Valvoja valvoo, vai valvooko? Märkätilatöiden valvojien kirjava kerho
Kylpyhuoneremontti on alkamassa ja taloyhtiö vaatii isännöitsijäntoimiston teknisen isännöitsijän suorittamaan märkätilatöiden valvonnan. Tämä isännöitsijä voi olla rakennustekniikan koulutuksen omaava, mutta voi olla ettei hänellä ole mitään käsitystä valvonnan suorittamisesta ja siitä mihin asioihin valvonnassa tulee kiinnittää huomiota. Jos henkilöllä on huono moraali tai liian vankka itseluottamus, voi hän ottaa tehtävän vastaan.
Märkätilojen vedeneristäjille on tarjottu sertifiointikoulutusta jo vuodesta 2000 alkaen, kun taas märkätilatöiden valvojille vuodesta 2005 lähtien. Nykyään sertifioituja märkätilatöiden valvojia on Varsinais-Suomessa yhteensä 28, mikä on varsin vähän.
Opinäytetyän tekijän kokemuksen mukaan epäpätevin märkätilatöiden valvoja on ollut henkilö, joka tulee asuntoon, katsoo kylpyhuoneeseen ja kysyy työnjohtajalta ”mitä minun kuuluisi nyt sitten oikein tarkastella täällä”. Tämä herättää kysymyksen, miksi taloyhtiöt lähes järjestäen vaativat märkätilojen vedeneristäjältä sertifiointia ja taas valvojalta ei, vaikka sellainen olisi tarjolla. Säästösyistä?
Mikä ihmeen etävalvonta?
Valitettavan monelle valvojalle riittää, että kohteesta lähetetään vain kuvia ja työ kuitataan sillä tehdyksi eli työ tehdään etänä. Digitalisaatio on hieno ja helpottava työkalu, mutta se ei kuitenkaan sovellu ihan joka paikkaan, varsinkaan kun puhutaan työstä, jossa työssä käsitellään millimetrin kymmenysosia.
Mikäli esimerkiksi vedeneristeen kuivakalvon paksuus ei täytä vedeneristevalmistajan ohjetta, telataan vielä yksi kerros päälle ja lähetetään kuva valvojalle. Mistä valvoja voi tietää, että kuivakalvonpaksuus on nyt riittävä? – Ei mistään, sillä valvoja ei tiedä miten paljon vedeneristettä ollaan lisätty. Näin ollen koko valvontatyö on mennyt hukkaan eikä valvontapöytäkirjaan tai vedeneristyspöytäkirjaan saa liitettyä hyväksyttäviä koepaloja. Näillä pöytäkirjoilla voi siis vaikkapa sytyttää takan.
Kalvoja silmällä, kaatoja kuulalla
Ainoana oikeana kuivakalvonpaksuuden mittaamiseen soveltuvalla laitteella, luupilla, saadaan tarkka käsitys siitä, että vedeneristeen kuivakalvo on riittävä. Mikrometrit ja mauserit voidaan unohtaa, sillä niillä ei saada tarkkaa mittaustulosta. Kaikkein heikoin väline kuivakalvon paksuuden mittaukseen on ihmissilmä. Kokenut valvoja silmämääräistä arviota käyttämällä tehdä alustavia havaintoja, mutta niihinkään ei tule luottaa sokeasti.
Lattian kallistuksiin eli kaatoihin on tarkistuksia helpottamaan kehitetty erityinen vesivaaka, jossa on kolme libelliä; 1:100, 1:50 ja 1:1. Tämä erityinen vesivaaka helpottaa märkätilatöiden valvojaa todella paljon tarkastuskäynnillä. Kaadot voi tarkastaaa myös käyttämällä tavallista vesivaakaa ja oikean kokoisia teflon paloja vesivaa’an alla.
Oikeanlaisen lattian kaadon voi tarkistaa pingispallolla tai kuulalla. Ei puhuta kuulantyöntökuulasta, vaan marmorikuulasta. Eräs pienen taloyhtiön ”isännöitsijä” toimi valvojana ja hän oli kuullut, että vedeneristeet pitää tarkastaa ja erityinen huomio kannattaa kiinnittää kaatoihin, jotka eivät koskaan voi olla liian jyrkät. Näin ollen tämä ”valvoja” tuli katselmoimaan vedeneristeet ja kaadot ja ottikin taskusta Forttuuna peliin kuuluvan marmorikuulan ja asetti sen poimuiselle vedeneristetylle lattialle, no eihän se lattiakaivolle asti päässyt lähellekkään johtuen vedeneristeen poimuista. Tämän ”kokeen” jälkeen hän totesi, että kaadot ovat riittämättömät. Sertifioitu ”alempiarvoinen” märkätilojen vedeneristäjä sai sitten kertoa suurelle valvojalle, että miten asia ihan oikeasti on.
Lattiakaivo haasteista suurin
Kriittisin piste märkätilassa on lähes poikkeuksetta lattiakaivo. Lattiakaivon liitokset tulee olla huolellisesti tehdyt, niinkuin kaikki muutkin asennukset märkätilassa. Lattiakaivo kuitenkin näyttelee kaikkein suurinta roolia vesivahinkojen ihmeellisessä maailmassa.
Lattiakaivoon liittyy useita mahdollisia virhekohtia, joita voidaan saneerauksen tai uudisrakentamisen aikana tehdä. Saneerauksissa näitä virheen paikkoja on kuitenkin hyvin paljon enemmän kuin uudisrakennuksilla. Saneerauskohteissa on aina suositeltavaa vaihtaa lattiakaivo uuteen, sillä uudet kaivot ovat helpommin puhdistettavissa ja kaivon asennustavasta voidaan varmistua ammattilaisen toimesta.
Suurimmat virheet lattiakaivon asennuksessa:
- jätetään vanha kaivo ja asennetaan korokerengas (usein massaamalla matto- tai valurautakaivoon)
- kaivo asennetaan vinoon
- kaivosta unohdetaan puhkaista yhteet
- asennetaan korokerengas (ei varsinainen virhe, mutta vakuutusyhtiöt suhtautuvat korokerenkaisiin erittäin negatiivisesti)
- väärä kiilarengas väärään kaivoon
- ei käytetä valmista kaivolaippaa, vaan ”askarrellaan” se vahvikenauhasta
- leikataan kaivolaippa säteittäin, eikä ympyräksi (noin 70 mm ympyrä keskellä kaivoa)
- neliökannen alla näkyviin jäävää vedeneristettä ei suojata saneerauslaastilla
Mitä tulisi valvoa?
Märkätilatöiden valvojalla on pitkä ja pikkutarkka lista asioista, joihin hänen tulee kiinnittää huomiota. Tarkastelun kohteena olevilla asioilla ei voi olla tärkeysjärjestystä, sillä märkätila on kokonaisuus, joka toimii saumattomasti yhdessä koko vedeneristysjärjestelmän kanssa.
Valvonnassa tulee tarkastaa :
- kuivakalvon paksuus
- nurkkavahvikkeet
- läpivientien tiivistys
- ovien ja ikkunoiden liittyminen vedeneristejärjestelmään
- lattiakaivo
- kynnyksen riittävä korkeusasema
- kaadot
- mahdollinen liittyminen höyrynsulkuun