Viriketoiminta osana muistisairaiden laadukasta hoitoa
Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä kartoitettiin muistelun merkitystä muistisairaille sekä viriketoiminnan tärkeyttä muistisairaiden hoidossa. Lisäksi opinnäytetyössä haettiin vastauksia siihen, miten eri aistit palauttavat muistoja mieleen. Opinnäytetyössä kartoitettiin myös sukupuolten välisiä eroja muistisairauksissa. Keskeinen osa työtä oli kirjallisen viriketoimintaohjeen tekeminen hoitajille. Ohjeen avulla hoitajat pystyvät järjestämään työelämäaiheisia muisteluaktiviteetteja.
Opinnäytetyön aihe on tärkeä, sillä ikääntyneiden määrä väestössä kasvaa ja samalla muistisairaudet lisääntyvät – jokainen ihminen voi hyötyä muistelusta. Kaikki ihmisen toiminta perustuu muistin toimintaan, ja muistelun avulla voidaan ylläpitää muistin toimintaa. Opinnäytetyön toimeksiantaja toimivat Varsinais-Suomen hyvinvointialueen ikääntyneiden asumispalveluiden kehittäjä ja Campuskoti Merihelmi. Kirjallinen ohje on tarkoitettu Campuskoti Merihelmen henkilökuntaa varten, mutta sitä voidaan käyttää kaikissa yksiköissä tai myös esimerkiksi oman perheen kesken.
Opinnäytetyössä todettiin, että muistelulla on suuri merkitys muistisairaille ja että muistelulla on paljon erilaisia hyötyjä. Muistelun hyödyt voidaan luokitella eri hyvinvoinnin osa-alueisiin eli fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja kognitiiviseen hyvinvointiin. Muistelu muun muassa ylläpitää muistisairaan toimintakykyä, tukee muistisairaan itsetuntoa ja edistää sosiaalisuutta. Muistelu tuo myös muistisairaiden päiviin lisää sisältöä ja voi vähentää masentuneisuutta, ja täten mielen hyvinvointi vahvistuu.
Muistelun avulla vanhempi sukupolvi voi jakaa elämänkokemuksiaan nuoremmille. Elämänkokemuksien jakamisen myötä nuorempi sukupolvi voi samaistua elämän haasteisiin. Näin he pääsevät tarkastelemaan asioita vanhemman sukupolven näkökulmasta, jota kutsutaan ikäpolvitajuksi. Elämässä kuuluu olla positiivisia ja myös negatiivisia kokemuksia, mutta niiden myötä elämää jatketaan vahvempana.
Ihmisten kaikkien aistien avulla voidaan palauttaa mieleen menneitä asioita, kuten myönteisiä muistoja lapsuudesta.
Muistisairaiden hoidossa aivojen toiminnan aktiivisuuden ylläpitäminen ja kuntouttaminen on keskeistä, sillä muistisairailla aivojen toiminta on heikentynyt. Siten viriketoiminnan merkitys muistisairaiden hoidossa on merkittävä. Sen tavoitteena on tukea ikääntyneen normaaleja rooleja ja identiteettiä. Tavoitteena on myös esimerkiksi uusien suhteiden luominen, omien kykyjen käyttö, kokemukset mielihyvästä sekä mielekkäiden elämysten kokeminen.
Viriketoiminta voi olla monipuolista, ja sitä voidaan toteuttaa erilaisin tavoin, esimerkiksi liikuntaharjoitteina. Viriketoiminnalla on osiltaan samanlaisia hyötyjä kuin muistelulla, sillä muistelu on yksi viriketoiminnan muodoista. Viriketoimintaan osallistuminen voi auttaa muistisairasta suoriutumaan paremmin päivittäisistä toimista. Ryhmätoiminta lisää muistisairaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, jonka moni voi kokea tärkeäksi. Viriketoiminta ja muistelu viriketoiminnan muotona lisäävät muistisairaiden hyvinvointia ja parantavat heidän elämänlaatuaan.
Ihmisten kaikkien aistien avulla voidaan palauttaa mieleen menneitä asioita, kuten myönteisiä muistoja lapsuudesta. Näköaistia voidaan esimerkiksi hyödyntää muistelussa katselemalla vanhoja valokuvia, makuaistia puolestaan maistelemalla erilaisia makuja, kuten muistisairaan lempiruokaa. Myös opinnäytetyön kirjallisessa ohjeessa hyödynnettiin aisteja, kuten näkö- ja kuuloaisteja.
Monesti voidaan ajatella, että viriketoiminnan järjestäminen vaatii erityisiä taitoja tai tapoja, mutta tosiasiassa viriketoimintaa voidaan järjestää esimerkiksi arkisten asioiden yhteydessä, eikä se vaadi erityisiä taitoja tai tapoja.
Opinnäytetyön viriketoimintaohjeeseen valikoitui viisi erilaista aktiviteettia, joiden tavoitteena on, että muistisairas pääsee muistelemaan mennyttä työelämäänsä. Aktiviteeteissa käytetään kuvia, ääniä ja videoita. Lisäksi keskustelu on osa jokaista aktiviteettia, mikä voi edistää muistelun onnistumista. Aktiviteeteissa on muun muassa videoiden katselua sekä kuvien ja äänien yhdistelyä. Aktiviteettien tarkoituksena on, että ne toteutettaisiin ryhmässä, joka edistäisi muistisairaiden sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kuitenkin esimerkiksi keskusteluaktiviteetteja voidaan tarvittaessa toteuttaa myös muistisairaan kanssa kahdestaan, jolloin muistisairas saattaa kertoa elämästään avoimemmin.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyössä eri tavoin. Tuloksissa ilmi tullut muistelun ja viriketoiminnan tärkeys voi edistää näiden toteutumista hoitotyössä muistisairaiden kanssa, esimerkiksi palvelutaloissa. Kun tiedostetaan muistelun hyödyt, voi olla, että muistelua toteutettaisiin todennäköisemmin hoitotyössä. Tämä pätee myös viriketoiminnan järjestämisessä.
Tulosten avulla hoitohenkilökunta voi helpommin järjestää viriketoimintaa ja muistelua, sillä muistelua voidaan toteuttaa yksinkertaisin keinoin, kuten keskustelemalla menneisyydestä. Jotkut saattavat ajatella, että viriketoiminnan järjestäminen vaatii erityisiä taitoja tai tapoja, mutta tosiasiassa toimintaa voidaan järjestää esimerkiksi arkisten asioiden yhteydessä. Aistien hyödyntäminen ja aktivointi muistelutyössä voi myös auttaa hoitohenkilökuntaa järjestämään erilaista toimintaa, kuten muisteluhetkiä eri makuja maistellessa tai kuunnellessa erilaisia ääniä ja musiikkia.
Jos hoitotyössä käytettäisiin enemmän hyödyksi viriketoimintaa ja muistelua, muistisairaiden hoito voisi olla laadukkaampaa ja tuloksellisempaa.
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että suuri osa Alzheimeriin sairastuneista on naispuolisia henkilöitä. Suurin syy tähän on naisten pidempi elinajanodote. Tätä tietoa voidaan hyödyntää hoitotyössä esimerkiksi järjestämällä iäkkäille naisille muistiseulontoja, jotta mahdollinen muistisairaus voidaan huomata ajoissa. Kuitenkin miehillekin tulisi järjestää samanlainen mahdollisuus.
Opinnäytetyön kirjallinen ohje neuvoo hoitajia siinä, miten viriketoimintaa voidaan järjestää. Koska ohjeet on koottu selkeästi ja yksityiskohtaisesti, jokainen hoitaja pystyy järjestämään aktiviteetit. Ohjeen avulla hoitajat voivat tulla itsevarmemmiksi viriketoiminnan järjestämisessä ja mahdollisesti myös keksiä uudenlaisia ideoita sekä toteutustapoja. Kun henkilökunta huomaa, miten eri tavoin toimintaa voidaan järjestää, henkilökunta voi motivoitua järjestämään enemmän viriketoimintaa. Erilaisen toiminnan järjestäminen voi myös tuoda vaihtelevuutta ja iloa työpäiviin.
Jos hoitotyössä käytettäisiin enemmän hyödyksi viriketoimintaa ja muistelua, muistisairaiden hoito voisi olla laadukkaampaa ja tuloksellisempaa. Hoitajien ennakointi voisi lisääntyä ja hoitajat voisivat paremmin ymmärtää muistisairaita. Muistisairaat saisivat myös ilon hetkiä päiviinsä, mikä voisi mahdollisesti estää laitospotilaan roolin omaksumista. Viriketoiminnan järjestäminen voi myös vähentää muistisairaiden hankalia käytösoireita, mikä siten voi helpottaa heidän hoitoaan.