikoille ovat erilaiset alitukset. Teiden, rautateiden ja vesistöjen alitukset voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti ja liikennettä häiritsemättä.

Joissakin kohteissa paras vaihtoehto voi olla esimerkiksi suuntaporaus, kun taas toisissa kohteissa soveltuvampi ratkaisu on vaakaporaus tai perinteinen aukikaivuu. Huolellinen suunnittelu ja oikean menetelmän valinta ovat avainasemassa hankkeen onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa.

Kohti tehokkaampaa rakentamista no-dig menetelmillä

Kaivamattomat tekniikat eivät tule kokonaan syrjäyttämään perinteistä aukikaivuuta, eikä se ole tarkoituskaan. Tulevaisuudessa kaivamattomien menetelmien käyttö tulee kuitenkin todennäköisesti kasvamaan entisestään. Kaupunkien tiivistyessä, vesihuoltoverkostojen korjausvelan kasvaessa ja ympäristövaatimusten kiristyessä kasvaa tarve toteuttaa hankkeita mahdollisimman tehokkaasti. Tämän vuoksi kaivamattomat tekniikat tulevat viemään yhä suuremman osuuden maanalaisten verkostojen saneeraus- ja rakentamishankkeista. Perinteinen aukikaivuu säilyttää kuitenkin asemansa tärkeänä osana infrarakentamista myös tulevaisuudessa.

Lähteet

Sahlberg, A. 2026. Kaivamattomilla tekniikoilla toteutettujen hankkeiden taloudellinen tarkastelu. AMK-opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu.