Muuttuvat määräykset ja ohjeet rakennesuunnittelijan ja rakentajan haasteena
2000-luvulla tapahtunut rakennusalan sääntelyn jatkuva muutos, eurokoodien tulo ja viimeisimpänä uuden rakentamislain muutos vuonna 2025 ja sitä seuraavien päivityksien myötä, ovat asettaneet rakennesuunnittelijoille ja rakentajille merkittäviä ammatillisia ja taloudellisia haasteita. Suurimmat haasteet liittyvät kiristyviin vähähiilisyyden vaatimuksiin, digitalisaatioon sekä suunnittelijoiden pätevyysvaatimusten muuttumiseen.
Eurokoodien käyttöönotto
Eurokoodien käyttöönotto 2009-2010 ja niiden jatkuva päivitys on ollut yksi suurimmista murroksista rakennesuunnittelussa. Se muutti suunnittelun kansallisista ohjeista (kuten vanha RakMK B-sarja) yhtenäiseen eurooppalaiseen järjestelmään ja toi mukanaan huomattavaa monimutkaisuutta. Eurokoodit ovat poistaneet teknisiä kaupan esteitä Euroopasta, mutta samalla ne ovat tehneet rakenteiden perusmitoittamisesta huomattavasti aikaisempaa hitaampaa ja monimutkaisempaa työtä.
Rakenteiden mitoituksen monimutkaistuminen
Rakenteiden mitoitus on monimutkaistunut huomattavasti, mikä tekee käsinlaskennasta lähes mahdotonta ja pakottaa siirtymään ohjelmistoavusteiseen laskentaan. Vaikka eurokoodit ovat yhtenäisiä, jokaisella maalla on omat kansalliset liitteensä (Suomessa esim. lumikuormat ja pakkasenkestävyys). Suunnittelijan on oltava tarkkana, että käyttää Suomen ympäristöministeriön vahvistamia arvoja eikä ohjelmistojen oletusarvoja. Erityisesti teräs- ja puurakenteiden liitoksien mitoitus on muuttunut eurokoodien myötä erittäin yksityiskohtaiseksi, mikä on pidentänyt suunnitteluaikaa.
Standardien valtava määrä
Vanhat kotimaiset Rakennusmääräyskokoelman ohjeet olivat tiiviitä vihkosia. Eurokoodit koostuvat kymmenistä osista ja tuhansista sivuista teknistä tekstiä. Tämän tietomäärän hallinta ja soveltaminen on jatkuva haaste suunnittelijoille. Standardeja lisäksi korjataan ja täydennetään jatkuvasti (A1, A2 -muutokset). Suunnittelijan on varmistettava, että käytössä on aina uusin versio, sillä vanhentuneen standardin käyttö on juridinen riski.
Eurokoodien seuraava suuri muutos: ”Generation 2”
Parhaillaan on käynnissä siirtymä kohti toisen sukupolven eurokoodeja. Tavoitteena on selkeyttää nykyisiä ohjeita ja vähentää kansallisten liitteiden tarvetta. Mutta valitettavasti tämä tarkoittaa jälleen kerran koko suunnittelijakunnan uudelleenkoulutusta ja ohjelmistojen päivitystä seuraavan muutaman vuoden aikana.
Rakentamislain muutos 2025
Vuoden 2025 muutoksien suurimmat haasteet liittyvät kiristyviin vähähiilisyyden vaatimuksiin, tietomallipohjaiseen suunnitteluun sekä suunnittelijoiden pätevyysvaatimusten muuttumiseen.
Vähähiilisyys ja elinkaariajattelu
Uudet säädökset velvoittavat laatimaan ilmastoselvityksiä ja rakennustuoteluetteloita, mikä vaatii suunnittelijoilta uutta osaamista rakennuksen koko elinkaaren ilmastovaikutusten arvioinnissa. Vähähiilisyyden vaatimukset tuovat rakennesuunnitteluun ja rakentamiseen aivan uudenlaisen laskentakerroksen. Keskiössä on rakennuksen koko elinkaaren aikainen hiilijalanjälki, ei vain käytön aikainen energia.
Pakollinen ilmastoselvitys
Uuden rakentamislain myötä lähes kaikille luvanvaraisille rakennuksille, joiden rakennuslupa tulee vireille 1.1.2026 alkaen on laadittava ilmastoselvitys. Luvanvaraisista rakennuksista ilmastoselvityksen laatimisesta on vapautettu vain pientalot (omakotitalot) sekä vähäiset apurakennukset, pienet varastot ja talousrakennukset. Myöskään korjausrakentamisessa ilmastonselvitystä ei vaadita olemassa olevien rakennusten korjaus- tai muutostöissä. Ilmastoselvitys sisältää hiilijalanjäljen laskennan, jossa lasketaan rakennusmateriaalien valmistuksen, kuljetusten, rakennustyömaan, käytön ja purkamisen päästöt, sekä lisäksi hiilijalanjäljen arvioimisen, jossa raportoidaan ilmastohyödyt, joita ei syntyisi ilman hanketta.
Materiaaliluettelo
Rakennesuunnittelijan on tuotettava tarkka koneluettava koneluettelo rakennukseen tulevista materiaaleista. Tämä seloste toimii pohjana ilmastoselvitykselle ja mahdollistaa materiaalien seurannan läpi rakennuksen elinkaaren.
Raja-arvojen noudattaminen
Uudisrakentamiselle asetetaan hiilijalanjäljen raja-arvot (päästökatot). Jos suunniteltu rakennus ylittää sille määritetyn kg CO2e/m²/vuosi -rajan, rakennuslupaa ei myönnetä. Tämä pakottaa suunnittelijat vertailemaan eri rakenneratkaisuja (esim. betoni vs. puu vs. vähähiilinen teräs) jo luonnosvaiheessa.
Vaikutus rakennesuunnittelun ja rakentamisen arkeen
Rakenteita ei voi enää vain mitoittaa ”varmuuden vuoksi” massiivisiksi, vaan materiaalimäärät on optimoitava tarkasti päästöjen minimoimiseksi. Suunnittelussa on huomioitava muunneltavuus ja purettavuus, jotta rakennusosat voidaan käyttää uudelleen rakennuksen elinkaaren lopussa. Suunnittelijan on lisäksi osattava lukea tuotekohtaisia ympäristöselosteita (Enviromental Production Declaration), jotta hän voi valita vähäpäästöisimmät tuotteet. Kaikki tämä tulee lisäämään rakennesuunnittelun työmäärää eikä varmasti laske rakentamiskustannuksia rakentajien iloksi.
Elinkaariajattelun tarkoitus on siirtää painopisteen rakentamisen halvimmasta hankintahinnasta rakennuksen kokonaiskustannuksiin ja ympäristövaikutuksiin (50–100 vuotta). Tämä on kaunis ajatus ja teoriassa järkevää, mutta käytännössä se törmää useisiin esteisiin. Rakentaja haluaa yleensä minimoida välittömät rakennuskustannukset. Kun taas elinkaarta palvelevat ratkaisut (kuten parempi muunneltavuus tai kestävämmät materiaalit) nostavat alkuinvestointia, ne säästävät rahaa ja päästöjä vasta käytön aikana. Rakennuttaja maksaa lisäkustannukset, mutta hyöty niistä toteutuu usein vasta vuosikymmenten päästä kiinteistön loppukäyttäjälle tai seuraavalle omistajalle. Tästä seuraa erittäin iso taloudellinen ristiriita.
Lisäksi tulevaisuuden ennustaminen on erittäin vaikeaa. On erittäin vaikea ennustaa, tarvitaanko toimistorakennusta 30 vuoden päästä asunnoiksi vai laboratoriotiloiksi. Samoin rakennusten tekniikan kehitys on viime vuosikymmeninä ollut huimaava. Tänään valittu ”paras” energiateknologia tai materiaali voi olla vanhentunutta jo 15 vuoden kuluttua, mutta rakenteiden on kestettävä 100 vuotta. Esimerkiksi tämän päivän vaatimuksien mukaisen ilmastointitekniikan mahtuminen entisaikojen asuinkerrostaloihin on melko mahdotonta.
Rakennuksien suunnittelussa ohjataan monimuotoisuuteen ja muunneltavuuteen. Tämä taas johtaa ristiriita tilanteeseen, jotta rakennus olisi muunneltava (esim. väliseinien helppo siirto), rakenteita on usein ”ylimitoitettava”. Tämä on suorassa ristiriidassa vähähiilisyyden ja materiaalien minimoinnin kanssa. Jotta rakennus olisi purettavissa ja osat uudelleenkäytettävissä, rakenteiden liitosten tulisi olla mekaanisia (pultit/ruuvit) hitsaamisen tai valujen sijaan. Tämä muuttaa rakennesuunnittelun logiikkaa sekä kustannuksia merkittävästi. Jotta elinkaariajattelu toteutuu, tiedon rakennusmateriaaleista ja huoltotarpeista on säilyttävä 50 vuotta. Nykyiset rakentamisen tietomallit (BIM) ja ohjelmistot kehittyvät niin nopeasti, että vanhojen tiedostojen avaaminen vuosikymmenien päästä on tekninen haaste.
Tietomallipohjainen suunnittelu
Vuoden 2026 alusta lähtien lupaprosessissa on pitänyt siirtyä käyttämään tietomalleja (BIM) perinteisten piirustusten sijaan. Mallin on oltava sellainen, että kunnan rakennusvalvonnan tietojärjestelmä osaa lukea sieltä automaattisesti neliöt, tilavuudet ja materiaalit. Tämä vaatii suunnittelijalta äärimmäistä tarkkuutta objektien nimeämisessä. Tietomallivaatimus vaatii myös investointeja ohjelmistoihin ja prosessien uudistamista. Ohjelmistolisenssit (esim. Tekla Structures, Revit) ovat kalliita, ja niiden tehokas käyttö vaatii järeää tietotekniikkaa. Pienille toimistoille kynnys on korkea.
Ohjelmistot päivittyvät jatkuvasti. Suunnittelijoiden työaikaa kuluu yhä enemmän uuden opetteluun suunnittelutyön sijasta. Eri suunnittelualat (arkkitehti, rakenne, LVI, sähkö) käyttävät eri ohjelmia. Vaikka IFC-standardi on olemassa, tiedonsiirrossa katoaa usein tärkeitä yksityiskohtia tai objektien ominaisuudet muuttuvat. Käytännön ongelmaa tuo myös se, että suunnittelija tekee mallin toimistossa, mutta työmaalla tietoa saatetaan lukea sateessa ja kurassa tabletilta. Jos malli on vaikeaselkoinen, työmaa palaa takaisin paperikuviin, jolloin mallinnuksen hyöty katoaa. Mallien pyörittäminen vaatii myös tehokkaita tietokoneita käyttöön työmaallekin, joka taas lisää rakentamisen kuluja. Lisäksi on kysymys, jota ei ole vielä sovittu, jos tietomallin ja siitä tulostetun paperipiirustuksen välillä on ristiriita, kumpi on määräävä? Oikeudellinen vastuu on perinteisesti perustunut 2D-kuviin, ja siirtymä ”malli on totuus” -malliin on tällä hetkellä oikeudellisesti harmaata aluetta.
Suunnittelijoiden pätevyysvaatimusten muuttuminen
Vuoden 2025 alusta voimaan tulleessa rakentamislaissa säädetään suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuusluokista, joita ovat vähäinen, tavanomainen, vaativa, erittäin vaativa ja poikkeuksellisen vaativa vaativuusluokka. Vaativuusluokka määräytyy esimerkiksi rakentamiskohteen arkkitehtonisten ja teknisten vaatimusten, rakennuksen käyttötarkoituksen sekä rakennuspaikan ja rakentamisolosuhteiden vaatimusten perusteella.
Aiemmin kunnan rakennusvalvonta arvioi suunnittelijan pätevyyden kohde kerrallaan. Jatkossa vuoden 2027 alun jälkeen suunnittelijan ja työnjohtajan on osoitettava pätevyytensä erillisellä todistuksella, jonka myöntää yksityinen valtuutettu toimielin (kuten FISE, Eurofins, Kiwa, SETI, SAFA, RIL, SBIF). Pelkkä tutkinto ei nykyään enää riitä, vaan lisäksi on oltava vaadittu määrä työkokemusta kyseisestä tehtävästä ja vaativuusluokasta. Pätevyydet ovat määräaikaisia ja ne on uusittava määräajan päättyessä. Pätevyyksien ylläpito, tentit ja todistusten hakeminen vievät aikaa ja rahaa, mikä on pois varsinaisesta suunnittelutyöstä. Tämä saattaa johtaa alan keskittymiseen suuriin suunnittelutoimistoihin. Voimaan tullessa ei ollut millään taholla tietoa, miten ja kuka hoitaa pätevyyksien myöntämisiä. Siirtymäaikaa kului paljon ennen kuin saatiin selvyyttä asiaan. Pelkona on nyt myös se, että pätevyyksiä myöntävät tahot voivat ruuhkautua loppuvuodesta, mikä viivästyttää hankkeiden aloitusta, jos pätevää vastaavaa suunnittelijaa ei saada nimettyä ajoissa.
Lähteet
Saarinen, J. 2026. Omakotitalon rakennesuunnittelu – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.
Rakentamislaissa säädetyt pätevyydet https://ria.fi/tyoelama/patevyydet/
Ympäristöministeriö Pätevyyden osoittamislaki https://ym.fi/patevyyden-osoittamislaki
Eurokoodit https://www.eurocodes.fi/
Ympäristöministeriö rakentamislaki uudistus 2025 https://ym.fi/rakentamislaki
Ympäristöministeriö vähähiilinen rakentaminen https://ym.fi/vahahiilinen-rakentaminen
Ympäristöministeriön asetus rakentamisen suunnitelmamallien ja viranomaiskatselmusten sisällöstä 1340/2025 https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2025/1340
Kuva: freepik.com