• käyttötarkoituksen muutos

Vuonna 1911 rakennetun kerrostalon ullakkotilojen muuttaminen asunnoiksi on mahdollinen ratkaisu, mutta se ei ole pelkkä tilankäytön muutos. Hankkeen toteuttamiskelpoisuuteen vaikuttavat ennen kaikkea välipohjan kantavuus, paloteknisten vaatimusten täyttyminen ja yläpohjan rakennusfysikaalinen toiminta.

Käyttötarkoituksen muutoksessa rakennus tai sen osa muutetaan alkuperäisestä käytöstään uuteen käyttöön. Ullakkorakentamisessa tämä tarkoittaa, että aiemmin kylmä ja pääosin varasto- tai tuuletustilana toiminut tila muutetaan asumiseen soveltuvaksi lämpimäksi sisätilaksi.

Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin vuonna 1911 rakennetun kerrostalon ullakko- ja kellaritilojen käyttötarkoituksen muutosta. Opinnäytetyössä tarkastellussa kohteessa ullakko osoittautui kellaritiloja realistisemmaksi muutossuunnaksi. Muutoksen keskeisimmiksi reunaehdoiksi nousivat kuitenkin välipohjan mahdollinen vahvistamistarve ja paloteknisten vaatimusten täyttäminen.

Ullakko ei ole ollut alun perin asuintila

Vuonna 1911 rakennetun kerrostalon ullakko on ollut alun perin kylmää tilaa. Sitä on käytetty varastona, pyykinkuivatustilana ja vesikaton tuuletustilana. Sitä ei ole suunniteltu jatkuvaan oleskeluun, nykyisille kuormille tai nykyisille palo- ja ääniteknisille vaatimuksille.

Uuden käyttötarkoituksen myötä ullakko tarvitsee uudet lattiarakenteet, väliseinät, talotekniikan, märkätilat, ilmanvaihdon ja yläpohjan lisälämmöneristyksen. Muutos vaikuttaa siis sekä kantaviin rakenteisiin, että rakennuksen lämpö-, kosteus-, palo- ja äänitekniseen toimintaan.

Välipohja on muutoksen kriittisin rakenne

Ullakon ja ylimmän asuinkerroksen välinen välipohja on muutoksen kannalta keskeinen rakenne. Välipohjarakenteeksi kohteessa oletettiin alalaattapalkisto. Aiemmin sen tehtävä on ollut erottaa kylmä ullakko sen alapuolisista asunnoista, mutta muutoksen jälkeen sen on kannettava asunnon uudet lattiarakenteet, väliseinät, mahdolliset märkätilat, talotekniikka, kalusteet ja asuinkäytön hyötykuormat.

Työssä esitetyn välipohjan rakenneratkaisun mukaan pelkät uudet rakennekerrokset lisäävät pysyvää kuormaa noin 1,4 kN/m². Tämän lisäksi muodostuvat asuinkäytön hyötykuorma ja kevyiden väliseinien aiheuttama lisäkuorma, joka kasvattaa hyötykuormaa noin 1,0 kN/m² verrattuna alkuperäiseen käyttöön.

Työssä tehdyn kuormitustarkastelun perusteella välipohjan kantavuus ei ole riittävä uuden asuinkäytön mukaisille kuormille. Muutoksen toteuttaminen edellyttää siis välipohjan vahvistamista sekä tarkempaa jatkosuunnittelua valittavan rakenneratkaisun perusteella.

Paloturvallisuus määrää rakenteita ja tilajakoa

Paloturvallisuus ei ole ullakkorakentamisessa erillinen tarkistus suunnittelun lopussa, vaan se ohjaa koko ratkaisua. Uusi ullakkokerros muodostaa asuinkäyttöön tarkoitetun palo-osaston, ja huoneistojen väliset rakenteet ja uudet läpiviennit sekä kantavat rakenteet on suunniteltava tämän mukaisesti.

Kohteen paloluokaksi on työssä arvioitu P1, jolloin kantaville sekä runkoa jäykistäville rakenteille muodostuu tyypillisesti vähintään R 60 -tason palonkestävyysvaatimus. Lisäksi työssä tarkasteltiin huoneistojen välisiä seiniä luokan EI 60 mukaisesti.

Erityisen tärkeitä ovat talotekniikan läpiviennit. Uudet viemärit, ilmanvaihtokanavat, sähköasennukset ja putkilinjat eivät saa heikentää palo-osastointia. Siksi läpivientien palotiiveys on ratkaistava jo suunnitteluvaiheessa, ei vasta toteutuksen yksityiskohtana.

Kylmä ullakko muuttuu lämpimäksi tilaksi

Yläpohjan osalta suurin muutos on se, että kylmä ja tuulettuva ullakkotila muutetaan lämpimäksi sisätilaksi. Tämä muuttaa rakenteen kosteus- ja lämpöteknistä toimintaa. Yläpohjan osalta määräyksissä on esitetty, että U-arvon tulee olla enintään puolet alkuperäisestä, kuitenkin enintään 0,60 W/m²K.

Lisäeristys yksin ei ratkaise tätä asiaa, jos ilmanpitävyys, höyrynsulku ja tuuletus jäävät puutteellisiksi. Virheellinen rakenne voi siirtää kosteutta vesikaton alapuolisiin rakenteisiin ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä vaurioita.

Muutos edellyttää välipohjan vahvistamista ja paloteknistä kokonaisratkaisua

Ullakon muuttaminen asunnoiksi voi olla vanhalle arvokerrostalolle hyvä mahdollisuus tehostaa tilankäyttöä, mutta sitä ei pidä käsitellä kevyenä sisätilamuutoksena. Vuoden 1911 kerrostalon ullakon muuttamisessa tärkeimmät rakenteelliset kysymykset ovat välipohjan kantavuus ja vahvistaminen, palotekninen osastointi, yläpohjan lämpö- ja kosteustekninen toiminta sekä taloteknisten läpivientien sovittaminen vanhoihin rakenteisiin.

Tarkastellussa kohteessa erityisesti välipohja osoittautui ratkaisevaksi, koska se ei kestä uutta asuinkäyttöä ilman vahvistamista. Vasta kun välipohjan vahvistaminen, palotekninen kokonaisuus ja yläpohjan rakennusfysikaalinen toiminta on ratkaistu, voidaan arvioida tarkemmin esimerkiksi huoneistojakoa, taloudellista kannattavuutta ja toteutussuunnittelua.

Lähde:

Palomäki, M. 2026. Vuonna 1911 rakennetun kerrostalon kellari- ja ullakkotilojen käyttötarkoituksen muutos – Theseus

Kuva: As Oy Askala, Alkuperäinen rakennussuunnitelma, leikkaus A-A