• haavahoito
• hoitotyö
• Kirjallisuuskatsaus
• kompressiohoito
• osaaminen
• sairaanhoito

Kompressiohoito on tärkeä osa alaraajojen laskimohaavojen ja alaraajojen turvotuksen hoitoa. Se sekä säästää kustannuksia että lisää potilaan elämänlaatua. Alaraajahaavojen ja -turvotuksen tuoma kustannuspaine lisääntyy yhteiskunnassa väestörakenteen vanhentuessa. Kompressiohoidon osatekijöitä ovat potilaaseen liittyvät tekijät sekä hoitohenkilökunnan tiedot ja taidot. Jokaisen osatekijän huomioiminen on olennaista kompressiohoidon kehittämisessä. Näiden osatekijöiden merkitys on hyvä ottaa huomioon jo hoitotyön koulutuksessa.

Kompressiohoito on olennainen osa sekä laskimohaavojen että alaraajaturvotusten hoidossa. Kompressiohoidolla voidaan edistää alaraajojen kroonisten haavautumien paranemista, oli niiden perimmäinen syy laskimovajaatoiminta tai turvotus. Huolellinen perimmäisen syyn selvitys on tarpeen oikean hoidon määräämiseksi. (Todd 2019.)

Kompressiohoidolla voidaan edistää kroonisten haavojen paranemista

Alaraajojen laskimovajaatoiminta, jossa läppävika aiheuttaa haavautumisen, on yleisin syy alaraajahaavaumille, mutta syy voi olla laskimo-, valtimo-, yhdistelmä- tai turvotusperäinen (Todd 2019). Kroonisen alaraajahaavan hoidossa haavan syy on hoidon kohteena. Valtaosa alaraajahaavoista on verisuoniperäisiä. Haavan syyn vaihdellessa myös hoidon menetelmät ja tavoite vaihtelevat. (Krooninen alaraajahaava: Käypä hoito -suositus 2021.)

Valtimoperäisen haavan parantava hoito on revaskularisaatio, ja systeemisairauksien hoidossa pitkäaikaissairauden hoito on samalla osa haavahoitoa. Toisaalta laskimovajaatoiminnan aiheuttamaa haavaa tulee hoitaa laskimonsisäisillä menetelmillä pyrkimyksenä poistaa laskimovajaatoiminta. Haavan paikallishoito ja muiden haavaan syntyyn ja paranemiseen vaikuttavien sairauksien ja tekijöiden hoito on tärkeää haavan paranemisen edistämiseksi. Kompressiohoito tulisi kuitenkin aloittaa laskimoperäisen haavan hoidossa heti, kun mahdolliset vasta-aiheet ja merkittävä valtimoverenkiertovajaus on suljettu pois. (Krooninen alaraajahaava: Käypä hoito -suositus 2021.) Alaraajahaavojen lisäksi myös muita kroonisia haavoja voi hoitaa kompressiohoidolla (Krooninen alaraajahaava: Käypä hoito -suositus 2021, Todd 2019).

Alaraajaturvotus syntyy, kun hiusverisuonien ulkopuolelle tihkunut plasmaneste ei palaudu tarpeeksi nopeasti verenkiertoon. Yleisin syy tälle on laskimoihin aiheutunut, veripatsaasta johtuva korkea hydrostaattinen paine. Alaraajaturvotuksen syyt voivat olla laskimo-, valtimo- ja imusuoniperäisiä. Syy voi olla myös plasman onkoottisen paineen laskussa, hiusverisuonten läpäisevyyden lisääntymisessä tai plasmatilavuuden lisääntymisessä. (Korhonen & Laine 2021.)

Kompressiohoito parantaa potilaan elämänlaatua ja on kustannustehokasta

Alaraajaturvotuksen ensisijainen hoitokeino on kompressiohoito, mutta sitä tukemassa voidaan käyttää lymfaterapiaa, painepuristushoitoa, ihonhoitoa ja liikuntaa. Myös psykologisten tekijöiden huomioon ottaminen, elämäntapaohjaus ja muiden oireiden syiden hoito parantavat turvotushoidon onnistumista kokonaisuutena. (Isoherranen ym. 2013, Todd 2013.) Kompressiohoidon avulla voidaan vähentää turvotusta, alentaa pinnallisten laskimoiden verenpainetta, tukea pohjelihaspumpun toimintaa, edistää laskimoveren paluuta, helpottaa heikkojen laskimoläppien toimintaa, ylläpitää hoitotulosta sekä estää säärihaavan ilmaantumista ja uusiutumista. (Palkamo 2020.)

Kompressiohoito on ulkoista kompressiota, jota voidaan saada aikaan yksi- tai monikerroksisilla sidoksilla, lääkinnällisellä hoitosukalla tai säädettävillä kompressiotekstiileillä. Oikean kompressiotuotteen valinta ja sen käyttötapa on määriteltävä yksilöllisesti. Valintaan vaikuttavat erilaiset haavaan, potilaaseen ja hoitohenkilökuntaan liittyvät tekijät.  Näitä ovat muun muassa hoitohenkilökunnan tiedot ja taidot, haavakipu, tarvittava kompressiovoimakkuus sekä potilaan liikunta- ja toimintakyky. Oireet, niiden syy ja kompressiotuote vaikuttavat siihen, onko kompressio potilaalla vain jalkeilla oloajan vai jopa viikon verran yhtäjaksoisesti. Kompressiohoidon ehdottomia vasta-aiheita ovat keuhkopöhö ja vakava alaraajaiskemia. Kompressiohoito on pitkäkestoista hoitoa, joka voi kestää haavan tai turvotuksen parantumisen jälkeen koko potilaan loppuelämän ajan vaivan uusiutumisriskin takia.  (Kallio ym. 2020.)

Tärkeää on oikeanlaisen käytön ja seurannan avulla saavuttaa ja ylläpitää tavoiteltu painetaso. Jos potilaan hoitokomplianssi on huono, on suositusta vähäisempi painetaso parempi kuin ei kompressiota ollenkaan (Palkamo 2020). Tutkimusten mukaan hoitajilla ei usein ole tarvittavaa tietoa materiaaleista eikä taitoa ja kokemusta niiden käyttämiseen, jolloin kompressiohoidon tavoitteita ei saavuteta. (Heyer ym. 2017, Protz ym. 2021, Durán-Sáenz ym. 2022.)

Potilaat usein joutuvat kärsimään oireistaan pitkään, jopa vuosia, puutteellisen hoidon takia. Aikainen diagnoosi, kokonaisvaltainen hoidon tilan ja hoidon arviointi ja hyvän käytännön mukainen hoito voivat pienentää kustannuksia yhteiskunnalle, parantaa lopputulosta sekä ehkäistä oireiden uusiutumista. (Todd 2019.) Iso-Britannian kansallinen terveyspalvelu NHS arvioi, että yli kaksi miljoona potilasta oli hoidossa erilaisten haavojen takia. Näiden haavojen kustannus yhteiskunnalle oli arviolta 5,3 miljardia puntaa. Potilaiden haavoista 61 prosenttia on parantunut yhden vuoden aikana, sen sijaan 39 prosenttia haavoista ei onnistuttu parantamaan tutkimusvuoden aikana. Tämä pienempi parantumattomien haavojen osuus aiheutti kuitenkin suuremman kustannuksen yhteiskunnalle, sillä parantumaton haava aiheutti 135 prosenttia korkeammat kustannukset hoidossa verrattuna parantuneeseen haavaan. (Guest ym. 2017.)  Onnistuneella oikea-aikaisella kompressiohoidolla voidaan säästää niin yhteiskunnan varoja kuin parantaa potilaan elämänlaatua.

Opinnäytetyössä tutkittiin kompressiohoidon osatekijöitä

Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä laaditun kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota tietoa hoitotyöntekijän toteuttaman kompressiohoidon osatekijöistä. Tavoitteena on tuottaa tietoa, jota hoitohenkilökunta voi hyödyntää kompressiohoidon toteuttamisessa ja kehittämisessä jokapäiväisessä hoitotyössä.

Katsauksen tutkimuskysymyksenä oli: Millaisia kompressiohoidon osatekijöitä on hoitohenkilökunnalle suunnatuissa kompressiohoitoon liittyvissä ohjeistuksissa ja artikkeleissa? Katsaus tehtiin narratiivisen katsauksen menetelmällä. Tutkittavasta aiheesta pyrittiin antamaan mahdollisimman laaja kuva, jonka avulla lukija ymmärtää käsiteltyä aihetta syvällisemmin. (Hirsjärvi ym. 2009.)

Kirjallisuuskatsauksessa on tutustuttiin aiheeseen laajasti, ja tarkempaan tarkasteluun päätyneet artikkelit ja ohjeistukset on analysoitu yksityiskohtaisesti ja huolellisesti. Tutkimukseen valikoituneen tiedon avulla pyrittiin tiivistämään ajantasaista ja hyödyllistä tietoa kompressiohoidosta. Menetelmän avulla kompressiohoidosta voidaan tehdä laajempi kuvaus ja sen avulla voidaan tehdä luokittelua hoidon osatekijöistä. Narratiivisen katsauksen tuloksena laadittiin kuvaileva synteesi (Salminen 2011), jonka yhteenveto on pyritty tekemään ytimekkäästi ja johdonmukaisesti.

Tutkimukseen sisäänotto- ja poissulkukriteerien perusteella valikoituneet seitsemän artikkelia sisälsivät tietoa, joka vastasi tutkimuskysymykseen, käsitteli käytännön toteutusta ja antoi konkreettisia ohjeita kompressiohoidon toteutukseen. Artikkeleissa kompressiohoidon pääindikaationa oli alaraajaturvotus (n=5) ja alarajaahaava (n=2). Tosin useimmissa artikkeleissa käsiteltiin molempia vähintään toissijaisena indikaationa.

Aineisto analysointiin induktiivisella sisällönanalyysilla, jossa tutkimuskysymykseen pyrittiin vastaamaan aineistolähtöisesti (Tuomi & Sarajärvi 2018). Induktiivinen analyysiprosessi sisältää kolme vaihetta: valmistelu-, analyysi- ja raportointivaiheet (Elo ym. 2022). Valmistelussa valittiin sopivat ajatuskokonaisuudet, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen sekä perehdyttiin aineistoon huolellisesti.

Kompressiohoidon potilaisiin liittyvät osatekijät linkittyvät hoitoon sitoutumiseen

Aineiston perusteella hoitohenkilökunnan kompressiohoidon osatekijät jaettiin potilaaseen liittyviin tekijöihin sekä hoitohenkilökunnan tietoon ja taitoon liittyviin tekijöihin.

Potilaiden alaraajaturvotukset ja -haavat johtuvat moninaisista syistä ja alkutilanteen tunnistaminen on tärkeää kompressiohoidon aloituksessa (Atkin & Sykes 2015, Simon 2015, Muldoon 2019, Thomas ym. 2021). Suurimmalla osalla potilaista tavallinen vähäelastinen sidonta on riittävää alaraajaturvotuksen hoitoon, mutta osalla hankalimmista tapauksista hoitoa on muokattava potilaalle sopivaksi. Hoidon valinnassa on otettava huomioon sekä lymfaattinen tilanne että laskimoperäiset syyt. Aikainen puuttuminen lisää hoidon onnistumisen todennäköisyyttä. (Atkin & Sykes 2015.) Turvotuksen kompressiohoidon viivästyminen voi aiheuttaa komplikaatioita kuten kroonisia haavoja, kaatumisia ja selluliitti-infektioita. (Thomas ym. 2021.)

Hoidon aluksi potilaan nestekierron osalta tulisi olla kuva valtimoiden, laskimoiden ja imukierron tilasta hoidettavalla alueella (Atkin & Sykes 2015). Valtimosairaus tulisi rajata ulos ultraäänen avulla (Simon 2015, Thomas ym. 2021). Muita alkutilanteessa selvitettäviä hoidettavan alueen asioita ovat raajan koko, kudoksen laatu ja lihaskunto (Muldoon 2019.) Esimerkiksi fibroottinen kudos käyttäytyy kompressiohoidossa eri tavalla kuin pehmeä kudos ja tarvitsee tukevamman siteen hoidon aikana (Atkin & Sykes 2015, Muldoon 2019.)  Alaraajahaava tulisi arvioida, mitata, kuvata ja puhdistaa mahdollisuuksien mukaan (Simon 2015).

Potilaan kokonaisvaltainen tilanne vaikuttaa kompressiohoidon toteutukseen (Atkin & Sykes 2015, Dissemond ym. 2019, Muldoon 2019, Thomas ym. 2021).  Mahdollisien riskien ja vastaindikaatioiden kuten sydämen vajaatoiminnan ja loppuvaiheen munuaistaudin tunnistaminen tapahtuu kokonaisvaltaisessa potilaan arvioinnissa (Atkin & Sykes 2015, Thomas ym. 2021). Potilaan liikkuminen ja aktivisuuden taso ovat hoidon arvioinnin tekijöitä (Dissemond ym. 2016). Myös potilaan pituus voi vaikuttaa hoidon valinnassa. Pitkillä miehillä, joilla on pitkät jalat, kompressiotasojen tulisi olla korkeammat kuin muilla (Muldoon 2019).

Potilaalle sopivien sidosten ja sidonnan valinta on riippuvainen monesta asiasta. Potilaan tarpeiden perusteella voidaan valita tuotteita niiden tarjoaman kompression mukaan. Tason yksi tuotteet tarjoavat vain tukea, ei kompressiota ja tason neljä tuotteet tuovat vahvan kompression. Jokainen tasoista sopii erityyppiselle tarpeelle ja niitä käytetään eri tavoin. (Dissemond ym. 2016, Thomas ym. 2021). Useille potilaille perussidonta vähäelastisilla sidoksilla on riittävää, mutta vakavimmille turvotuksille käytetään eri tuotteita ja tekniikoita, joissa jalan muotoa pyritään muokkaamaan dramaattisesti. (Atkin & Sykes 2015.)

Toisia sidostuotteita on mahdollista pitää paikallaan jopa viikon ajan riippuen oireita aiheuttavasta sairaudesta (Simon 2015, Dissemond ym. 2016). Tällöin säästetään hoitohenkilökunnan aikaa ja kustannuksia, mutta säilytetään sopiva painetaso raajassa. Runsaselastiset sidokset ovat sopiva valinta alaraajahaavan hoidossa, mutta niiden ominaisuudet eivät ole ideaaliset turvotusten hallintaan. Myös vuodepotilailla ja vähän liikkuville potilaille vähäelastiset sidokset ovat onnistuneen kompressiohoidon osana sekä alaraajahaavoissa että -turvotuksessa. (Elwell 2015.) Alaraajahaavan ylläpitovaiheessa lääkinnälliset sukat ovat parempi vaihtoehto sidosten sijaan (Dissemond ym. 2016). Sidostuote, jota voidaan käyttää useilla eri sidontatekniikoilla, antaa hoitohenkilökunnalle mahdollisuuksia muokata tekniikkaa eri potilastarpeiden mukaan. Tuotteiden ominaisuuksien ja tarvittavan painetason ymmärtäminen on elintärkeää potilaan hoidon kannalta. (Elwell 2015.)

Kompressiohoitoon liittyy hoitovastaisuutta, johtuen muun muassa tuotteiden epämukavuudesta, usein elinikäisestä hoitotarpeesta ja sen vaikutuksista sosiaaliseen,taloudelliseen ja psyykkiseen tilaan. Potilaat voivat kokea hoidosta kipua ja vaikeuksia käyttää kenkiä. Usein myös potilaat eivät ymmärrä täysin kompressiohoidon ja haavan paranemisen yhteyttä. (Dissemond ym. 2016.) Hoitoon sitoutuminen on kuitenkin olennainen osa onnistunutta hoitoa. Potilaat ovat tuoneet esille sitoutumiseen vaikuttaneina tekijöinä erilaisia omaan arkeensa vaikuttavia asioita kuten tuotteiden ja sidonnan tuntuman, oikean mittauksen ja istuvuuden, odotetun hoitotuloksen, säätömahdollisuudet ja tuotteiden hygieenisyyden. (Muldoon 2019.) Liian kevyesti sidotut siteet voivat tuntua mukavammilta kuin oikealla paineella sidotut, mutta vaikuttavat hoitomyönteisyyteen pitkittyneiden parantumisaikojen kautta. Ideaali kompressiohoito ottaa huomioon potilaan odotukset ja halukkuuden hoitoon käyttäen juuri hänelle sopivia tuotteita ja metodeja. Sitoutumista voidaan lisätä, kun potilas on mukana tuotteiden valinnassa ja päätöksissä miten ja koska niitä käytetään. (Muldoon 2022.)

Potilaan yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen kokonaisvaltaisesti hoidon alussa auttaa löytämään oikeat tuotteet, tekniikat ja tavat, jotta potilaan hoitoon sitoutumisen kautta päästään tavoiteltuun tulokseen.

Kompressiohoito vaatii monipuolista osaamista

Kompressiohoito vaatii osaamista ja tietoa, jotta sillä saavutetaan tuloksia. Pelko potilaalle aiheutettavasta haitasta on johtanut hoitohenkilökunnan haluttomuuteen tehdä kompressiohoitoa. Tätä vaikutusta on lisännyt puute näyttöön perustuvasta tiedosta. (Thomas ym. 2021.) Oikea valinta potilaan hoitoon vaatii tietoa sidoksista ja materiaaleista. Eri sidokset käyttäytyvät eri tavalla ja oikean tuotteen valinta vaatii näiden ominaisuuksien ymmärtämistä. Elastisuuden määrä vaikuttaa miten kompressio vaikuttaa raajaan liikkeellä ja levossa sekä siten lopputulokseen (Elwell 2015, Dissemond ym. 2016.) Sairauden pysäyttämisen kannalta aikainen interventio ja oikean tuotteen valinta on hoitohenkilökunnan vastuulla heti hoidon alussa. (Dissemond ym. 2016.) Materiaalien ja tuotteiden tunteminen on tärkeää, jotta voidaan valita oikea tuote potilaalle.

Kompressioiden sidontatapoja on paljon erilaisia ja hoitohenkilökunnalla täytyy olla tietoa eri sidontatapojen hyödyistä ja haitoista. Sidontatekniikkaa valittaessa tulisi miettiä myös indikaatioiden lisäksi vastaindikaatioita.  Vakavasti turvonnut ja epämuodostunut alaraaja vaatii erilaisen sidontatavan kuin ylläpitovaiheen lievästi turvonnut alaraaja. (Atkin & Sykes 2015, Dissemond ym. 2016.) Osaan kompressiositeistä on valmistaja lisännyt paineindikaattoreita, jotka näyttävät oikean venytyksen asteen ja näin vähentävät sidonnassa tarvittavaa tietoa. Oikea painetaso saavutaan silloin minimaalisella koulutuksella. (Simon 2015.) Usein kompressiositeet laitetaan potilaalle kuitenkin liian löysästi jo asennusvaiheessa ja siteet löystyvät edelleen käytön aikana johtaen liian alhaiseen kompressioon (Dissemond ym. 2016.)

Paineen tulisi olla hoidon aikana jatkuvaa ja tarvittavalla tasolla. Hoitohenkilökunnan tulisi olla tietoisia oikeasta paineen tasosta ja miten paineen tulisi kohdistua raajaan. Painetaso liikkeessä sekä levossa on erilainen johtuen lihasten tekemästä työstä. Sidosten materiaali, kerrosten paksuus ja käytetty voima vaikuttavat miten paine käyttäytyy liikkeessä ja levossa (Simon 2015, Dissemond ym. 2016.) Laplacen lain tunteminen on tärkeää, jotta raajan ympärysmitan vaikutus vaadittavaan kompression kireyteen ymmärretään ja oikea painetaso on mahdollista saavuttaa (Elwell 2015, Dissemond ym. 2016, Muldoon 2019). Tarvittava painetaso riippuu potilaasta ja tämä ohjaa sidoksen ja tekniikan valintaa (Thomas ym. 2021). Turvotuksen aleneminen pienentää raajaan kohdistuvaa painetta yhdessä materiaalin löystymisen kanssa. Tuotteesta ja sidontatavasta riippuen sidontaa voidaankin joutua kiristämään, jotta terapeuttinen painetaso säilytetään. (Elwell 2015, Dissemond ym. 2016, Muldoon 2022.)

Potilaan liikkuminen vaikuttaa valittaviin tuotteisiin ja sidontatapoihin, mutta on myös parantamassa hoidon tulosta (Elwell 2015, Simon 2015, Dissemond ym. 2016). Potilaita tulisi rohkaista liikkumaan kompressiohoidon aikana ja tekemään jalkavoimistelua. Hoitohenkilökunnalla tulee olla tietoa millainen tuote sopii vuodepotilaille ja millainen liikkuvalle. Vuodepotilaan haavariski on kohonnut ja kompressiohoito vaatii näiden potilaiden kohdalla erityistä tietoa ja seurantaa. (Dissemond ym. 2016.) Vähäelastisen sidonnan painehuiput ovat vuodepotilaalla alhaisemmat kuin liikkuvalla potilaalla ja näiden potilaiden kohdalla vähäelastiset siteet ovat merkityksellisessä roolissa turvotuksen hoidossa. Pienienkin liikuntaharjoitteiden lisääminen hoito-ohjelmaan auttaa saavuttamaan tehokkaan paineen liikkeessä ja levossa vähäelastisen sidonnan kohdalla. (Elwell 2015.)

Onnistunutta kompressiohoitoa ei ole ilman kunnollista näyttöön perustuvaa tietoa. Hoitohenkilökunnan on tunnettava materiaalien ominaisuuksia ja erilaisia sidontatapoja sekä ymmärrettävä miten paine ja liikkuminen vaikuttaa hoitoon.

Hoitohenkilökunnan pitää harjoitella kompressiohoitoa

Tiedon lisäksi on osattava kompressiohoitoon liittyvä taito. Kompressiohoito ei onnistu ilman käytännön harjoittelua. Sidontataito on muutakin kuin valmiin mallin mukaan toimimista. Eri potilaille soveltuvat eri tekniikat. Hoitohenkilökunnan sidontataito on tärkeä tekijä hoidon onnistumisessa. (Atkin & Sykes 2015, Elwell 2015, Muldoon 2019.) Oikean venytyksen saavuttaminen vaatii korkeaa taitotasoa (Dissemond ym. 2016). Hoitoa on osattava muokata tilanteen ja potilaan mukaan. Taitava kompressiohoitaja pystyy arvioimaan ja toteuttamaan muunnelmia perussidonnasta (Atkin & Sykes 2015.)

Seurantaa on suoritettava niin potilaan kuin sidonnan suhteen. Turvotuksen laskeminen alentaa painetasoa ja hoitohenkilökunnan on osattava nähdä, koska sidontaa on korjattava. Alaraajahaavan ja -turvotuksen parantumista on osattava tulkita ja muokata hoitoa tilanteen muuttuessa. (Elwell 2015, Dissemond ym. 2016.) Kompressiohoito on pitkäaikaista hoitoa ja kuten kroonisien vaivojen yhteydessä aina, pitkäaikainen seuranta on kriittistä, jotta raajan tila ei pahenisi hoidon aikana (Atkin & Sykes 2015). Hoidon tulosta on arvioitava yksittäisillä potilailla hoidon odotetun aikaikkunan kuluttua. Kliinisen tehokkuuden lisäksi potilaan hoitomyönteisyys tulisi ottaa huomioon tulosten arvioinnissa ja seurannassa. (Muldoon 2019.)

Kompressiohoidon kokonaisuuden hallinta vaatii taitoa. Hoidon käytännön onnistuminen vaatii, että hoitohenkilökunnalla on tietoa kompressiohoidosta ja materiaaleista ja taitoa siirtää se potilaan hoitoon onnistuneesti. Vaihtoehtoisia tuotteita ja tapoja on tullut lisää tarjolle erilaisiin tarpeisiin (Elwell 2015.) Hoidon räätälöinti potilaalle ja kliinisen tehokkuuden ja potilaan mukavuuden tasapainottelu kompressiohoidossa ovat osa kokonaisuutta. (Muldoon 2022.)

Yhteistyö potilaan kanssa ja potilaan osallistaminen hoitoon säästää terveydenhuollon resursseja ja antaa potilaalle kontrollia ja itsenäisyyttä hoidon aikana. Hoitohenkilökunnan taito selittää kompressiohoidon toimintaperiaatteita potilaille, voi johtaa hoitomyönteisyyden kasvamiseen (Muldoon 2019.) Toimiva järjestelmä ottaa huomioon potilaan toiveet, odotukset ja hoitomyönteisyyden tason ja yhdessä kliinisesti toimivien tuotteiden ja metodien kanssa räätälöi potilaan elintapoihin sopivan hoidon. (Muldoon 2022.) Potilaskeskeinen hoito vaatii yhteistyötä koko hoitotiimiltä. Potilaan lisäksi hoitoon pitäisi osallistaa potilaan perhe ja päätökset tulisi tehdä yhdessä. (Dissemond ym. 2016.)

Taidokas kompressiohoito edellyttää hoitohenkilökunnalta niin käytännön sidontataitoa kuin kykyä toteuttaa luotettavaa seurantaa. Kokonaisuuden hallinta kompressiohoidossa ja yhteistyökyky potilaan kanssa kuuluvat myös onnistuneeseen hoitoprosessiin.

Kopmpressiohoidon toteutus on monen osatekijän summa

Tutkimuksessa hoitohenkilökunnan toteuttaman kompressiohoidon osatekijät kuvaantuivat kolmen yläluokan (potilaaseen liittyvät tekijät, hoitohenkilökunnan tiedot ja taidot) alle. Kompressiohoidon onnistumisessa kokonaisuus ratkaisee, ja alaluokkien sekä näiden osatekijöiden merkitys on hoidon onnistumisessa tärkeä ja toisiinsa vaikuttava. Potilaan kokonaistilanne vaikuttaa liikkumiseen ja tieto sidoksista sidontataitoon.

Kompressiohoito voi vaikuttaa hyvin yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa paljon tietoa ja taitoa vaativa tekninen suoritus. Tämän opinnäytetyön inspiraationa toimi opiskelun aikainen harjoittelu, jossa hoitajien suorittamien kompressiohoitojen laatu ja toteutus vaihteli suuresti. Liian löysät siteet eivät auta potilasta, kun ne ovat valahtaneet nilkkoihin muutaman tunnin päästä laitosta.

Riittävä tieto ja taito sekä potilaan taustojen ja tilanteen tunnistaminen auttaa hoitohenkilökuntaa kompressiohoidon toteutuksessa. Pelko potilaan vahingoittamisesta (Thomas ym. 2021) ei saa johtaa kompressiohoidon toteuttamisen vastustukseen. Aikainen interventio ja oikeiden tuotteiden sekä sidontatapojen käyttäminen on hoitohenkilökunnan vastuulla (Atkin & Sykes 2015). Hoitohenkilökunnan on osattava niin kompression takana vaikuttavat painelait kuin käytännön toteutus. Ottamalla huomioon omassa työssään kaikki hoitoon vaikuttavat osa-alueet voi hoitohenkilö kehittää taitojaan ja saada varmuutta kompressiohoidon toteuttamiseen.

Kompressiohoitoon vaikuttavia tekijöitä ja niihin liittyviä ohjeita on hoitohenkilökunnalle saatavilla. Silti usein kompressiositeet sidotaan liian löysästi ja hoidon optimaalinen hyöty jää saavuttamatta (Dissemond ym. 2016). Kompressiohoitoon liittyviä osatekijöitä on useita ja näiden kaikkien tiedostaminen ja hallitseminen voi nostaa hoidon onnistumisen todennäköisyyttä. Tämän katsauksen perusteella hoitohenkilökunnalta vaaditaan asiaan paneutumista ja kompressiohoidon kokonaisuuden ymmärtämistä.

Alaraajaturvotukset ja alaraajahaavat aiheuttavat yhteiskunnalle suuria kustannuksia, ja onnistuneella kompressiohoidolla voitaisiin säästää yhteiskunnan varoja ja hoitohenkilökunnan aikaa tuottamalla potilaille samanaikaisesti parempaa elämänlaatua. Tutkimuksessa esille nousseiden osatekijöiden ja niiden muodostaman kokonaisuuden avulla voitaisiin kompressio hoitomuotona tuoda selkeämmäksi hoitohenkilöstölle ja näin mahdollistaa onnistunut hoitokokemus.

Lähteet

Atkin, L., & Sykes, R. (2015). Using specialist bandage techniques to improve outcomes. British Journal of Community Nursing, S8–S11.  

Dissemond, J., Assenheimer, B., Bültemann, A., Gerber, V., Gretener, S., Kohler-von Siebenthal, E., Koller, S., Kröger, K., Kurz, P., Läuchli, S., Münter, C., Panfil, E. M., Probst, S., Protz, K., Riepe, G., Strohal, R., Traber, J., & Partsch, H. (2016). Compression therapy in patients with venous leg ulcers. Journal der Deutschen Dermatologischen Gesellschaft = Journal of the German Society of Dermatology: JDDG, 14(11), 1072–1087. 

Durán-Sáenz, I., Verdú-Soriano, J., López-Casanova, P. & Berenguer-Pérez, M. (2022). Knowledge and teaching-learning methods regarding venous leg ulcers in nursing professionals and students: A scoping review. Nurse education in practice, 63, p. 103414. doi:10.1016/j.nepr.2022.103414. (21.10.2022)

Elo S., Kajula O., Tohmola A. & Kääriäinen M. (2022). Laadullisen sisällönanalyysin vaiheet ja eteneminen. Hoitotiede 34(4), 215–225.  

Elwell R. (2015). Compression bandaging for chronic oedema: applying science to reality. British journal of community nursing, 20(5 Suppl), S4–S7.

Guest, J. F., Vowden, K., & Vowden, P. (2017). The health economic burden that acute and chronic wounds impose on an average clinical commissioning group/health board in the UK. Journal of wound care, 26(6), 292–303. https://doi.org/10.12968/jowc.2017.26.6.292 (23.10.2022)

Heyer, K., Protz, K. & Augustin, M. (2017). Compression therapy – cross‐sectional observational survey about knowledge and practical treatment of specialised and non‐specialised nurses and therapists. International wound journal, 14(6), pp. 1148–1153. doi:10.1111/iwj.12773 (21.10.2022)

Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P., & Sinivuori, E. (2009). Tutki ja kirjoita (15. uud. p.). Tammi.

Isoherranen K., Koskenmies S. & Heikkilä H. (2013). Alaraajaturvotus ja iho-ongelmat. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 129(17):1827–1832. ) 

Kallio M., Viljamaa J., Ranta T. & Ahmajärvi K. (2020) Kompressio – vaikuttavaa haavojen hoitoa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 136(15):1726–33. 

Kankkunen P. & Vehviläinen-Julkunen K. (2013). Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Korhonen P. & Laine K. (2021). Alaraajaturvotus. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 137(13):1407–1414.

Krooninen alaraajahaava. Käypä hoito -suositus. (2021) Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Muldoon, J. (2019) Interface pressures with compression systems: relevance to clinical practice. British Journal of Community Nursing, 24(sup10), pp. S32–S35. doi:10.12968/bjcn.2019.24. Sup10.S32. (20.10. 2022)

Muldoon J. (2022). 24-hour interval compression: a plan to balance effectiveness and tolerability for chronic oedema. British journal of community nursing, 27(Sup4), S28–S31.

Palkamo M. (2020). Alaraajaturvotuksen kompressiohoito. Terveysportti. Sairaanhoitajan käsikirja. Artikkelin tunnus: shk04634. Kustannus Oy Duodecim.

Protz, K., Dissemond, J., Karbe, D., Augustin, M. & Klein, T. M. (2021). Increasing competence in compression therapy for venous leg ulcers through training and exercise measured by a newly developed score—Results of a randomised controlled intervention study. Wound repair and regeneration, 29(2), pp. 261–269. doi:10.1111/wrr.12899 (21.10.2022)

Salminen A. (2011) Mikä kirjallisuuskatsaus? Johdatus kirjallisuuskatsauksen tyyppeihin ja hallintotieteellisiin sovelluksiin. Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjulkaisuja 62. Julkisjohtaminen 4.

Simon, D. (2015). How to improve the community care of leg ulcer patients. Journal of Community Nursing, 29(6), 24–28.

Thomas, M., Morgan, K., & Lawrence, P. (2021). Introducing the new Chronic Oedema Wet Leg Pathway. British Journal of Community Nursing, 26(Sup10), S16–S21.

Todd, M. (2013). Chronic Oedema: Impact and Management. British journal of nursing. Mark Allen Publishing. 22(11), pp. 623-627. doi:10.12968/bjon.2013.22.11.623 (04.11.2022)

Todd M. (2019). Assessing and managing patients with leg ulceration and oedema. British journal of nursing. Mark Allen Publishing. 28(20), 1282–1287. https://doi.org/10.12968/bjon.2019.28.20.1282 (23.10.2022)

Tuomi J. & Sarajärvi A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Uudistettu laitos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

TENK (Tutkimuseettinen neuvottelukunta). (2023). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa: Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023 (1. painos.). Tutkimuseettinen neuvottelukunta