• hoitajalähtöinen
• hoitotyö
• sedaatioprotokolla
• tehohoito
• tehohoitotyö

Kiihtyvä yhteiskunnallinen keskustelu hoitoalojen työoloista, palkkauksesta ja hoitajapulasta vaatii toimivia ja perusteltuja ratkaisuja tulevaisuuden uhkakuvien varalle. Tässä valossa sairaanhoitajien vastuun lisääminen esimerkiksi tehohoitopotilaiden lääkehoidosta vaikuttaa nurinkuriselta – vai onko se sittenkin mahdollisuus kehittää hoitotyötä ja tarkastella koko hoitoalaa uudesta näkökulmasta?

Teho-osastoilla hoitoprotokollilla pyritään parantamaan hoitoa. Hoitoprotokollat sisältävät noudatettavat toimintaohjeet eri tilanteisiin. Tehohoidossa ne keskittyvät kriittisimpiin alueisiin, kuten mekaaniseen ventilaatioon, sedaatioon ja raskaasta tehohoidosta vieroittamiseen. Hoitoprotokollia hyödynnetään tehohoidon lisäksi muun muassa ensihoidossa elvytystilanteissa ja vakavan allergisen reaktion eli anafylaktisen shokin hoidossa. Protokollat ovat ikään kuin potilashoidon algoritmipohjaisia reseptejä – hoitotyön seuraava toiminto riippuu aina edellisestä.

Sedaation merkitys tehohoidossa

Sedaatiolla pyritään potilaan rauhoittamiseen eli aktiivisuuden, ahdistuksen ja kiihtymyksen vähentämiseen. Sedaatiolla on tehohoidon toteutuksessa tärkeä rooli, sillä useimmat potilaan tarvitsevat jossakin hoitonsa vaiheessa tehokasta kivunhoitoa ja sedaatiota. (Egbuta & Mason 2021.)

Sedaation tavoitteena on mahdollistaa potilaan tarkka seuranta erilaisia valvontalaitteita hyödyntäen, välttämättömien, mutta kivuliaiden ja kehoon kajoavien hoitotoimien suorittaminen sekä turvallinen hengityskonehoito. Tavoitteena on lisäksi ehkäistä tahaton itsensä vahingoittaminen, kuten hoitolatteiden esimerkiksi kanyylien tai hengitysputken poistaminen, kun potilas ei sairautensa tai kehitystasonsa takia ymmärrä niiden merkitystä.

Vaikea sairaus voi jo itsessään aiheuttaa kipua ja ahdistusta, ja kun tähän lisätään teho-osaston vieras ympäristö, hoitotoimet, valvontalaitteet ja mahdollinen hengityskonehoito tehokkaan kivun- ja ahdistuksenhoidon merkitys korostuu. (Best ym. 2015; Hanser ym. 2020.)

Sedaatioprotokollat tehohoitotyössä

Sedaatio voidaan toteuttaa yhden tai useamman rauhoittavan lääkkeen ja tehokkaan kipulääkkeen yhdistelmällä. Näillä, kuten muillakin lääkkeillä, on omat haittavaikutuksensa. Tehohoitosedaatiossa ei voida täysin välttyä käyttämästä lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa riippuvuutta. Myös tämän hoitoon liittyvän eli iatrogenisen vieroitusoireyhtymän ehkäisy ja hoito ovat tärkeä osa onnistunutta ja turvallista tehohoitosedaatiota. Tehohoidossa sedaatio- ja vieroitusprotokollan tehtävänä on auttaa potilaan sedaation syvyyden hallintaa sekä ennaltaehkäistä sedaatiossa käytettävien lääkkeiden, kuten bentsodiatsepiinien ja opioidien, riippuvuutta aiheuttavaa vaikutusta. (Best ym. 2015; Hanser ym. 2020.)

Sedaatio- ja vieroitusprotokollan muuttaminen hoitajalähtöiseksi merkitsee tehohoitajan työnkuvan muuttumista. Sen avulla tehohoitaja voi itsenäisemmin säädellä potilaan lääkitystä protokollan algoritmia eli toimintaohjetta seuraamalla. Hoitajalähtöisellä sedaatio- ja vieroitusprotokollalla tavoitellaan esimerkiksi hoitotyön sujuvoittamista vähentämällä lääkärin konsultoinnin tarvetta. (Barto 2019.)

Protokollassa voidaan määritellä esimerkiksi sedaatioon ja kivunhoitoon käytettävät lääkkeet, annosteluohjeet, annosrajat, lääkityksen aloitus ja purkamisjärjestys sekä sedaation ja vieroitusoireiden mittaaminen valituilla mittareilla. Protokollan voidaan katsoa olevan eräänlainen potilashoidon resepti, joka mahdollistaa tarkan toimintaohjeen sisältävän työskentelymenetelmän terveydenhuollon henkilöstölle. (Skrobik ym. 2010; Yang ym. 2022; MacDonald ym. 2023.)

Millaisia mahdollisuuksia tehohoitajien vastuun lisääminen lääkehoidosta tuo?

Hoitajalähtöiset protokollat teho-osastoilla ovat maailmanlaajuisesti uudehko käytäntö, eikä kotimaista tutkimusta niiden vaikutuksista vielä ole. Tarve aiheeseen liittyvälle opinnäytetyölle ilmeni Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) Lasten ja nuorten teho-osaston ottaessa ensimmäistä kertaa käyttöön hoitajalähtöisen sedaatio- ja vieroitusprotokollan tänä vuonna.

Turun ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tutkittiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin kansainvälisiä kokemuksia hoitajalähtöisten protokollien käyttöönotosta aikuisten ja lasten teho-osastoilla. Tutkimusaineiston mukaan hoitajalähtöiset sedaatio- ja vieroitusprotokollat mahdollistavat hoidon tavoitteiden ja käytäntöjen yhtenäistämisen, hoidon tehostamisen ja nopean hoidollisen reagoinnin, hoidon tulosten paranemisen, parantuneen kivun ja ahdistuksen tunnistamisen, parantuneen sedaation syvyyden arvioinnin sekä parantuneen sedaation laadun.

Lisäksi hoitajalähtöisillä protokollilla on positiivinen vaikutus tehohoitajiin muun muassa tunnistamalla ja hyödyntämällä hoitajien asiantuntijuutta, lisäämällä hoitajien työskentelyn autonomiaa, kasvattamalla hoitajien itsevarmuutta sekä lisäämällä tietoisuutta ja keskustelua sedaatiosta.

Mitä tulee huomioida hoitajalähtöisen protokollan käyttöönotossa?

Uusia hoitokäytäntöjä toteuttaessa tulee huomioida koko käyttöönottoprosessin onnistuminen, sillä se voi vaikuttaa toivottujen hyötyjen saavuttamiseen (Durlak & DuPre 2008).

Opinnäytetyön tutkimusaineistossa tunnistettuja haasteita käyttöönotossa olivat muun muassa: organisaatiokohtaiset tekijät, kuten resurssien riittämättömyys ja osaston epäselvät käytännöt, henkilökunnan väliset erimielisyydet, henkilökunnan hyväksynnän ja luottamuksen puute uutta hoitokäytäntöä kohtaan sekä tiedon riittämättömyys.

Käyttöönottoprosessin onnistumisen varmistamiseksi tulee kiinnittää huomiota etenkin protokollan suunnitteluun, protokollan käytön valvontaan ja siihen liittyvään koulutukseen, henkilökunnan osallistamiseen koko suunnittelu- ja arviointiprosessiin, moniammatillisen yhteistyön ja päätöksenteon edistämiseen sekä eheään ja kannustavaan työkulttuuriin osastoilla.

Tehohoidon kehittämisen keskiössä on sairaanhoitajien ammattitaito

Hoitajalähtöisten protokollien avulla on mahdollista vaikuttaa myönteisesti potilaiden hoitoon ja hoitoalan kehittämiseen, jos sairaanhoitajien riittävästä osallistamisesta ja tukemisesta huolehditaan koko protokollan käyttöönottoprosessin ajan.

Sairaanhoitajien korkeakoulutus, työkokemus ja rooli potilaan lähimpänä asiantuntijana pitävät sisällään hyödynnettävää potentiaalia myös tehohoidon ulkopuolella. Erityisesti vaativissa erikoissairaanhoidon yksiköissä, kuten lasten teho-osastoilla, sairaanhoitajilta vaadittava ammattitaito tulee tunnistaa ja sen merkitystä korostaa, jotta sitä voidaan paremmin soveltaa hoitoalan kehittämiseen.

Sairaanhoitajien vastuun lisääminen voikin olla yksi ratkaisu terveydenhuollon haasteisiin, jos siihen vaadittavaa ammattitaitoa osataan myös arvostaa ja palkita.

Lähteet:

Barto, D. (2019). Nurse-driven protocols. Nursing Critical Care, 14(4), 18–24. https://doi.org/10.1097/01.CCN.0000560104.63793.d9

Best, K. M. (2021). Safety and Monitoring During Pediatric ICU Sedation. Teoksessa P. P. Kamat & J. W. Berkenbosch (toim.), Sedation and Analgesia for the Pediatric Intensivist: A Clinical Guide. Springer International Publishing, 11–27. https://doi.org/10.1007/978-3-030-52555-2_2

Best, K. M., Boullata, J. I., & Curley, M. A. Q. (2015). Risk Factors Associated With Iatrogenic Opioid and Benzodiazepine Withdrawal in Critically Ill Pediatric Patients. Pediatric Critical Care Medicine, 16(2), 175–183. https://doi.org/10.1097/PCC.0000000000000306

Durlak, J. A., & DuPre, E. P. (2008). Implementation Matters: A Review of Research on the Influence of Implementation on Program Outcomes and the Factors Affecting Implementation. American Journal of Community Psychology, 41(3–4), 327–350. https://doi.org/10.1007/s10464-008-9165-0

Egbuta, C., & Mason, K. P. (2021). Current State of Analgesia and Sedation in the Pediatric Intensive Care Unit. Journal of Clinical Medicine, 10(9), 1847. https://doi.org/10.3390/jcm10091847

Hanser, A., Neunhoeffer, F., Hayer, T., Hofbeck, M., Schlensak, C., Mustafi, M., Kumpf, M., & Michel, J. (2020). A nurse-driven analgesia and sedation protocol reduces length of PICU stay and cumulative dose of benzodiazepines after corrective surgery for tetralogy of Fallot. Journal for Specialists in Pediatric Nursing, 25(3). https://doi.org/10.1111/jspn.12291

Lepistö, A. & Mikkonen, V. 2023. Hoitajalähtöisen sedaatio- ja vieroitusprotokollan käyttöönoton haasteet ja mahdollisuudet -­ kirjallisuuskatsaus lasten teho-osastolle. Opinnäytetyö. Sairaanhoidon koulutusohjelma. Turun ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202401262028

MacDonald, I., de Goumoëns, V., Marston, M., Alvarado, S., Favre, E., Trombert, A., Perez, M. H., & Ramelet, A. S. (2023). Effectiveness, quality and implementation of pain, sedation, delirium, and iatrogenic withdrawal syndrome algorithms in pediatric intensive care: a systematic review and meta-analysis. Frontiers in Pediatrics, 11,1204622. https://doi.org/10.3389/fped.2023.1204622

Skrobik, Y., Ahern, S., Leblanc, M., Marquis, F., Awissi, D. K., & Kavanagh, B. P. (2010). Protocolized intensive care unit management of analgesia, sedation, and delirium improves analgesia and subsyndromal delirium rates. Anesthesia and Analgesia, 111(2), 451–463. https://doi.org/10.1213/ANE.0b013e3181d7e1b8

Tobias MD, J. D. (2005). Sedation and Analgesia in the Pediatric Intensive Care Unit. Pediatric Annals, 34(8), 636–645.

Yang, Y., Geva, A., Madden, K., & Mehta, N. M. (2022). Implementation Science in Pediatric Critical Care – Sedation and Analgesia Practices as a Case Study. Frontiers in Pediatrics, 10, 864029. https://doi.org/10.3389/fped.2022.864029