• hoitotyö
• hyvinvointi
• mielenterveys
• potilasopas
• psykiatria

Vaikka keskustelu erilaisten psykiatristen sairauksien ympärillä on viime aikoina selvästi muuttunut avoimempaan suuntaan, yhä edelleen psykiatriseen osastohoitoon liittyy erilaisia stigmoja ja ennakkoluuloja.

Akuuttipsykiatrian osastolle tullaan yleisimmin lääkärin lähetteellä tai psykiatrian päivystyksen kautta. Potilasta uusi ja epätavallinen ympäristö saattaa pelottaa ja tuntua turvattomalta. Osastohoitoon tullessaan potilas on usein hyvin herkässä ja haavoittuvassa tilassa, johon saattaa liittyä myös häpeää. Osastolle tuloon liittyy epätietoisuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja potilas saattaa kyseenalaistaa osastohoitoon tuloa. Vastaanottotilanne on siis erittäin kriittinen vaihe potilaan hoitopolulla. (Lehtonen & Lönnqvist 2017.)

Osastolle tullaan vapaaehtoisesti, ja jos vastaanottotilanteeseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota, saattaa potilas pahimmassa tapauksessa perua koko osastohoidon. Niinpä tulotilanteessa on tärkeää rauhoittaa tilanne ja luoda potilaalle turvallinen olotila. Pelkojen vähentäminen ja tiedon lisääminen heti osastohoidon alussa parantaa potilaiden luottamusta ja sitoutumista hoitoonsa, mikä useimmiten johtaa positiivisempiin terveystuloksiin. (Lehtonen & Lönnqvist 2017.) Suullisen potilasohjauksen tueksi tehtiin Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä potilasopas osastolle tuleville uusille potilaille. Toimeksiantajana toimi Tyksin akuuttipsykiatrian osasto A1.

Psykiatrisen osaston monenlaiset psykiatriset häiriöt hämmentävät

Arkielämään kuuluu monenlaisia vaikeita elämäntilanteita, joissa mielenterveys kuormittuu tilapäisesti. Näitä tavanomaisia reaktioita ei kuitenkaan lueta sairauksiksi. Psykiatrisiin häiriöihin liittyy merkittäviä psyykkisiä oireita, mitkä haittaavat potilaan elämää, laskevat potilaan toimintakykyä, aiheuttavat kärsimystä ja heikentävät merkittävästi potilaan elämänlaatua.

Akuuttipsykiatrian osastolla yleisimpiä psykiatrisia häiriöitä ovat syömishäiriöt, mielialahäiriöt, persoonallisuushäiriöt ja somatisaatiohäiriöt. Lisäksi osastolla hoidetaan erilaisia akuutteja kriisitilanteita, unihäiriöitä ja itsetuhoisuutta. Monien potilaiden kohdalla diagnoosia ei ole vielä lainkaan tai se saatetaan määritellä osastohoidon aikana. On siis täysin ymmärrettävää, että näiden häiriöiden oirekuva ja hoitomuodot ovat valtaosalle potilaista vieraita ja saattavat aiheuttaa potilaissa hämmennystä.

Epätietoisuus tai väärä tieto lisää epävarmuutta ja pelkoa sekä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä osastolla. Esimerkiksi syömishäiriöiden hoito ja sen erityispiirteet ruokailutilanteissa saattavat aiheuttaa hämmennystä muissa potilaissa, ja he saattavat tietämättömyyttään puheillaan vaikeuttaa kyseisen potilasryhmän ruokailutilannetta. Lisäämällä potilaiden tietämystä voidaan väärinymmärryksiä vähentää. Koska potilailla itsellään on eriasteisia toimintakykyä laskevia oireita, ei ole tarkoituksen mukaista korostaa osaston moninaisia psykiatrisia sairauksia tai häiriöitä, mikä saattaa vain lisätä potilaiden ahdistusta. Hyvällä potilasohjauksella ja potilasoppaalla voidaan kuitenkin lisätä potilaiden ymmärrystä toisiaan kohtaan. Monesti jo pelkkä tieto siitä, että osastolla on potilaita monista eri syystä ja erilaisista lähtökohdista, lisää ymmärrystä ja rauhoittaa tilanteen.

Mielenterveystyön potilasohjaus ja hyvän potilasoppaan peruspilarit

Potilasohjauksen tarkoituksena on tukea potilaan toimintakykyä sekä vahvistaa ja lisätä potilaan voimavaroja. Hyvän ohjauksen avulla potilas ymmärtää terveyteensä ja hoitoonsa liittyvät asiat, mikä sitouttaa hänet paremmin hoitoonsa. Potilaslähtöinen, aktiivinen ja tavoitteellinen potilasohjaus on potilasta voimaannuttavaa ja motivoivaa, mikä edesauttaa parantumista. Sosiaalinen tuki sekä henkilökunnan ja potilaiden tasavertainen vuorovaikutus on erityisen tärkeää potilasohjauksessa. Hyvällä potilasohjauksella pystytään tukemaan hyvää mielenterveyttä esimerkiksi lisäämällä tietoisuutta ja itseymmärrystä sekä vahvistamaan potilaan itsetuntoa. (Vänskä ym. 2011.)

Potilasopas on osa potilasohjausta. Hyvä potilasopas on potilaslähtöinen. Suunnittelemalla opas potilaan näkökulmasta, potilas ymmärtää ohjeet paremmin, mikä taas sitouttaa hänet paremmin hoitoonsa. Potilasoppaalla voidaan vaikuttaa myös potilaan tunnetilaan, joten tieto kannattaa antaa neutraalisti. Korostamalla hoidon haittavaikutuksia, potilas saattaa alkaa vältellä hoitoa. Positiivinen tieto hyödyistä taas aiheuttaa mielihyvän tunteita, mikä edistää hoitoa. (Salanterä ym. 2005.)

Rakenteellisesti hyvä potilasopas etenee johdonmukaisesti, se on looginen ja mahdollisimman yleistajuinen. Potilas ei välttämättä ymmärrä liian yleiskielisiä tai vierasperäisiä sanoja, jolloin pahimmassa tapauksessa potilasohje jää lukematta. Asian sisäistämiseksi tarvitaan konkreettisia ilmauksia. Myös liian pitkä potilasohje saattaa jäädä lukematta. Luettavuuden kannalta kannattaa kappaleet pitää lyhyinä ja käyttää pää- ja väliotsikoita pitämään rakenne selkeänä. Otsikoinnin avulla potilaan on helppo löytää haluamansa asiakokonaisuus. Tekstissä tulee huomioida kirjasintyyli, kirjasimen koko sekä riviväli. (Hyvärinen 2005.)

Potilasopas ohjauksen tukena psykiatrisella osastolla

On tutkittu, että suullisen potilasohjauksen tukena käytetty potilasopas lisää potilaan ymmärrystä ja luottamusta hoitoihin, mikä parantaa hoitotuloksia (Torkkola ym. 2002).

Opinnäytetyössä laadittu potilasopas yhtenäistää potilaille jaettavaa tietoa. Potilaan tullessa osastolle, vastaanottotilanteen ohjauksessa ja sisällössä saattoi olla vaihtelua vastaanottavasta hoitajasta tai kiiretilanteesta riippuen. Potilasoppaaseen haluttiin koota osastolla eniten kysymyksiä tai hämmennystä aiheuttavat tiedot:

• osaston toimintatavat
• hoitomuodot
• henkilöstön toimenkuvat
• osaston päiväohjelma
• osaston säännöt
• potilaan oikeudet ja velvollisuudet.

Yhteneväisen tiedon varmistamiseksi suullisen ohjauksen tueksi haluttiin tehdä fyysinen potilasopas. Fyysinen potilasopas koetaan potilaslähtöisemäksi ja paremmin saavutettavaksi. Vaikka suurimmalla osalla potilaista on nykyään jonkinlainen älylaite, kaikilla ei tähän kuitenkaan ole mahdollisuutta. Älylaitteiden käytön vähentäminen saattaa olla myös suositeltavaa. Etenkin potilaita, joilla on uni- tai vireystilahäiriöitä, kannustetaan välttämään laitteiden käyttöä hoitojakson aikana. Tutkimusten mukaan ruutuaika vaikuttaa ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, unirytmiin, vireystilaan, keskittymiskykyyn, muistiin sekä syömiskäyttäytymiseen (Ruuturiippuvuus. N.d.).

Monen mielestä fyysinen opas on myös mukavampi käsitellä. Useimmille potilaille osastolle tulo pelottaa ja jännittää niin paljon, että suuri osa heille suullisesti kerrotuista tiedoista unohtuu. Potilasoppaan avulla he voivat palata haluamaansa asiaan helposti ja nopeasti silloin, kun se itselleen parhaiten sopii.

Lisäksi potilasoppaalla voidaan siis lisätä tietoutta hoitoympäristöstä. Osastohoidossa potilaan ymmärryksen lisääminen osaston erilaisista hoitomuodoista ja toiminnoista auttaa vähentämään pelkoja ja toimimaan paremmassa yhteistyössä muiden potilaiden kanssa. Väärinymmärrykset saattavat pahimmillaan heikentää potilaan asemaa ja aiheuttaa syrjäytymistä, mikä luonnollisesti heikentää potilaan motivaatiota hoitoonsa ja hoidon ennustetta. Jakamalla potilasopas jokaiselle osaston uudelle potilaalle varmistetaan, että kaikki ovat saaneet yhteneväiset tiedot ja säännöt, mikä on sekä potilaiden, että henkilökunnan etu. Samalla se lisää potilasturvallisuutta.

Potilasoppaan hyödynnettävyys ja kehittäminen

Nyt tehty potilasopas on informatiivinen, helposti lähestyttävä, ystävällinen ja potilasta kannustava. Potilasoppaan avulla voidaan lisätä tietoutta ja vähentää psykiatriseen hoitoon liittyvää stigmatisointia, jolloin myös helpotetaan potilaan läheisten integroitumista hoitoon.

Lisäksi opasta voidaan hyödyntää opiskelijoiden ja henkilökunnan perehdytyksissä. Koska ulkomaalaisten potilaiden määrä lisääntyy jatkuvasti, potilasoppaan kääntäminen yleisimmille kielille on suositeltavaa. Pienillä muutoksilla opasta voidaan hyödyntää myös muilla psykiatrian osastoilla.

Lähteet:

Hyvärinen, R. 2005. Millainen on toimiva potilasohje? Hyvä kieliasu varmistaa sanoman perillemenon. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 16: 1769–73. https://www.duodecimlehti.fi/duo95167.   

Hämäläinen, K.; Kanerva, A.; Kuhanen, C.; Schubert, C. & Seuri, T. 2017. Mielenterveyshoitotyö. E-kirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785.

Lipponen, K. 2014. Potilasohjauksen edellytykset. Verkkojulkaisu. file:///C:/Users/OMISTAJA/AppData/Local/Temp/isbn9789526203720.pdf.

Louhiala, P. 2022. Vaikuttava hoitosuhde. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2022;138(10):861–62. https://www.duodecimlehti.fi/duo16830.

Lehtonen, J. & Lönnqvist, J. 2017. Psykiatria ja mielenterveys. Pdf-tiedosto. https://www.duodecim.fi/xmedia/www/esittelyt/6400_esittely.pdf.

Pihlainen, V. 2019. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri. Potilasohjausta vaikuttavasti. Pdf-tiedosto. Julkaistu 26.4.2019. https://www.ksshp.fi/Elintapamuutosryhmat-ohjaajakasikirja/Pihlainen_Vuokko_Ohjaus.pdf.

Ruuturiippuvuus. n.d. Mielenterveystalo. Viitattu 27.9.2025. https://www.mielenterveystalo.fi/fi/mielenterveys-ja-toimintakyky/ruuturiippuvuus.

Salanterä, S.; Virtanen, H.; Elomaa, K.; Salmela, M.; Ahonen, P.; Lehtikunnas, T.; Moisander, M-L.; Pulkkinen, M-L. & Leini-Kilpi, H. 2005. Yliopistosairaalan kirjallisen potilasohjausmateriaalin arviointi. Hoitotiede 17 (4).

Torkkola, S.; Heikkinen, H. & Tiainen, S. 2002. Potilasohjeet ymmärrettäväksi. Opas potilasohjeiden tekijöille. Tammer-paino. Tampere.

Vänskä, K.; Laitinen-Väänänen, S.; Kettunen, T. & Mäkelä, J. 2011. Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Helsinki. Edita Prima.

Kuva: Pixabay