Psykoosisairaudet vankiloissa jäävät liian usein piiloon – hoidon tarve näkyväksi ajoissa
Psykoosisairaudet ovat vankiväestössä huomattavasti yleisempiä kuin muussa väestössä, mutta hoidon tarve ei aina muutu oikea-aikaiseksi hoidoksi. Tunnistamista vaikeuttavat erityisesti samanaikaiset mielenterveys- ja päihdehäiriöt sekä katkonaiset hoitopolut. Psykoosisairauksien varhainen tunnistaminen on tärkeää sekä yksilön hyvinvoinnin että yhteiskunnallisen turvallisuuden kannalta.
Vakavat mielenterveyshäiriöt näkyvät vankiloissa muuta väestöä useammin. Psykoosisairaudet ovat tästä yksi vakavimmista esimerkeistä, koska ne heikentävät todellisuudentajua ja voivat näkyä harhaluuloina, aistiharhoina sekä ajattelun ja käyttäytymisen muutoksina. Yleisimpiä psykoosisairauksia ovat skitsofrenia, skitsoaffektinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriö (Rovasalo, 2023; THL, 2025).
Psykoosisairaudet eivät synny vankilassa, mutta vankeusaika voi olla hetki, jolloin oireet ensimmäisen kerran tunnistetaan. Tämä kertoo siitä, että moni vakavasti sairastunut jää failman riittäviä mielenterveyspalveluja jo ennen vankeutta. Kun hoito viivästyy, myös ennuste heikkenee. (Laivonen, 2023.)
Psykoosisairaudet ovat vankiväestössä yliedustettuja
Useat tutkimukset osoittavat, että psykoosisairaudet ovat vankiväestössä selvästi yliedustettuina (Fazel ym., 2016; Benavides ym., 2019; Reingle Gonzalez & Connell 2014; Laivonen 2023). Lisäksi monilla vangeilla todetaan samanaikaisesti muitakin psykiatrisia oireita ja hoidon tarpeita, kuten masennusta, ahdistusta ja päihdehäiriöitä (Jakobowitz ym., 2017; Viitanen 2013).
Mielenterveysoireilu on lisääntynyt viime vuosikymmeninä myös suomalaisessa vankiväestössä (Jüriloo ym. 2017). Psykoosisairauksien mahdollisimman varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä niiden jääminen huomaamatta voi johtaa oireiden nopeaan pahenemiseen ja lisätä vankiterveydenhuollon kuormitusta (Laivonen, 2023).
Monihäiriöisyys peittää psykoosioireet
Viitasen (2013) ja Tverborgvik ym., (2025) mukaan psykoosisairauksien tunnistaminen ei ole vankilaympäristössä yksinkertaista. Monilla vangeilla esiintyy useita samanaikaisia mielenterveys- ja päihdehäiriöitä, jolloin psykoottiset oireet voivat jäädä muun oireilun varjoon. Esimerkiksi päihteiden käyttö voi muuttaa oirekuvaa niin, että psykoosioireita pidetään pelkästään päihteiden aiheuttamina. Tverborgvik ym. (2025) tarkentavat, että monihäiriöisyys eli komorbiditeetti viivästyttää helposti hoitoon ohjautumista. Jos psykoosisairautta ei tunnisteta oikein, myös hoito saattaa kohdistua väärin tai jäädä liian kevyeksi. Tällöin vakava mielenterveyden häiriö voi jatkua pitkään ilman asianmukaista lääkehoitoa, seurantaa ja kuntoutusta.
Hoitopolut ovat hauraita ja palvelut kuormittuneita
Psykoosisairauksien hoito edellyttää pitkäjänteisyyttä. Pelkkä akuutin vaiheen hoito ei riitä, vaan tarvitaan lääkehoidon lisäksi psykososiaalista tukea, kuntoutusta ja usein myös päihdehoitoa (Hallikainen & Repo-Tiihonen 2015). Vankilaympäristössä tämän kokonaisuuden toteutuminen on haastavaa, jos palveluketjut eivät toimi saumattomasti.
Psykiatriset vankisairaalat on tarkoitettu ennen kaikkea akuuttiin erikoissairaanhoitoon, mutta niissä hoidetaan nykyisin paljon psykoosipotilaita myös tilanteissa, joissa tarvittaisiin pidempikestoista hoitoa (Laivonen 2023). Tämä lisää painetta vankiterveydenhuollolle. Samalla vaarana on, että hoidon jatkuvuus katkeaa vankilan sisällä tai vapautumisen yhteydessä. (Bebbington ym. 2017; Pillai ym. 2016.)
Hoitamattomuus näkyy sekä ihmisissä että turvallisuudessa
Reingle Gonzalez & Connellin (2014.) mukaan hoitamattomat psykoosisairaudet voivat lisätä itsetuhoisuuden, aggressiivisuuden, toimintakyvyn heikkenemisen ja rikosten uusimisen riskiä. Lisäksi ne vaikeuttavat kuntoutumista ja heikentävät mahdollisuuksia toipua tai sitoutua hoitoon. Psykoosisairautta sairastavalla yksilöllä on suurempi todennäköisyys päätyä uudelleen vankilaan vapautumisen jälkeen.
Rautanen ym. (2023) ja Hallikainen & Repo-Tiihonen (2015) painottavat, että varhainen tunnistaminen on siksi enemmän kuin kliininen kysymys. Se on myös turvallisuus- ja yhdenvertaisuuskysymys. Kun psykoosisairaus tunnistetaan ajoissa ja hoito käynnistyy varhain, voidaan ehkäistä vakavaa oireiden pahenemista sekä tukea vangin terveyttä, toimintakykyä ja myöhempää yhteiskuntaan kiinnittymistä.
Toimivampi vankiterveydenhuolto vaatii mielenterveyspalvelujen vahvistamista
Psykoosisairauksien tunnistaminen ja hoidon jatkuvuuden turvaaminen edellyttävät toimivia palveluketjuja ennen vankeutta, vankeuden aikana ja sen jälkeen. Vankiterveydenhuollon rooli on tärkeä, mutta yksin se ei voi ratkaista ongelmaa, joka on usein alkanut jo kauan ennen rikosoikeusjärjestelmän piiriin joutumista. Merkittävälle osalle vangeista psykoosisairaus diagnosoidaan vankeusaikana (Rautanen & Lauerma, 2011).
Mielenterveyspalvelujen vahvistaminen, varhaisempi puuttuminen ja hoidon katkeamattomuus ovat keskeisiä keinoja vähentää sitä, että vakavasti sairastuneet ihmiset jäävät ilman hoitoa. Psykoosisairaudet vankiväestössä eivät ole näkymätön ilmiö tutkimukselle, mutta käytännössä ne jäävät edelleen liian usein piiloon. Juuri siksi tunnistamisen ja hoidon kehittäminen on välttämätöntä.
Artikkeli perustuu Theseuksessa julkaistuun Kaisa Tapiolan ja Tiitu Stoltin opinnäytetyöhön ”Psykoosihäiriöiden esiintyvyys ja ennaltaehkäisy Suomen vankilaympäristössä – kuvaileva kirjallisuuskatsaus” 2026.
Lähteet
Bebbington, P., Jakobowitz, S., McKenzie, N., Killaspy, H., Iveson, R., Duffield, G., & Kerr, M. (2017). Assessing needs for psychiatric treatment in prisoners: prevalence of disorder. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology, 52(2), 221–229.
Benavides, A., Chuchuca, J., Klaic, D., Waters, W., Martín, M. & Romero-Sandoval, N. 2019. Depression and psychosis related to the absence of visitors and consumption of drugs in male prisoners in Ecuador: a cross-sectional study. BMC Psychiatry 19(1), 248.
Fazel, S., Hayes, A. J., Bartellas, K., Clerici, M. & Trestman, R. 2016. Mental health of prisoners: prevalence, adverse outcomes, and interventions. The Lancet Psychiatry 3(9), 871–881.
Hallikainen, T. & Repo-Tiihonen, E. 2015. Psykoottisen potilaan aggressio – ehkäisy ja hoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 131(15), 1361–1366. https://www.duodecimlehti.fi/duo12375
Jakobowitz, S., Bebbington, P., McKenzie, N., Iveson, R., Duffield, G., Kerr, M. & Killaspy, H. 2017. Assessing needs for psychiatric treatment in prisoners: met and unmet need. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 52(2), 231–240.
Jüriloo, A., Pesonen, L. & Lauerma, H. 2017. Knocking on prison’s door: A 10-fold rise in the number of psychotic prisoners in Finland during the years 2005–2016. Nordic Journal of Psychiatry 71(7), 543–548.
Laivonen, P. 2023. Psykoosit suomalaisessa vankiväestössä: Sukupuolen, eristämistoimenpiteiden, päärikoslajin, mielentilatutkimuksen ja inkapasitaation yhteys elämänaikaisiin psykoosisairauksiin [Maisteritutkielma, Helsingin yliopisto]. Helda.
Pillai, K., Rouse, P., McKenna, B., Skipworth, J., Cavney, J., Tapsell, R., & Madell, D. (2016). From positive screen to engagement in treatment: A preliminary study of the impact of a new model of care for prisoners with serious mental illness. BMC Psychiatry, 16, 9.
Rautanen, M., & Lauerma, H. (2011). Imprisonment and diagnostic delay among male offenders with schizophrenia. Criminal Behaviour and Mental Health, 21(4), 259–264. https://doi.org/10.1002/cbm.820
Rautanen, M., Harald, K., & Tyni, S. (toim.) (2023). Vankien terveys ja hyvinvointi 2023: Wattu IV -vankiväestötutkimus. THL.
Reingle Gonzalez, J. M. & Connell, N. M. 2014. Mental health of prisoners: Identifying barriers to mental health treatment and medication continuity. American Journal of Public Health 104(12), 2328–2333.
Rovasalo, A. 2023. Psykoosi. Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00411
THL 2025. Psykoosit. https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyshairiot/psykoosit
Tverborgvik, T., Stavseth, M. R., Lokdam, N. T., Jordan, A. & Bukten, A. 2025. The burden of mental health and somatic disorders among people experiencing incarceration later in life: A 13-year cohort study. Social Science & Medicine 373, 118007.
Viitanen, P. 2013. The health, work ability and healthcare needs of Finnish female prisoners. Tampere University Press.
Zarzar, T. R., Williams, J. B., Pruette, M. E. & Sheitman, B. B. 2021. A legal right to clozapine therapy for incarcerated individuals with treatment-resistant schizophrenia. Psychiatric Services 72(4), 482–484.