Digiteknologia ikäihmisten kotihoidossa – uhka vai mahdollisuus hoitotyön inhimillisyydelle?
Tämä artikkeli on tehty osana Turun ammattikorkeakoulun PROFIT-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää hoitotyön tehokkuutta, laatua ja toimintatapojen yhdenmukaistamista datan ja teknologian avulla. Hankkeessa korostuu hoitajien kokemuksiin perustuvan tutkimustiedon merkitys, sillä sen avulla voidaan ohjata teknologisten ratkaisujen kehittämistä vastaamaan käytännön hoitotyön tarpeita. Digiteknologia vaikuttaa siihen, miten aikaa käytetään ja miten asiakas kohdataan – mutta miten se muuttaa hoitotyön inhimillistä kohtaamista kotihoidossa?
Ikääntyneiden määrän kasvu ja kotihoidon lisääntyvä palvelutarve ovat johtaneet tilanteeseen, jossa digitaalisia ratkaisuja pidetään lähes välttämättöminä palvelujen saatavuuden turvaamiseksi (STM 2023; THL 2025). Kotihoidossa digiteknologiaa hyödynnetään esimerkiksi etäkäynneissä, asiakkaan voinnin seurannassa ja tiedonhallinnassa. Sairaanhoitajilla on kuitenkin edelleen keskeinen vastuu asiakkaiden terveydentilan arvioinnista, lääkehoidosta ja hoidon kokonaisuuden koordinoinnista. Tämän vuoksi teknologian vaikutukset näkyvät suoraan hoitotyön laadussa ja potilasturvallisuudessa. (Ikonen 2013.)
Artikkelin havainnot ja johtopäätökset perustuvat opinnäytetyöhön, joka toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyössä tarkasteltiin sairaanhoitajien kokemuksia digiteknologian ja etähoidon käytöstä ikäihmisten kotihoidossa analysoimalla kansallisia ja kansainvälisiä tutkimuksia.
Työn sujuvuus paranee – mutta mihin suuntaan aika todella vapautuu?
Sairaanhoitajien kokemusten mukaan digilaitteet voivat helpottaa työn arkea erityisesti silloin, kun ne vähentävät siirtymiin kuluvaa aikaa ja auttavat kohdentamaan käynnit asiakkaan todellisen tarpeen mukaan (Anttila ym. 2023). Etäyhteydet ja digitaaliset järjestelmät voivat lisätä työn ennakoitavuutta ja tuoda arkeen joustavuutta, jota kotihoidossa usein kaivataan (Eloranta ym. 2023).
Ajantasainen ja helposti saatavilla oleva tieto tukee hoitotyön päätöksentekoa ja mahdollistaa asiakkaan voinnin muutoksiin reagoimisen aiempaa varhaisemmassa vaiheessa (Lampi ym. 2022). Digitaaliset ratkaisut voivat näin ollen vahvistaa potilasturvallisuutta, erityisesti silloin kun ne tukevat riskien varhaista tunnistamista (Schlicht ym. 2025). Hoitajat ovat kuitenkin tuoneet esiin myös sen, ettei teknologian tuottama ajansäästö automaattisesti tarkoita lisää aikaa asiakkaan kohtaamiseen. Vapautunut aika voi kulua uusiin digitaalisiin tehtäviin, järjestelmien käyttöön ja lisääntyneeseen kirjaamiseen (Oinas ym. 2022).
Etähoito muuttaa vuorovaikutusta ja hoitosuhdetta
Kotihoidon ydin perustuu luottamukselliseen hoitosuhteeseen ja hoitajan kykyyn kohdata asiakas kokonaisvaltaisesti (Ikonen 2013). Digiteknologian lisääntyessä tämä asetelma kuitenkin muuttuu. Sairaanhoitajien kokemusten mukaan etäyhteydet voivat helpottaa yhteydenpitoa ja lisätä hoidon jatkuvuutta, mutta samalla ne rajaavat asiakkaan tilanteen havainnointia. (Mustola ym. 2024.)
Etäyhteyksissä hoitaja näkee vain osan asiakkaan arjesta. Ilmeet, eleet ja pienet muutokset vireystilassa eivät välttämättä välity ruudun kautta samalla tavalla kuin kasvokkain kohdatessa. (Varjakoski & Tiilikainen 2025.) Tämä voi lisätä epävarmuutta hoitotyön arvioinnissa ja johtaa tilanteisiin, joissa päätöksiä joudutaan tekemään puutteellisen tiedon varassa (Saari ym. 2022). Vuorovaikutuksen on kuvattu muuttuvan etäyhteyksissä asiallisemmaksi mutta emotionaalisesti etäisemmäksi, mikä voi heikentää luottamuksen rakentumista erityisesti haavoittuvien ikäihmisten hoidossa (Spaho ym. 2024).
Teknologia haastaa hoitotyön eettiset rajat
Sairaanhoitajien kokemuksissa digiteknologian käyttö kotihoidossa herättää eettisiä kysymyksiä siitä, milloin etähoito on riittävää ja milloin asiakkaan hyvinvointi edellyttää fyysistä läsnäoloa (Schlicht ym. 2025). Erityisesti muistisairaiden, monisairaiden ja yksinäisten ikäihmisten kohdalla etähoito voi lisätä riskiä siitä, että hoitotyön inhimilliset tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle (Varjakoski & Tiilikainen 2025).
Teknologian käyttöön liittyy myös huoli hoitotyön kaventumisesta suoritteiksi ja mittareiksi. Kun hoitoa tarkastellaan ensisijaisesti teknologian tuottaman datan kautta, vaarana on, että hoitajan kliininen kokonaisarvio ja ammatillinen intuitio jäävät taka-alalle. (Saari ym. 2022.)Tällöin teknologia ei enää tue hoitotyötä, vaan alkaa ohjata sitä liikaa.
Osaaminen ja harkinta ratkaisevat digiteknologian arvon
Sairaanhoitajien kokemukset osoittavat, että digiteknologian vaikutukset hoitotyöhön eivät riipu pelkästään käytettävistä laitteista, vaan ennen kaikkea siitä, miten teknologia otetaan käyttöön ja liitetään osaksi arjen työtä (Eloranta ym. 2023). Perehdytyksen on kuvattu jäävän usein teknispainotteiseksi, mikä voi lisätä epävarmuutta ja kuormitusta hoitotyössä (Lampi ym. 2022).
Teknologia tukee hoitotyötä parhaiten silloin, kun se on aidosti hoitotyön väline eikä itseisarvo. Organisaation tarjoama tuki, selkeät toimintamallit ja mahdollisuus ammatilliseen harkintaan vahvistavat hoitajien kokemusta siitä, että teknologia palvelee hoitotyön tavoitteita eikä päinvastoin. (Schlicht ym. 2025).
Mitä sairaanhoitajaopiskelijan on tärkeää ymmärtää?
Digiteknologia on pysyvä osa tulevaisuuden kotihoitoa, mutta sen merkitys hoitotyölle ei ole yksiselitteinen. Keskeistä ei ole se, kuinka paljon teknologiaa käytetään, vaan millä tavoin se kytkeytyy hoitotyön arkeen. Sairaanhoitajaopiskelijan on tärkeää pohtia, missä tilanteissa digitaaliset ratkaisut tukevat hoitotyötä ja missä kohdin ne voivat kaventaa asiakkaan ja hoitajan välistä vuorovaikutusta.
Tulevaisuuden kotihoidossa korostuu sairaanhoitajan ammatillinen harkinta ja vastuu hoitotyön inhimillisestä ytimestä. Teknologia voi parhaimmillaan tukea hoitotyötä ja vapauttaa resursseja merkityksellisiin kohtaamisiin, mutta se edellyttää tietoista arviointia ja rajojen tunnistamista. Pohdittavaksi jää, miten digiteknologiaa hyödynnetään niin, että se tukee asiakkaan kokonaisvaltaista hyvinvointia eikä vie huomiota pois hoitotyön keskeisimmästä tehtävästä: ihmisen kohtaamisesta.
Artikkeli on osa Developing Better Health Care in the Hybrid World -tutkimusryhmän julkaisuja.
Artikkelikuva: Tekoälyn avulla luotu kuvitus (OpenAI), © Ella-Maria Tiainen
Lähteet:
THL. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2025. Kotihoidon käynnit ja asiak kaat 2024. Tilastoraportti 47/2025. Suomen virallinen tilasto (SVT). Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fife2025092998751
STM. Sosiaali ja terveysministeriö. 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi: Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali ja terveydenhuollon julkaisuja 2023:32. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:9789520098896
Ikonen, ER. 2013. Kehittyvä kotihoito. Edita Publishing Oy. Ekirja. Viitattu 3.1.2026. Vaatii käyttäjätunnuksen. Saatavilla: https://www.ellibslibrary.com/fi/book/9789513763640
Anttila, M., Koivisto, J., Luoma, M.L., & Anttila, H. 2023. How to adopt technologies in home care: A mixed methods study on user experiences and change of home care in Finland. BMC Health Services Research, 23, 1342. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://doi.org/10.1186/s1291302310368z
Eloranta, S., Teeri, S., Komulainen, M., HoffrénMikkola, M., & Mikkola, T. 2023. “I get to do what I want to do, now I just do it remotely” – perceptions of workers and managers . Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 15(3), 353–365. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://doi.org/10.23996/fjhw.126911
Lampi, A. ym. 2022. Kotihoidon työntekijöiden teknologiaan liittyvät tunteet. Työelämän tutkimus, 16(3), s. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://doi.org/10.37455/tt.114442
Schlicht, L., Wendsche, J., Melzer, M., Tschetsche, L., & Rösler, U. 2025. Digital technologies in nursing: An umbrella review. International journal of nursing studies, 161, 104950. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2024.104950
Oinas, T., Karhinen, J., Tammelin, M., Hirvonen, H., Hämäläinen, A., & Taipale, S. 2021. Teknologisten laitteiden ja sovellusten käyttö vanhustyössä: Työn piirteiden ja yksilötekijöiden vaikutusten tarkastelua. Yhteiskuntapolitiikka, 86(2), 166–178. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fife2021041310334
Mustola, V., Oinas, T., Leinonen, E., & Taipale, S. 2024. Benefits and drawbacks of videoconferencing in eldercare from care workers’ perspectives. Digital Health, 10, 1–13. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://doi.org/10.1177/20552076241297225
Varjakoski, H., & Tiilikainen, E. 2025. Toward digitally mediated home care? Professionals’ experiences of benefits and limitations of remote home care visits for older adults. Journal of Technology in Human Services, 43(3), 246–269. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/15228835.2025.2537067
Saari, E., Koivisto, T., Koskela, I., Känsälä, M., Rydman, V. & Turunen, J. 2022. Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi. Työterveyslaitos. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:9789523910225
Spaho, R. S., Uhrenfeldt, L., Fotis, T., Bjerkan, J., & Gåre Kymre, I. 2024. Healthcare professionals’ experiences of eHealth in palliative care for older people: challenges, compromises and the price of dignity. International journal of qualitative studies on health and well-being, 19(1), 2374733. Viitattu 3.1.2026. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/17482631.2024.2374733