• delirium
• ennaltaehkäisy
• hoitotyö
• potilasturallisuus
• sairaanhoitajat
• sekavuus

Sairaanhoitajan rooli levottoman ja sekavan potilaan hoitotyössä on merkittävä. Kuitenkin näiden vakava muoto delirium tunnistetaan edelleen liian harvoin, sillä arvioilta vain puolet tapauksista diagnosoidaan (Wilson ym. 2020). Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauken avulla selvitettiin ja koottiin posteriin keinot, joilla tätä epäinhimillistä kärsimystä aiheuttavaa oireyhtymää voidaan diagnosoida, ehkäistä sekä hoitaa.

Jokainen hoitaja on varmasti kohdannut hoitotyössä sekavan potilaan. Sekavia potilaita hoidetaan sairaalassa päivittäin melkein kaikilla osastoilla, ilmiö on siis varsin yleinen. Yleisyydestään huolimatta hoitajien tietämys ja osaaminen deliriumin osalta on voi olla puutteellista.

Oireyhtymän käsittelyyn ei riittävästi kiinnitetä huomiota myöskään sairaanhoitajan opintojen aikana, vaikka aihetta olisi voinut vähintään sivuuttaa jokaisella kurssilla niin hoitotyön perusteista kirurgiseen hoitotyöhön. Ilman oireyhtymään perehtymistä potilaan hoito voi tuntua vaikealta, jopa mahdottomalta, eikä tämä lisää hoitajien ammatillista itseluottamusta tai paranna potilasturvallisuutta. Aihe on hoitotyön kentällä merkittävä ja potilaan hoidon laadun kannalta erityisen tärkeä. 

Delirium – vaarallinen ja oireiltaan kirjava aivojen toimintahäiriö 

Delirium on äkillinen äärimmäisen vakava aivojen toimintahäiriö, jonka vaikutukset eivät pääty vain sairastamisjaksoon, vaan seurauksista kärsitään vielä pitkään oireiden väistyäkin (Laurila 2021). Hoitamattomana se voi johtaa jopa potilaan kuolemaan (Wilson ym. 2020).

Vaikka deliriumin patofysiologiaa ei vieläkään täysin tunneta, ja riskitekijät ovat jo melko hyvin tiedossa. Lista näistä on valtava. Tärkeimpiä deliriumin aiheuttajia ovat esimerkiksi monet somaattiset sairaudet, lääkitykset, kirurgiset toimenpiteet ja korkea ikä. (Juva ym. 2021, 274.) Huomionarvoista on kuitenkin se, että sekavuusoireyhtymä voi ilmetä missä iässä tai potilasryhmässä tahansa (Poikajärvi 2023, 36), joten sen mahdollisuutta ei tule sulkea pois, vaikka potilas ei olisikaan kovin iäkäs.  

Deliriumin tärkein oire on kognitiivisen toiminnan vajaus, joten potilas voi oireilla monin eri tavoin. On tavallista, että potilaan oireet aaltoilevat, hän voi olla aggressiivinen tai täysin passiivinen, nähdä harhoja tai vain nukkua sekä hän voi olla sekava, motorisesti kömpelö ja hyvinkin ahdistunut. (Roitto & Jämsen 2022.) 

Tunnistamisen mittarit osaksi jokapäiväistä hoitotyötä 

Eri yksiköissä käytetään erilaisia toimintamalleja sekä diagnosoimisen avuksi työkaluja esim. erilaisia mittareita, kuten CAM, NEECHAM, 4AT, Nu-DESC tai DDS (Poikajärvi ym. 2017). On kuitenkin selvää, että kun potilaan tila on yhtäkkisesti muuttunut ja ilmenee sekavuutta, on siitä hyvä saada jotain konkreettista näyttöä. Näin saadaan myös potilaan tietoihin kirjattua, miten potilaan tila etenee ja turvataan oma ammatillinen selusta ja varmistetaan jatkuva tiedonkulku.

Itse mittareiden luotettavuudessa ei ole todennettu merkittäviä eroja. Valitusta mittarista riippumatta tärkeämpää olisi käyttää mittaria säännöllisesti, mieluiten useita kertoja päivässä (Falk ym. 2023). Tuloksien mukaan näitä kuitenkin käytetään vähän, sillä hoitajat kokevat tunnistavansa sekavan potilaan ilmankin ja mittareiden koetaan vievän liikaa aikaa (Poikajärvi 2023, 36). Kokemus on toisaalta ymmärrettävä, mutta valitettava kompastuskivi kokonaisvaltaisen hoidon onnistumisen kannalta.  

Sekavuuden ilmenemistä voidaan mitata myös MOTYB-testillä (months of the year backwards), jossa potilaan tulee luetella kuukaudet takaperin joulukuusta aloittaen. Tästä suoriutumatta jättäminen antaa hoitotiimille arvokasta tietoa potilaan tilasta (Roitto & Jämsen 2022). Lisäksi potilaan orientaatiota eli ajan- ja paikantajua voidaan mitata kysymällä esimerkiksi sen hetkistä paikkaa, aikaa, vuodenaikaa tai nykyistä presidenttiä. Jos näissä ilmenee vaikeuksia, tulee potilasta jo kohdella ja hoitaa niin kuin hänellä olisi delirium. Lisäksi arvioidaan potilaan vireystilaa ja sen muutoksia sekä havainnoidaan mahdollisia psyykkisiä oireita kuten aistiharhoja. (Poikajärvi ym. 2017.) Tämä malli mukailee 4AT-testiä, jonka avulla delirium voidaan potilaalla todeta.

Hyvä perushoito ja läsnäolo on sekavuuden hoidon perusta

Deliriumin ehkäisyä ja hoitoa toteutetaan melko samoilla menetelmillä. Ehkäisy ja hoito keskittyvät perushoidon lisäksi riskitekijöiden huomioimiseen ja hoitamiseen. Tämä riskitekijöihin kohdistuva, monikomponenttiseksi lähestymistavaksi kutsuttu menetelmä voi parhaimmillaan ehkäistä deliriumia jopa 43 prosenttia, mutta myös sen vaikutusta itse deliriumin kestoon on havaittu. (Burton ym. 2021.) 

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että delirium-potilaan hoidossa kaikki perustuu hyvään perushoitoon. Delirium-potilaan hoito vaatii hoitajilta kärsivällisyyttä, lempeää ja läsnäolevaa asennetta. Hoitajien tärkeänä tehtävänä on huolehtia potilaan perustarpeista kuten riittävästä ravinnosta ja aineenvaihdunnasta. (Poikajärvi ym 2022).

Hoidossa tulisi huomioida myös psyykkinen tuki deliriumin jälkeen.

Hoidossa tulee huomioida myös rauhallinen ympäristö, jossa ylimääräiset äänet ja vilkkuvat tai kirkkaat valot minimoidaan. Tämän lisäksi panostetaan vuorokausirytmin ylläpitoon ja uudelleen orientoimiseen. Uudelleen orientoimista voidaan toteuttaa esimerkiksi säätämällä valaistus vuorokauden ajan mukaan, kalenterilla ja kellolla. Potilaan kaikkea fyysistä rajoittamista tulee välttää eikä sekavan potilaan kanssa ole tarkoituksen mukaista lähteä väittelyyn tai pakottamiseen. (Roitto & Jämsen 2022.)

Myös lääkitystä tulee käyttää vain oikea aikaisesti eli vain pahimpiin käytösoireisiin tai ahdistukseen, sillä mikään olemassa oleva lääkitys ei paranna deliriumia. Lääkkeettömät hoitomenetelmät ovat siis ensisijainen valinta sekavan potilaan hoitotyössä. (Faeder ym. 2023.) Hoidossa tulisi huomioida myös psyykkinen tuki deliriumin jälkeen. Tätä tukea tulisi tarjota omaisille, joille läheisen yllättävä sekavuus voi olla todella raskaskin kokemus. (Roitto & Jämsen 2022.)  

Opinnäytetyön tuloksen hyödyntäminen hoitotyössä  

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka tarkoituksena oli selvittää somaattisessa sairaalahoidossa olevien potilaiden levottomuuden ja sekavuuden syitä sekä hoitomenetelmiä. Kirjallisuuskatsauseen valikoitui 14 artikelia (n=14), jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulokset potilaan levottomuuden ja sekavuuden ehkäisystä ja hoitomenetelmistä koottiin posteriin, jonka tarkoitus on toimia hoitajien apuna sydänpotilaan hoitotyössä. Posteri voidaan laittaa osastolle esille ja se voi toimia uuden työntekijän tai opiskelijan perehdytyksen osana.

Posteria voidaan myös hyödyntää osana hoitotyön arviointia, jossa tarkastellaan delirium-potilaan hoidon onnistumista. Mikäli jokin posterin kohta ei toteudu, voidaan työyhteisössä yhdessä miettiä syitä ja ratkaisuja toteuttamisen onnistumiseksi. Posterit tukevat hoitotyönammattilaisen työtä toimimalla ikään kuin tarkistuslistana. Posteria hyödyntämällä hoitajat

Tutustu Minni Kinnusen ja Katarina Kivimäen opinnäytetyöhön ”Aikuisen sydänpotilaan sekavuuden ehkäisy ja hoito – kuvaileva kirjallisuuskatsaus”: https://www.theseus.fi/handle/10024/810914

Lähteet:

Burton, J.; Craig, L.; Yong, S.; Siddiqi, N.; Teale, E.; Woodhouse, R.; Barugh, A.; Shepherd, A.; Brunton, A.; Freeman, S.; Sutton, A.  Quinn, T. 2021. Non-pharmacological interventions for prevention delirium in hospitalised non-ICU patients. Cochrane Database of Systematic Reviews. Vol 11. Viitattu 26.11.2023. https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD013307.pub3/full?highlightAbstract=prevent%7Cdelirium%7Cprevention 

Faeder, M.; Hale, E.; Hedayati, D.; Israel, A.; Moschenross, D.; Peterson, M.; Peterson, R.; Piechowicz, M.; Punzi, J. & Gopalan, P. 2023. Preventing and treating delirium in clinical settings for older adults. Therapeutic Advances in Psychopharmacology. Vol 13. Viitattu 26.11.2023.  https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/37701890/  

Falk, A.; Stenman, M.; Kåhlin, J.; Hultgren, R. & Nymark, C. 2023. Suffering in silence – Cardiac surgery patients recalling hypoactive delirium a qualitative descriptive study. Intensive & Critical Care Nursing. Vol 79. Viitattu 26.11.2023.  https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/37480700/  

Juva, K.; Hublin, C.; Kalska, H.; Korkeila, J.; Sainio, M.; Tani, P. & Vataja, R (toim.). 2021. Kliininen neuropsykiatria. 2. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki. 

Kinnunen, M. & Kivimäki, K. 2023. Aikuisen sydänpotilaan sekavuuden ehkäisy ja hoito somaattisessa sairaalahoidossa. AMK-opinnäytetyö. Sairaanhoitajakoulutus. Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 26.11.2023. https://www.theseus.fi/handle/10024/810914 

Laurila, J. 2017. Äkillinen sekavuustila delirium. Lääkärin käsikirja. Terveysportti. Viitattu 26.11.2023. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/ykt00540  

Poikajärvi, S. 2023. Sekavuustilasta kärsivän aikuispotilaan hoitotyö kirurgisessa hoitoympäristössä – Ensioireista tunnistamiseen. Väitöskirja. Hoitotieteen tohtoriohjelma. Turun yliopisto. Viitattu 26.11.2023. Saatavilla verkossa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/174530/Annales%20D%201706%20Poikaj%c3%a4rvi%20VK.pdf?sequence=1&isAllowed=y  

Poikajärvi, S.; Rauta, S.; Salanterä, S.  & Junttila, K. 2022. Delirium in a surgical context from a nursing perspective: A hybrid concept analysis. International Journal of  Nursing  Studies  Advanced. Viitattu 26.11.2023. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2666142X2200042X?via%3Dihub  

Poikajärvi, S.; Salanterä, S.; Katajisto, J.  & Junttila, K. 2017. Validation of Finnish Neecham Confusion Scale and Nursing Delirium Screening Scale using Confusion Assessment Method algorithm as a comparison scale . BMC Nursing. Viitattu 26.11.2023.  https://bmcnurs.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12912-016-0199-6  

Roitto, H. & Jämsen, E. 2022. Vanhuksen delirium- tunnistamisesta hyvään hoitoon. Duodecim lehti. Vol 138, No 22, 1989–1997. Viitattu 26.11.2023. https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/vanhuksen-delirium-tunnistamisesta-hyv%C3%A4%C3%A4n-hoitoon 

Wilson, J.E.; Mart, M.F.; Cunningham, C. et al. Delirium. Nature reviews. Disease Primers. Article citation ID: (2020) 6:90. Viitattu 26.11.2023. https://doi.org/10.1038/s41572-020-00223-4  

Kuva: Pixabay