• maahanmuuttaja
• mielenterveys
• mielenterveyspalvelut

Pohjoismaissa on havaittu mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyden olevan yleisempää maahanmuuttajataustaisilla kantaväestöihin verrattuna. Arviolta 15–25 prosentilla maahanmuuttajista on diagnosoitavia mielenterveyshäiriöitä. Maahanmuuttoprosessi, uusi yhteiskunta sekä kulttuuriset ja kielelliset eroavaisuudet asettavat haasteensa maahanmuuttajien mielenterveydelle ja terveyspalveluihin hakeutumiselle. 

Maahanmuuttajien psyykkinen kuormittuneisuus on kasvanut 17 prosentista 22 prosenttiin viime vuosien aikana. Muutokseen on yhdistetty esimerkiksi COVID19- pandemia ja Ukrainan sota. Psyykkisen kuormittuneisuuden taustalla voi olla lisäksi maahanmuuton erityispiirteitä, kuten traumoja sekä perherakenteen ja sosioekonomisen aseman muutoksia. Kohonneesta riskistä huolimatta mielenterveyspalveluita käytetään vähemmän ja harvemmin maahanmuuttajien keskuudessa, suhteessa muuhun väestöön. Joka neljäs 20–29- vuotiaasta maahanmuuttajasta arvioi tarvitsevansa mielenterveyspalveluita.  Syrjinnän on todettu vähentävän mielenterveyspalvelujen käyttöä muiden tunnistettujen tekijöiden ohella. 

Syrjintä ja kielimuuri vaikeuttavat mielenterveyspalveluihin hakeutumista

Syrjinnällä on tutkitusti negatiivinen yhteys maahanmuuttajien fyysiseen sekä psyykkiseen hyvinvointiin. Terveysmuutoksien, kuten liikalihavuuden, päihdekäytön ja ahdistuneisuuden on havaittu lisääntyvän syrjinnän myötä. Maahanmuuttajat kokevat usein syrjintää sosiaalisessa elämässään, mikä voi vaikuttaa heidän itsetuntoonsa ja elämänlaatuunsa. Mielenterveyshäiriöissä stigma eli häpeäleima voi heijastua sosiaalisiin suhteisiin; monet kokevat epämukavuutta tai pelkoa kohdatessaan psyykkisiä ongelmia tai päihdeongelmia omaavia henkilöitä. Tämä voi johtaa siihen, että maahanmuuttajataustaiset vetäytyvät sosiaalisista suhteista, tai eivät uskalla avautua ongelmistaan. 

Vuonna 2021 yhdeksän prosenttia maahanmuuttajista oli kokenut syrjintää terveydenhuollon ammattihenkilöstön toimesta. Terveyspalveluissa syrjintä ilmenee esimerkiksi riittämättömänä ohjauksena tai tahallisena ulkopuolelle jättämisenä. Maahanmuuttajalla voi olla jo ennestään ammattihenkilöstöön kohdistuvaa luottamuspulaa lähtömaastaan riippuen, sillä joissain valtioissa virkamiehet toimivat sortajina. Rakenteellinen syrjintä, kuten rasismi ja eriarvoisuus terveydenhuollossa voivat estää maahanmuuttajia saamasta tarvitsemaansa hoitoa. 

Lisäksi kielimuurin on havaittu vähentävän mielenterveyspalvelujen käyttöä. Yhteisen kielen puute aiheuttaa toivottomuutta ja eristäytyneisyyttä sekä vaikeuttaa sosiaalisten kontaktien ylläpitoa. Nämä puolestaan lisäävät riskiä mielenterveyden häiriöiden, kuten masennuksen kehittymiselle. Tuntematon palvelurakenne, tiedonpuute ja taloudellinen tilanne heikentävät palvelujen saatavuutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämän MoniSuomi 2022 ilmiöraportin mukaan pitkät hoitojonot sekä korkeat asiakasmaksut olivat yleisimpiä hoitoon hakeutumisen esteitä vuonna 2022.  

Kulttuuritausta muovaa käsitystä mielenterveydestä

Ennakkoluulot ovat kulttuuristen arvojen, normien ja uskomusten muokkaamia. Osassa kulttuureita mielenterveyspalvelut yhdistetään vain vakavien psyykkisten sairauksien hoitoon, tai palvelut koetaan tarpeettomina. Yhteisöllisissä kulttuureissa ulkopuolisen avun pyytäminen voidaan kokea sopimattomana. Ajatusmallit vaikeuttavat paitsi hoitoon hakeutumista, myös hoidollista sitoutumista ja oireiden tunnistamista. Tämän taustasyynä on useimmiten lähtömaan puutteellinen koulutusjärjestelmä ja terveysopetus. Mielenterveys käsitteenä on joissain kulttuureissa täysin vieras. 

Mielialahäiriöt voivat ilmaantua fyysisinä oireina esimerkiksi väsymyksenä ja hikoiluna. Maahanmuuttajilla esiintyy enemmän somatisaatiota länsimaalaiseen väestöön verrattuna. Somatisaatio on tila, jossa pitkittyneet fyysiset oireet eivät ole selitettävissä elimellisillä syillä. Hoitoon hakeudutaankin usein fyysisten oireiden vuoksi ja apua haetaan yleislääkäriltä, sillä psyykkisiä oireita ei tunnisteta. Kärsimyksen kuvailulla voi olla kulttuurisidonnaisia tapoja.  

Mielenterveyteen voidaan liittää erilaisia selitysmalleja ja henkikäsityksiä. Kulttuurista riippuen hoidoissa ja tutkimuksissa hyödynnetään länsimaista poikkeavia menetelmiä. Kulttuuriset uskomukset, kuten noituus, määrittävät käytetyt hoitokeinot. Uskonto ja hengelliset rituaalit voivat olla osa terveydenhuoltoa. Länsimaalainen lääkehoito ja etenkin psyykenlääkkeiden suosiminen on tunnistettu yhdeksi mielenterveyspalveluihin hakeutumista heikentäväksi tekijäksi. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi ahdistukseen määrättävän bentsodiatsepiinin käyttö on maahanmuuttajaväestössä lyhytaikaisempaa suomalaissyntyisiin verrattuna. 

Kulttuurisensitiivinen työote osaksi mielenterveyspalveluita

Maahanmuuttajataustainen asiakas voi tuntea olevansa leimattu etnisen taustansa ja mielenterveyshaasteidensa vuoksi. Käsitteellä kulttuurisensitiivisyys kuvataan kykyä, halua ja herkkyyttä ymmärtää eri taustoista tulevia henkilöitä. Terveyspalvelujen ammattihenkilöstön tulee huomioida maahanmuuttajien tarpeet kulttuuria kunnioittavalla vuorovaikutuksella. Tämän takaamiseksi ammattilaisille tulisi tarjota koulutusmahdollisuuksia mielenterveysosaamisen näkökulmista ja maahanmuuttajien erityistarpeista hoitotyössä. Maahanmuuttajien mielenterveyspalvelujen saatavuutta voidaan kehittää puuttumalla rasismiin, täydentämällä tietoisuutta mielenterveydestä sekä järjestämällä koulutettuja tulkkeja.  

Maahanmuuttajataustaisten osallisuutta ja hyväksyntää voidaan tukea luomalla yhteisöjä. Yhteisötasolla mielenterveyttä myötävaikutetaan vahvistamalla sosiaalista tukea sekä lisäämällä lähiympäristöjen viihtyvyyttä ja turvallisuutta. Yhteisöllinen tuki voi auttaa maahanmuuttajia rakentamaan sosiaalisia verkostoja ja vähentämään eristyneisyyttä. Kun yhteisöt investoivat mielenterveyden edistämiseen, voidaan vähentää mielenterveysongelmien syntymistä ja parantaa hyvinvointia laajemmin. 

Maahanmuuttajien mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat monisyisiä ja kytkeytyvät tiiviisti syrjintään sekä ennakkoluuloihin. Esteiden tunnistaminen ja purkaminen on tärkeää, jotta voidaan kehittää tehokkaita ja saavutettavia palveluja, jotka vastaavat maahanmuuttajien tarpeisiin. Vain näin voidaan edistää maahanmuuttajien hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa. 

Opinnäytetyön tuotos maahanmuuttajataustaisille

Opinnäytetyön Psyykkisesti sairaan kohtaaminen ja tukeminen tuloksena syntyi selkokielinen opas käytännön välineeksi maahanmuuttajataustaisille mielenterveys- ja päihdeläheisille psyykkisesti sairastuneen kohtaamiseen ja tukemiseen. Mielenterveyden tukeminen -oppaan tavoitteena on vähentää mielenterveyshäiriöihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Opas keskittyy siihen, miten läheiset voivat tukea mielenterveys- tai päihdehaasteita läpikäyvää henkilöä. Opas huomioi perheen roolin osana hoitoprosessia.  

Oppaassa käytetty selkokieli lisää saavutettavuutta ja ymmärrettävyyttä. Tavoitteena on vähentää kulttuuriin ja kieleen liittyviä esteitä, jotka voivat vaikeuttaa avun vastaanottamista. Opas neuvoo, kuinka läheiset voivat tukea psyykkisesti sairastunutta ja rohkaista häntä hakemaan apua. 

Tämä artikkeli pohjautuu Psyykkisesti sairaan kohtaaminen ja tukeminen – Opas maahanmuuttajataustaisille mielenterveys- ja päihdeläheisille- opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö on saatavilla verkkojulkaisuna Theseuksessa. 

Artikkelikuva: Pixabay. 

Lähteet:

Castaneda, A.; Mäki-Opas, J.; Jokela, S.; Kivi, N.; Lähteenmäki, M.; Miettinen, T.; Nieminen, S.; Santalahti, P. & PALOMA-asiantuntijaryhmä 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa. PALOMA-käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL – Ohjaus 5/2018. Viitattu 4.9.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y. 

Hämäläinen, K.; Kanerva, A; Kuhanen, C.; Schubert, C. & Seuri, T. 2017. Mielenterveyshoitotyö. 5. uudistettu painos. Sanoma Pro Oy. 

Kerkkänen, H. & Säävälä, M. 2015. Maahanmuuttajien psyykkistä hyvinvointia ja mielenterveyttä edistävät tekijät ja palvelut – Systemaattinen tutkimuskatsaus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Konserni 40/2015. Viitattu 15.10.2024. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75031/TEMjul_40_2015_web_09062015.pdf. 

Kieseppä, V.; Torniainen-Holm, M.; Jokela, M.; Suvisaari, J.; Gissler, M.; Markkula, N. & Lehti, V. 2019. Immigrants’ mental health service use compared to that of native Finns: a register study. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology. Vol. 55, 487–496. Viitattu 24.4.2024. https://doi.org/10.1007/s00127-019-01774-y. 

Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry n.d. Maahanmuuttajatyö. Viitattu 17.4.2024. https://finfami.fi/maahanmuuttajatyo/. 

MIELI 2023. Pakolaisuuteen liittyvät mielenterveyden riskitekijät ja resilienssi. Suomen Mielenterveys ry. Viitattu 9.10.2024. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/maahanmuuttaneet/maahanmuuttoon-liittyvat-mielenterveyden-riskitekijat-ja-resilienssi/. 

Nieminen, T.; Sutela, H. & Hannula, U. 2015. Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014. Tilastokeskus. Viitattu 4.9.2024. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/184506/yyti_uso_201500_2015_16163_net.pdf?sequence=1&isAllowed=y. 

Nørredam, M. 2015. Migration and health: exploring the role of migrant status through register-based studies. The Danish Medical Journal. Vol. 62, No 4, 5068. Viitattu 15.10.2024. https://content.ugeskriftet.dk/sites/default/files/scientific_article_files/2018-11/b5068.pdf.  

THL 2024. Kulttuurisensitiivinen työote. Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 17.9.2024. https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/hyvia-kaytantoja/kulttuurisensitiivinen-tyoote. 

Williams, DR. & Mohammed, S. 2009. Discrimination and racial disparities in health: evidence and needed research. Journal of behavioral medicine. Vol. 32, No 1, 20-47. Viitattu 29.8.2024. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2821669/.