Lasten väkivaltainen käyttäytyminen hoitotyön haasteena
Lasten käytöshäiriöt ja niistä aiheutuvat väkivaltatilanteet ovat todellinen riski lasten kanssa työskentelevien jaksamiselle ja työtyytyväisyydelle. Todelliset luvut vaara- ja haittatapahtumista jäävät pimentoon puutteellisen raportoinnin sekä puuttuvan tutkimustiedon myötä.
Lasten psykiatrinen hoitotyö on erikoisala, joka keskittyy lasten mielenterveyden tukemiseen ja edistämiseen sekä lasten psykiatristen sairauksien hoitamiseen. Tämä hoitotyön kenttä tuo kuitenkin esiin vaietun, mutta valitettavan yleisen ilmiön – lasten väkivaltaisen käyttäytymisen. Jopa viidellä prosentilla lapsista on jonkinasteisia käytöksen häiriöitä ja ne ovatkin yleinen syy lasten psykiatriseen hoitoon määräämisessä (Käytöshäiriöt (lapset ja nuoret): Käypä hoito -suositus, 2018). Lasten yleisimpiin psykiatrisiin häiriöihin lukeutuvat ahdistuneisuushäiriöt, käytöshäiriöt, masennus sekä tarkkaavaisuuden häiriöt sekä myös useamman psykiatrisen häiriön yhtäaikainen ilmeneminen on yleistä (Sourander & Marttunen 2016, 117).
Lasten psykiatrisessa hoitotyössä ilmenevät käytöshäiriöt, kuten toistuva aggressio ja tottelemattomuus, voivat pahentaa väkivallan esiintymistä ja tehdä hoitotyöstä entistä haastavampaa. Aiheen arkaluontoisuus ja tiedon puute tekevät ongelman ratkaisemisesta erityisen monivaiheista, mutta sen sivuuttaminen ei ole vaihtoehto. Tämän vuoksi on olennaista keskittyä tutkimukseen, koulutukseen ja järjestelmällisiin parannuksiin, jotka tukevat sekä hoitohenkilökunnan hyvinvointia että lasten psykiatrisen hoitotyön laatua.
Turun ammattikorkeakoulun, Hamburg University of Applied Sciences, University College Cork ja Medical University Plovdiv kanssa yhteistyössä toteutetussa Safe4Child-hankkeessa tarkoituksena on kehittää menetelmiä lasten ja nuorten aggression hallintaan lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä alan opiskelijoille. Hankkeen tuotoksena on kehitetty ensimmäinen hoitotyön virtuaalisimulaatio haastavan lapsen kohtaamiseen lasten psykiatrisessa hoitotyössä.
Englanninkielinen opinnäytetyö “Adverse and dangerous situations in children’s nursing care – with a focus on children’s psychiatric care” toteutettiin osana Safe4Child-hanketta etsien tietoa lasten psykiatrisen hoitotyön haitta- ja vaaratilanteiden laadusta ja yleisyydestä sekä kooten lukuja Suomessa tapahtuneista vaara- ja haittatilanteista.
Ongelman laajuus
Lapsiin kohdistuva tutkimus on keskeistä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä heidän näkökulmiensa huomioimiseksi lapsia koskevien säädösten ja käytäntöjen kehittämisessä (Kyegombe ym. 2019). Kuitenkin lasten aggressiivinen käyttäytyminen hoitotyössä on sensitiivinen ja suhteellisen vähäisesti tutkittu aihe.
Lasten psykiatrisessa hoitotyössä ilmenevät haitalliset tilanteet voivat sisältää muun muassa lapsen sanallista uhkailua, itsensä vahingoittamista sekä toisiin lapsiin tai hoitajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että psykologinen väkivalta, erityisesti uhkailu, on yleisin hoitohenkilöstön kohtaama väkivallan muoto. Hoitajat usein selittävät lasten aggressiivista käyttäytymistä heidän mielenterveyshäiriöillään, mikä johti näiden tekojen luokitteluun ei-väkivaltaisiksi (Sófi ym. 2023). Tämä havainto tuo esiin merkittävän haasteen käsitellä väkivallan ilmiötä kokonaisvaltaisesti ja sen vaikutuksia psykiatrisessa hoitotyössä.
Esiintyvyys ja raportointiin liittyvät haasteet
Opinnäytetyössä tutkittiin väkivaltatilanteiden laatua ja yleisyyttä Safe4Child hankkeen kumppanimaiden tuottamien raporttien pohjalta. Haitta- ja vaaratilanteiden tilastointi lasten psykiatrisessa hoitotyössä vaihtelee merkittävästi eri maissa, ja tämä ero heijastuu myös raportointikäytännöissä. Esimerkiksi Suomessa tietoa väkivallan esiintyvyydestä julkisesti on rajallisesti saatavilla, mikä tekee ilmiön laajuuden arvioinnista haastavaa.
Saksassa vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että 25% työpaikalla tapahtuneista väkivaltatilanteista tai niiden uhista tapahtui yleisesti psykiatrisessa osastohoitotyössä. Myös 70-80% hoitajista raportoi kokeneensa sanallista väkivaltaa viimeisen vuoden aikana yleisesti hoitotyössä. Noin 40 % hoitajista on raportoitu kokeneen fyysistä väkivaltaa avohoidossa ja 63 % osastohoidossa. Irlannissa väkivalta on myös merkittävä huolenaihe, sillä lasten psykiatrisissa yksiköissä raportoitiin 62 väkivaltatilannetta vuoden aikana, joista puolet liittyi sanalliseen väkivaltaan ja lähes 40 % fyysiseen aggressioon.
Raportointikäytännöissä on kuitenkin huomattavia eroja. Suomessa käytetään HaiPro-järjestelmää haittatapahtumien ja väkivaltatilanteiden raportointiin, joka mahdollistaa tietojen keräämisen ja analysoinnin väkivallan esiintyvyydestä yksikkökohtaisesti. Irlannissa puolestaan hyödynnetään National Incident Management System (NIMS) -järjestelmää, joka tarjoaa omat etunsa. Toisaalta maissa kuten Bulgaria ja Saksassa ei ole vakiintuneita raportointityökaluja, mikä vaikeuttaa tarkkojen ja yhdenmukaisten tietojen keräämistä ja estää kokonaisvaltaisen ymmärryksen muodostamisen väkivallan esiintyvyydestä ja sen vaikutuksista. Tämän vuoksi on tärkeää kehittää ja ottaa käyttöön yhtenäisiä ja kattavia raportointijärjestelmiä, jotka mahdollistavat väkivallan seurannan ja sen tehokkaan ennaltaehkäisyn kansainvälisellä tasolla.
Vaikutukset hoitohenkilöstöön
Potilaiden aiheuttama sanallinen väkivalta hoitotyössä luo merkittäviä henkisiä ja fyysisiä seurauksia hoitohenkilökunnalle. Tutkimuksen mukaan hoitotyön opiskelijat kokivat sanallisen väkivallan epäkunnioittavana, mikä johti vihaan ja fyysisiin oireisiin, kuten ruokahaluttomuuteen ja unettomuuteen (Qian ym. 2023). Lastenpsykiatriaan keskittyvässä tutkimuksessaan havaittiin, että 76 % hoitajista koki väkivallan jälkeisiä negatiivisia tunteita, ja monet käsittelivät tapahtumat negatiivisten tunteiden kautta (Sófi ym. 2023). Cao ym. (2023) puolestaan löysivät tutkimuksessaan, että sanallista väkivaltaa kokeneet hoitajat kärsivät tunneperäisestä uupumuksesta ja heikentyneestä työtyytyväisyydestä, mikä vaikutti heidän ammatilliseen itsearvostukseensa ja vuorovaikutukseen potilaiden kanssa.
Väkivallan aiheuttama psykologinen stressi heikentää hoitohenkilöstön kykyä keskittyä työhönsä, mikä puolestaan vaikuttaa heidän työssä jaksamiseensa ja tehokkuuteensa.
Eettinen dilemma
Hoitotyön perusperiaatteena on eettinen sitoumus potilaiden hoitamiseen ja hyvän hoidon takaamiseen, mutta hoitajien kokema väkivalta luo merkittävän moraalisen ristiriidan, kun hoitajat pyrkivät tarjoamaan myötätuntoista ja korkealaatuista hoitoa samalla suojellen omaa fyysistä ja psyykkistä turvallisuuttaan. Lasten psykiatrisissa yksiköissä tämä tasapaino on erityisen hauras, sillä aggressiivinen käyttäytyminen voi ilmetä paitsi potilaiden myös heidän perheenjäsentensä taholta.
Tämän haasteen ratkaiseminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka tunnistaa sekä potilaiden että hoitohenkilöstön koskemattomuuden tärkeyden. Tällöin eettisten ohjeiden, työpaikkakäytäntöjen sekä kattavien ja läpinäkyvien raportointimekanismien yhteensovittaminen on keskeistä tämän dilemman ratkaisemiseksi.
Kutsuhuuto tutkimukselle ja toimille
Safe4Child-hanke pyrkii tuomaan menetelmiä hoitohenkilöstön ja opiskelijoiden kouluttamiseen haastavien ja haitallisten tilanteiden käsittelyyn lastenhoitotyössä. Kuitenkin kattavan tiedon puute väkivaltatilanteiden yleisyydestä ja luonteesta vaikeuttaa tehokkaan koulutusmateriaalin kehittämistä.
Laadullisten tutkimusten ja haastattelujen lisääminen lasten psykiatrisista yksiköistä on keskeistä tiedon aukkojen täyttämiseksi ja väkivallan ilmiön ymmärtämiseksi syvällisemmin. Julkisesti saatavilla oleva tutkimus voi merkittävästi edistää tietoisuuden lisäämistä, tukea lainsäädännöllisiä ja poliittisia muutoksia sekä edistää turvallisempien työympäristöjen luomista hoitohenkilökunnalle. Monikansalliset yhteistyöprojektit voisivat puolestaan standardoida raportointijärjestelmiä, mikä mahdollistaisi yhdenmukaisen tiedonkeruun ja analyysin väkivallan esiintyvyyksistä eri konteksteissa. Tällainen lähestymistapa vahvistaisi vertailevien tutkimusten ja interventioiden kehittämistä, mahdollistaisi tarkempia vertailuja eri maiden käytäntöjen välillä sekä tukisi tehokkaampien ehkäisy- ja hoitostrategioiden luomista.
Suositukset tulevaisuutta varten
- Standardoidut raportointijärjestelmät:
- Maat voivat edistää väkivallan esiintyvyyden ja luonteen kattavaa seurantaa ottamalla käyttöön yhtenäisiä raportointityökaluja, kuten HaiPro- tai NIMS-järjestelmät, jotka voidaan räätälöidä lasten psykiatrisen hoitotyön erityispiirteet huomioiviksi. Näiden järjestelmien standardointi mahdollistaisi yhdenmukaisen ja vertailukelpoisen tiedonkeruun eri maissa ja yksiköissä. Raportointijärjestelmien tulisi olla käytännönläheisiä ja helppokäyttöisiä, jotta hoitohenkilöstö voi helposti dokumentoida väkivaltatilanteet ja väkivallan eri muodot. Lisäksi raportointityökalujen tulisi tukea tilastollista analyysiä, joka tuottaa tietoa väkivallan esiintymistiheydestä, hoitohenkilökunnan altistumisasteesta ja väkivallan vaikutuksista henkilöstön hyvinvointiin.
- Lisää rahoitusta tutkimukseen:
- Jatkuva ja kattava tutkimus on välttämätöntä, jotta voidaan ymmärtää paremmin väkivallan taustatekijät, sen vaikutukset hoitohenkilökuntaan ja sen vaikutuksen lasten psykiatristen yksiköiden toimintaan. Hallitusten ja terveydenhuolto-organisaatioiden tulisi varata riittävästi resursseja sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen rahoittamiseen. Määrällinen tutkimus voisi keskittyä väkivallan esiintyvyyteen ja sen vaikutuksiin työntekijöiden fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, kun taas laadullinen tutkimus voisi tutkia syvemmin väkivallan psykologisia ja eettisiä ulottuvuuksia. Kattavien tutkimusohjelmien tulisi myös tarkastella väkivallan vaikutuksia hoitoprosessien laatuun ja sen mahdollisiin pitkäaikaisvaikutuksiin lasten hoitoon ja kuntoutukseen.
- Koulutus- ja tukiohjelmat:
- Safe4Child-hankkeen kaltaiset ohjelmat voivat tarjota tehokkaita, näyttöön perustuvia koulutusmalleja, jotka valmistavat hoitohenkilöstöä kohtaamaan väkivaltatilanteet. Tällöin koulutuksen on oltava monipuolista ja tukea hoitohenkilökunnan valmiuksia tunnistaa väkivallan varhaiset merkit, reagoida siihen asianmukaisesti sekä hallita omia tunteitaan ja reaktioitaan väkivaltatilanteissa. Koulutuksen tulee kattaa myös eettiset näkökulmat ja psykologiset valmiudet, jotta hoitohenkilöstö voi toimia myötätuntoisesti ja ammattimaisesti. Lisäksi tukiohjelmien tulisi tarjota konkreettista apua väkivallan kokeneille työntekijöille, kuten trauma-apua, työnohjauksen ja vertaistukiryhmien muodossa. Hoitohenkilöstön hyvinvointi ja tuki ovat olennaisia osia väkivallan vähentämisessä ja ennaltaehkäisyssä.
- Politiikkavaikuttaminen:
- Väkivallan ehkäisyn ja hoitohenkilöstön suojelemisen osalta tarvitaan tehokasta politiikkavaikuttamista, joka perustuu tutkimusperusteiseen tietoon ja kokemuksiin kentältä. Julkiset tiedotuskampanjat voivat lisätä tietoisuutta väkivallan esiintyvyydestä ja sen vaikutuksista hoitohenkilökuntaan. Kampanjoissa tulisi korostaa väkivallan ennaltaehkäisyn merkitystä sekä yhteiskunnan ja terveydenhuoltojärjestelmän vastuuta väkivallan vähentämisessä. Politiikkavaikuttaminen voi myös sisältää lainsäädännöllisiä aloitteita, jotka tukevat väkivaltaan puuttumista, esimerkiksi tarkempia sääntöjä väkivallan raportoinnista ja työntekijöiden oikeuksista väkivallan kohteeksi joutuessa. Lisäksi on edistettävä terveydenhuoltojärjestelmän sisäistä eettistä keskustelua ja käytäntöjä, jotka varmistavat hoitohenkilöstön turvallisuuden samalla, kun taataan potilaiden oikeus saada asianmukaista ja myötätuntoista hoitoa.
Johtopäätös
Lasten väkivaltainen käyttäytyminen lasten psykiatrisessa hoitotyössä on monivaiheinen ja monisyinen ongelma, joka vaikuttaa sekä hoitohenkilöstön hyvinvointiin että työhyvinvointiin. Hoitohenkilöstö kohtaa päivittäin erilaisia väkivallan muotoja, kuten sanallista väkivaltaa, fyysistä aggressiota sekä uhkailua, mikä lisää työn vaativuutta. Tällaiset tilanteet voivat johtaa työterveydellisiin seurauksiin hoitohenkilökunnalle, kuten traumareaktioihin, masennukseen ja uupumukseen. Lisäksi koettu väkivalta voi heikentää hoitohenkilökunnan kykyä tarjota myötätuntoista ja ammattimaista hoitoa, mikä puolestaan vaikuttaa lasten psykiatriseen hoitoon ja hoidon laatuun.
Tämän monimutkaisen haasteen ratkaiseminen edellyttää laajaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä, mukaan lukien hoitohenkilöstö, hoitotyön kouluttajat, terveydenhuoltoalan viranomaiset, tutkijat sekä yhteiskunnalliset päättäjät. On tärkeää, että lasten väkivaltainen käyttäytyminen psykiatrisessa hoitotyössä otetaan osaksi laajempaa keskustelua, joka koskee sekä hoitohenkilökunnan että lasten turvallisuutta. Tämä edellyttää, että aiheeseen liittyvää tutkimusta priorisoidaan ja kehitetään, jotta voidaan saada tarkempaa tietoa väkivallan esiintyvyydestä, sen syistä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista.
Tämän artikkelin pohjana on toiminut Theseuksessa sähköisesti saatavilla oleva opinnäytetyö: Sanni Haloila & Kiia Lähteenmäki, Adverse and Dangerous Situations in Children’s Nursing Care – With a focus on children’s psychiatric care.
Lähteet
Cao, Y., Gao, L., Fan, L., Zhang, Z., Liu, X., Jiao, M., Li, Y., Zhang, S. 2023. Effects of verbal violence on job satisfaction, work engagement and the mediating role of emotional exhaustion among healthcare workers: a cross-sectional survey conducted in Chinese tertiary public hospitals. BMJ Open 13: e065918. Viitattu 18.11.2024. https://doi.org/10.1136/bmjopen-2022-065918
Haloila, S. & Lähteenmäki, K. 2024. Adverse and Dangerous Situations in Children’s Nursing Care
– With a focus on children’s psychiatric care. Opinnäytetyö. Viitattu 11.12.2024. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/869673/Haloila_Lahteenmaki.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kyegombe, N., Banks, L., Kelly, S., Kuper, H. & Devries, K. 2019. How to conduct good quality research on violence against children with disabilities: key ethical, measurement, and research principles. BMC Public Health 19 (1133). Viitattu 18.11.2024. https://doi.org/10.1186/s12889-019-7456-z
Käytöshäiriöt (Lapset ja nuoret). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen, Suomen nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistyksen Nuorisopsykiatrian jaoksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018. Viitattu 18.11.2024. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.
Qian, M., Zhu, P., Wu, Q., Wang, W., Shi, G., Ding, Y., Zhang, H., Xinyue, G., Xu, T. & Zhang, Q. 2023. Experiences of verbal violence among Chinese nursing students in clinical practice: a qualitative study. BMC Medical Education 23 (768). Viitattu 18.11.2024. https://doi.org/10.1186/s12909-023-04741-z
Sófi, G., Törő, K., Csikós, G. & Fliegauf, G. 2023. Perceiving violence against healthcare workers in a child and adolescent emergency psychiatric ward in Hungary: a qualitative pilot study. Frontiers in Psychology, 14. Viitattu 18.11.2024. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1220183
Sourander, A. & Marttunen, M. 2016. Lasten ja Nuorten mielenterveyden häiriöiden epidemiologia. Teoksessa: Kumpulainen, K. Aronen, E., Ebeling, H., Laukkanen, E., Marttunen, M., Puura, K. & Sourander, A. (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. 1 painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 116–124.
Artikkelikuva: Pexels