• korjaushanke
• rakennushistoria
• rakennussuojelu
• RHS

Rakennushistoriaselvitys voi paljastaa yllättäviäkin seikkoja rakennuksen historiasta
vuosien takaa ja vastaa kysymykseen “Miksi rakennus on sellainen kuin on?”
Rakennuksen kokonaisvaltaisella tutkimisella sekä sisä- että ulkopuolelta sen ympäristöstä ja
rakenteista saadaan paljon tietoa niin rakennusaikaisista kuin käytönaikaisista muutoksista materiaaleissa, rakentamisen tavoissa ja tyyleissä sekä eri aikakausien tyylisuuntien vaikutuksista
rakennukseen.

Milloin rakennushistoriaselvitys tehdään?

Rakennushistoriaselvityksen avulla rakennuksesta pyritään selvittämään tietoja,
joiden olemassaolosta ei välttämättä ole aiemmin ollut dokumentoitua tietoa tai ne
eivät ole enää saatavilla. Vanhat rakennukset ovat vaihtaneet omistajaa ja jopa
käyttötarkoitusta vuosien saatossa useaan otteeseen, joten vanhoja arkistoituja
piirustuksia, talokirjoja tai asemakaavoja ei välttämättä ole enää helposti saatavilla.
Rakennushistoriaselvityksen tarkoituksena on luoda rakennuksen historian,
muutostöiden sekä nykytilan avulla kattava yleiskuva kohteesta tulevia
korjaustoimenpiteitä varten. Rakennushistoriaselvityksen kohteena on usein vanhempi
rakennus, joka on luokiteltu suojeltavaksi kohteeksi. Rakennus voi olla
rakennushistoriallisesti, kulttuurihistoriallisesti tai maisemallisesti tärkeä kohde, jolloin
rakennus on haluttu suojella.

Mitä hyötyä rakennushistoriaselvityksestä on ja kenelle?

Selvityksen tekeminen hyödyttää monta osapuolta omistajaa, viranomaisia,
suunnittelijaa sekä itse suunnittelu- ja rakennustyötä. Rakennushistoriaselvitys antaa
omistajalle tärkeää tietoa ja ymmärrystä kohteen tulevia korjaus- ja huoltotoimenpiteitä
varten. Suunnittelu- ja rakennustöissä rakennushistoriaselvitys yhtenäisen raportin
muodossa on perusteena tulevalle suunnittelutyölle. Selvityksestä on hyötyä myös
kulttuuriperinnön tutkimukselle.
Rakennushistoriaselvityksen tekijänä toimii yleensä rakennushistorian ja
korjausrakentamisen ammattilainen, esimerkiksi arkkitehti tai taidehistorioitsija.
Vaihtoehtona selvityksen toteuttamiseen on eri alojen ammattilaisista koottu ryhmä.
Tekijältä vaaditaan osaamista ja ymmärrystä vanhoista rakennustavoista ja -tyyleistä,
rakennusfysiikasta ja -kemiasta sekä myös kokemusta arkistotyöskentelystä.

Mitä rakennushistoriaselvitys pitää sisällään?

Historiaselvitystä tehdessä käytetään kahta menetelmää apuna; kenttätyöt sekä
arkistohistoriaan perehtyminen. Kenttätyöt tarkoittavat kohteessa paikan päällä
suoritettavia tutkimuksia esimerkiksi näytteiden ottoa ja niiden analysointia sekä
valokuvadokumentointia.
Kenttätöihin lukeutuu seuraavia vaiheita:

• Arkeologinen inventointi
• Valokuvadokumentointi ja tallennus
• Mittausdokumentointi
• Puutarha- ja maisemainventointi
• Väri- ja pintatutkimus
• Kuntokartoitus
• Työmaadokumentointi
  

Arkistohistoriaan perehtyminen tarkoittaa kohteen omien arkistojen tutkiminen, kuten
piirustukset, kaavat, talokirjat, vanhojen omistajien omat arkistot, valokuvadokumentit
sekä erilaisten lähteiden etsiminen esimerkiksi alueen vanhoista sanomalehdistä,
artikkeleista sekä dokumentoiduista kirjeistä. Arkistohistorian tutkiminen vaatii aikaa ja
tarkkuutta. Lähteistä poimitaan rakennushistoriaselvityksen kannalta oleellisimmat
tiedot, jotka kootaan lopuksi yhtenäiseksi raportiksi.
Rakennushistoriaselvitys sukeltaa pintaa syvemmälle rakennuksen historiaan
selvittäen pienetkin yksityiskohdat. Historiaselvityksen tekeminen sisältää monta eri
työvaihetta, joiden kestoon vaikuttaa kohteen vaativuus ja laajuus. Selvityksen avulla
voidaan tunnistaa rakennuksen ominaispiirteet ja arvioida niiden säilyttämisen
merkitystä.

Lisää aiheesta sekä Villa Bergan historiasta Emilia Sukarin opinnäytetyöstä
Sukari, E. (2026). Arkistopohjainen rakennushistoriaselvitys. Theseus. [AMKopinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu].
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026061224760