Mikä tekee alueesta soveltuvan aurinkoenergiapuistolle?
Aurinkoenergiarakentaminen on huimassa kehitysvaiheessa ja keskeinen osa Suomen energiamurrosta. Pinta-alaintensiivisten aurinkoenergiapuistojen sijoituspaikan löytäminen on kuitenkin monimutkaisempi prosessi, jossa tulee huomioida ja yhteensovittaa useita seikkoja. Hyvä aluevalinta on onnistuneen hankkeen perusta.
Suomessa on parhaillaan 213 suunnittelun eri vaiheissa olevaa aurinkoenergiapuistohanketta, jotka sijoittuvat laajasti eri puolille maata, painottuen kuitenkin Etelä- ja Länsi-Suomeen. Mutta mitkä tekijät ovat ohjanneet maantieteellistä jakautumista ja sijoitusalueen valintaa?
Tarkastelin opinnäytetyössäni aurinkoenergiapuistojen suunnitteluun ja sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä vertailemalla neljää eri puolille Suomea sijoittuvaa hanketta. Vertailu toi esiin eroja toteutusedellytyksissä sekä keskeisiä hankkeita yhdistäviä tekijöitä.
Maaperän ja maaston ominaisuudet vaikuttavat toteutukseen ja kustannuksiin
Aurinkoenergiapuistot pyritään sijoittamaan ensisijaisesti ennestään ihmisten muokkaamille alueille. Vertailun hankkeet sijoittuivat turvetuotantoalueille, viljelystä poistuneille pelloille, mutta myös metsävaltaisille alueille. Valmiiksi muokatuilla alueilla rakentaminen voitiin toteuttaa pienemmillä ympäristövaikutuksilla ja maastonmuokkauksilla sekä hyödyntäen olemassa olevaa infrastruktuuria, kuten tiestöä ja ojituksia. Metsäalueilla sen sijaan edellytettiin laajempaa rakentamista sekä puiden kaatamista.
Vertailun hankkeissa maaperäolosuhteet olivat moninaisia. Hankkeita sijoittui kantaville hiekkamoreenipelloille, savipohjaisille turvesuoalueille sekä laajoille metsäalueille, joissa maaperä ja maasto vaihtelivat sisältäen muun muassa kalliota, korkeuseroja ja pehmeitä maa-alueita. Vaikka kantava ja tasainen maasto tarjosivat suotuisimmat edellytykset kustannustehokkaalle rakentamiselle, aurinkoenergiapuistojen kevytrakenteiset perustukset mahdollistavat hankkeiden toteuttamisen monenlaisissa maaperäolosuhteissa.
Suunnittelussa olevien hankkeiden koot kasvavat entisestään ulottuen kymmenistä jopa useampiin satoihin hehtaareihin. Tästä syystä myös maaperä- ja maasto-olosuhteiden vaihtelevuus korostuu, minkä vuoksi kattavat alue- ja maaperäanalyysit ovat tärkeä osa suunnittelun alkuvaihetta.
Ympäristöolosuhteet ohjaavat suunnittelua
Aluevalinnalla voidaan vaikuttaa suoraan aurinkoenergiapuiston ympäristövaikutuksiin. Vaikka aurinkoenergiapuistot ovat osa vähäpäästöistä energiantuotantoa, niiden suunnittelussa korostuu rakentamisen ja maankäytön ympäristövaikutusten minimointi. Suunnittelussa vältetään arvokkaita ja herkkiä alueita, joita oli vertailun hankkeissa huomioitu hankealueen rajauksilla sekä puustoisilla suojavyöhykkeillä.
Metsäalueilla korostuivat metsänraivaukseen, eläimistöön ja ekologisiin yhteyksiin liittyvät vaikutukset. Turvetuotantoalueilla sen sijaan keskeisiksi nousivat happamat sulfaattimaat, vesitalouden hallinta sekä turpeen hiilidioksidipäästöjen minimointi. Vertailun hankkeissa yhdistävinä ympäristötekijöinä olivat maisemavaikutukset, jotka johtuivat laajojen paneelikenttien vaikutuksesta paikalliseen maisemaan. Valmiiksi muokattujen alueiden ympäristövaikutukset koettiin vähäisemmiksi luonnontilaisiin alueisiin verrattuna.
Sähköverkko ratkaisee hankkeen toteutumisen
Kannattava hanke edellyttää lähellä sijaitsevaa sähköverkkoa ja liityntäkapasiteettia. Vertailun kaikissa hankkeissa sähköverkko sijaitsi hankealueiden lähellä tai välittömässä läheisyydessä. Suuremmissa hankkeissa liityntä toteutettiin kantaverkkoon sähköasemien kautta, kun taas pienemmissä hankkeissa voitiin hyödyntää alueellista jakeluverkkoa.
Pitkien liityntäkaapeleiden rakentaminen kasvattaa kohtuuttomasti hankkeen investointikustannuksia ja lisää siirtohäviötä, mikä heikentää tuotannon kannattavuutta. Verkossa täytyy myös olla riittävästi vapaata kapasiteettia tuotetun sähkön vastaanottamiseksi. Sähkön tuotannon ja kulutuksen kasvaminen on aiheuttanut alueellisia sähköverkon kapasiteettirajoitteita, jotka voivat muodostua haasteeksi hankkeiden toteutuksen kannalta.
Maantieteellisellä sijainnilla on suora vaikutus tuotantoon
Aurinkoenergiapuiston sijoitusalueen valinnassa oleellista on tarkastella myös auringonsäteilyn määrää. Parhaat tuotantoedellytykset sijoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomeen sekä rannikkoalueille. Vertailun hankkeet sijoittuivat eri puolille Suomea Etelä-Suomesta Lappiin. Hankkeissa saavutettiin otolliset edellytykset tuotantoon alueellisten olosuhteiden mukaisella sijoittelulla ja mitoituksella. Esimerkiksi Lappiin sijoittuva hanke sijoitettiin rannikkoalueelle kannattavan tuotannon mahdollistamiseksi pohjoisissa-olosuhteissa.
Maantieteelliset erot auringonsäteilyolosuhteissa vaikuttavat osaltaan hankkeiden sijoittumiseen, vaikka aurinkoenergiaa suunnitellaan yhä laajemmin eri puolille maata osana energiantuotannon hajauttamista ja omavaraisuuden vahvistamista.
Aluevalinta perustuu useiden eri tekijöiden yhteisvaikutukseen
Aurinkoenergiapuiston onnistunut aluevalinta muodostuu useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jossa huomioidaan tekninen ja taloudellinen toteutettavuus, energiantuotannon optimointi sekä ympäristölliset ja maankäytölliset näkökohdat. Hankkeissa korostui erityisesti sähköverkon saavutettavuus, alueen toteutettavuus sekä hankkeen kokonaiskannattavuus. Jokainen hanke edellyttää aina tapauskohtaista tarkastelua, jotta alueen ominaisuudet ja hankkeen tavoitteet voidaan sovittaa yhteen mahdollisimman toimivalla tavalla.
Kaikki suunnitellut hankkeet eivät etene toteutukseen asti, vaan osa karsiutuu hankekehityksen eri vaiheissa. Keskeytymisen yleisimpiä syitä ovat taloudelliset kannattavuushaasteet, johon voidaan osittain vaikuttaa aluevalinnalla.
Lähteet
Marttila, M. 2026. Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Artikkelin kuva: Adobe Stock