Riskimatriisin käyttö vesijohtojen saneeraustarpeen arvioinnissa
Vesijohtojen, varsinkin runkolinjojen, häiriötön vedenjakelu vesijohtoverkostossa on toimivalle yhteiskunnalle elintärkeää. Runkolinjan putkirikko voi aiheuttaa merkittäviä aineellisia vahinkoja, palvelukatkoksia ja suuria korjauskustannuksia.
Saneerattavia kohteita on paljon ja erilaisia vesijohdon hajoamiseen johtavia riskitekijöitä on myös runsaasti. Vesihuoltolaitoksilla on verkostoon kohdistuvaa korjausvelkaa siinä määrin, että saneerattavia kohteita on priorisoitava. Priorisointia voidaan helpottaa esimerkiksi tässä esitetyllä riskimatriisilla (kuva 1).
Kuva 1. Riskimatriisi.
Tämä riskimatriisi perustuu pisteytykseen. Mitä enemmän kokonaispisteitä, sitä suurempi hajoamisriski. Riskiryhmiä on viisi, joista ryhmä yksi tarkoittaa sitä, että putki sijoitetaan välittömästi saneerauslistalle. Ryhmässä viisi oleville putkille ei tarvitse tehdä mitään kiireellisiä toimenpiteitä.
Riskimatriisissa riskitekijät on jaoteltu vaakatasossa eri sarakkeisiin. Riskitekijöitä ovat putken materiaali, ikä, koko, putkea ympäröivä maaperä ja vuotojen määrä. Putkien materiaalit tässä matriisissa ovat valurauta (VR), Mannesmann-teräsputki pikipäällysteellä (MM), pallografiittivalurauta (SG), betonoitu valurauta (VR/BET), betonoitu Mannesmann (MM/BET) sekä erilaiset muoviputket (PVC ja M). Kuvassa 2 esitetään esimerkki Mannesmann-teräsputkesta.
Pystysuunnassa matriisin sarakkeissa on kunkin riskitekijän alla kyseiset muuttujat. Esimerkiksi putkea ympäröivä maaperä voi olla savea, sulfidisavea, kalliomaata jne. Kustakin muuttujasta saa tietyn määrän pisteitä: esimerkiksi Ø900 mm putki saa koostaan kahdeksan pistettä. Savisesta maaperästä kertyy viisi pistettä putkimateriaalista riippuen. Muoviputki saa savesta nolla pistettä, kun taas metalliputket saavat täydet viisi pistettä. Kaikista sarakkeista saadut pisteet lasketaan yhteen ja pisteiden perusteella vesijohto voidaan sijoittaa oikeaan riskiryhmään.
Esimerkki riskimatriisin käytöstä: Vesijohto, halkaisijaltaan 600 mm, materiaali pallografiittivalurautaa (SG), asennusvuosi 1975, maaperä savea ja putkessa kolme vuotoa. Pisteet halkaisijasta seitsemän, materiaalista viisi, iästä (50 vuotta) viisi, maaperästä viisi ja vuotojen määrästä kuusi. Yhteensä pisteitä kertyy: 7 + 5 + 5 + 5 + 6 = 28. Tämä pistemäärä nostaa tämän putkiosuuden riskiluokkaan 1, joka tarkoittaa erittäin korkeaa hajoamisriskiä ja sitä, että putkiosuus on sijoitettava saneerauslistalle.
Kuva 2. Käytöstä poistettu Mannemann-teräsputki (MM).
Vesijohtojen saneeraustarvetta kartoittavassa opinnäytetyössä runkojohdot sijoitettiin eri riskiryhmiin (1-5). Lajittelu suoritettiin runkojohtojen ominaisuuksien ja ulkoisten tekijöiden avulla ilman riskimatriisia. Ne olivat lähes samat kuin riskimatriisin riskitekijät. Riskimatriisin avulla jokaisesta riskiryhmästä tutkittiin yksi tietty vesijohto. Vertailussa alkuperäiset ryhmät ja riskimatriisilla määritetyt ryhmät olivat melkein poikkeuksetta yhdenmukaisia. Vain yhdessä tapauksessa tulos poikkesi huomattavasti. Kävi kuitenkin ilmi, että poikkeama ryhmissä johtui siitä, että kyseinen vesijohto oli epähuomiossa joutunut väärään riskiryhmään alunperinkin.
Tällaista riskimatriisia voi käyttää esimerkiksi päätöksenteon tukena. Matriisilla voi tunnistaa verkoston kriittisiä kohteita ja näin kohdentaa resursseja tehokkaasti. Riskimatriisia voi myös muokata tarvittaessa. Riskitekijöitä voi lisätä ja ottaa pois. Pisteitä voi muuttaa helposti. Riskimatriisia käytettäessä tulee kuitenkin muistaa, että kaikkia riskitekijöitä ei voida muuttaa numeerisiksi.
Riskimatriisin ehkä merkittävin hyöty on päätöksenteon tukeminen. Eri putkiosuuksia voidaan vertailla yhtenäisillä kriteereillä ja näin priorisoida kiireellisimmät kohteet ja saneerata ne. Tämän johdosta runkojohtojen putkirikkojen määrä voi vähentyä ja niiden korjaamiseen ei kulu kallisarvoisia resursseja. Aineellisten vahinkojen määrä ja palvelukatkokset vähenevät.
Lähde
Kuupakko, S. 2025. Vesijohtojen riskiryhmittely saneeraustarpeen arvioimiseksi : Turun Vesihuollon vesijohtoverkosto – Theseus, Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyö.