Laboratorio ja kotihoito – yhteistyötä vai yksin selviytymistä?
Suomessa tehdään noin 80 miljoonaa laboratoriotutkimusta vuoden aikana. Laboratoriotutkimukset ovat tärkeässä osassa potilaan kokonaisvaltaisessa hoidossa, sillä noin 70 % hoitopäätöksistä tai diagnooseista pohjautuu laboratoriokokeisiin.
Laboratoriotutkimukset ovat osa tärkeä potilaan kokonaisvaltaista hoitoa (Friman ym. 2021, 16). Näytteenotossa voi kuitenkin tapahtua virheitä, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa potilaan hoitoon. Suurin osa näytteenoton virheistä tapahtuu preanalyyttisessa näytteenottovaiheessa. Näitä virheitä ovat muun muassa vajavainen tai turha tutkimuspyyntö, potilaan puutteellinen esivalmistelu, väärä näytteenottotapa, näytteiden sekaantuminen tai väärä näytteen säilytystapa. Virheiden todennäköisyyttä voidaan vähentää hyvillä laboratoriokäytännöillä, henkilökunnan koulutuksella ja perehdytyksellä. (Giavarina & Lippi 2017, 571; Hotus-hoitosuositus® 2021.)
Kotona tehtävä näytteenotto – sujuvuuden ja laadun varmistaminen
Useimmiten näytteet otetaan näytteenottopisteissä tai hoitoyksiköissä, mutta tarpeen tullen näytteen voi ottaa myös potilaan kotona (Friman ym. 2021, 10; Matikainen ym. 2010, 42). Kotona näytteenottaja kohtaa erilaisia asiakkaita, esimerkiksi ikääntyneitä, muistisairaita, vammautuneita ja mielenterveys- ja päihdeasiakkaita (Ikonen 2013, 173; Friman ym. 2021, 84).
Kotona tapahtuva näytteenotto on yleensä hankalampaa kuin vuodeosastolla (Ikonen 2013, 173; Friman ym. 2021, 84). Kotona valaistus voi olla riittämätöntä, sopivan näytteenottoasennon varmistaminen on hankalampaa ja lisäksi siisteys ja hygienia voi olla huonompaa. Aina ei ole myöskään mahdollisuutta pyytää apua näytteenottoon toiselta työntekijältä. (Ikonen 2013, 173; Friman ym. 2021, 84.)
Näytteenotto kotona edellyttää, että ohjeet ovat selkeitä ja helposti ymmärrettäviä erityisesti silloin, kun potilas on iäkäs, vammainen tai vieraskielinen. Potilasohjeiden käyttö on kuitenkin kotihoidossa vaihtelevaa, eikä niiden käyttöasteesta ole kattavaa tietoa. Koska yhtenäisiä kansallisia ohjeita ei ole, näytteenoton onnistuminen kotona edellyttää hoitajien jatkuvaa koulutusta ja tiivistä yhteistyötä laboratoriohenkilökunnan kanssa. (Friman ym. 2021, 48–51, 84.; THL 2024; Hotus-hoitosuositus® 2021.)
Opinnäytetyössä Laboratorion rooli ja kotihoidon sairaanhoitajien tuen tarve kotona tapahtuvassa näytteenotossa – kartoitettiin Turun kotihoidon sairaanhoitajien kokemuksia näytteenoton haasteista ja tuen tarpeista.
Näytteenoton haasteet ja tuen tarpeet kotihoidossa
Kotona tapahtuvan näytteenoton suurimpana haasteena koettiin aikataulutuksen ongelmat. Myös näytteenottovälineiden puute sekä asiakkaan asennosta tai liikuntarajoitteesta johtuvat vaikeudet olivat yleisiä. Muita esille nousseita haasteita olivat:
- Näytteen laadun ja säilytyksen haasteet
- Ohjeiden epäselvyys
- Tekniset haasteet, kuten vaikeasti löydettävät suonet ja erikoisnäytteiden kuljetusvaatimukset
- Huono valaistus ja ergonomian puute
- Osaamisen ja koulutuksen riittämättömyys
Laboratorion tarjoaman tuen tarve
Kotihoidon sairaanhoitajat kokivat säännöllisen koulutuksen ja ohjauksen tärkeäksi näytteenotossa. He toivoivat erityisesti helppoa konsultointimahdollisuutta laboratoriolta sekä palautteen kulkua ensisijaisesti sähköpostitse. Suurin osa sairaanhoitajista koki, että näytteenotto epäonnistuu harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Laboratoriolta toivottiin:
- Helppoa konsultointimahdollisuutta
- Koulutusta eri näytteenottomenetelmistä
- Selkeitä ohjeita lähetteen tulkintaan ja putkien valintaan
- Yksityiskohtaisia kirjallisia ohjeita
Opinnäytetyön tulokset korostavat, että sairaanhoitajilla on näytteenotossa haasteita sekä tarvetta laboratorion tarjoamalle tuelle. Keskeisiä tekijöitä näytteenoton onnistumiselle ja luotettavuudelle ovat säännöllinen koulutus, selkeät ohjeistukset sekä helppo konsultointimahdollisuus laboratorion kanssa. Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön kehittämisessä esimerkiksi koulutusten suunnittelussa, näytteenotto-ohjeiden selkeyttämisellä sekä yhteistyön vahvistamisessa laboratorion ja hoitohenkilökunnan välillä.
Kehittämällä näitä asioita voidaan parantaa hoitotyön laatua, luotettavuutta, vähentää virheiden riskiä ja lisätä hoitohenkilökunnan varmuutta näytteenotossa. Tämä voi edistää sujuvampaa hoitoprosessia, päätösten tekoa sekä potilasturvallisuutta.
Tämä artikkeli perustuu Theseuksessa julkaistuun opinnäytetyöhön: Laboratorion rooli ja kotihoidon sairaanhoitajien tuen tarve kotona tapahtuvassa näytteenotossa – Theseus
Lähteet
Friman, T., Kuparinen, M., Lehto, L. & Liikanen, E. 2021. Laboratoriotutkimusten näytteenotto. 1. painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Giavarina, D. & Lippi, G. 2017. Blood venous sample collection: Recommendations overview and a checklist to improve quality. Clinical Biochemistry Vol. 50, No. 10–11, 568-573
Hotus- hoitosuositus. 2021. Onnistu laboratorionäytteissä- suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä: Tuokko, S., Koskinen, M-K., Kouri, T., Saijonkari, M. & Sopenlehto, K. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Viitattu 19.11.2024. Saatavilla https://hotus.fi/wp-content/uploads/2021/06/labra-suositus.pdf
Ikonen, E. 2013. Kehittyvä kotihoito. 3. painos. Porvoo: Bookwell Oy.
Matikainen, A-M., Miettinen, M. & Wasström, K. 2010. Näytteenottajan käsikirja, Helsinki: Edita Prima Oy
THL. Neuvonta ja ohjaus. 2024. Viitattu 23.1.2025. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/vammaispalvelujen-kasikirja/asiakasprosessi/neuvonta-ja-ohjaus
Kuva: Pixabay