Hei, jännittääkö suakin? -opas tarjoaa tietoa sosiaalisesti ahdistuneiden nuorten tukemiseen

Sosiaalisen ahdistuneisuuden leviäminen nuorten keskuudessa on huolestuttava ilmiö. Koska nuorten ympärillä olevilla aikuisilla ei ole yhtenevää tietotaitoa ahdistuneiden nuorten kanssa toimimiseen, on ilmiöön puuttuminen vaikeaa. Hei, jännittääkö suakin? -opas vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla helppolukuista tietoa aiheesta nuorille ja heidän tukiverkostoilleen.

THL:n kouluterveyskyselyiden mukaan vuosien 2019 ja 2021 välillä sosiaalisesti ahdistuneiden nuorten määrä on lähes kaksinkertaistunut. Ilmiö on sukupuolittunut, sillä ahdistuneita ovat erityisesti tytöt. Syitä siihen, miksi nuoret kokevat aiempaa enemmän ahdistusta on monia, mutta päällimmäisiksi syiksi keskusteluissa nousevat koronapandemian aikaiset lasten ja nuorten sosiaalisen vuorovaikutuksen rajoittamisen tuomat seuraukset.

Nuorten sosiaalinen ahdistuneisuus näkyy erityisesti koulussa. Oppilaat sanoittavat esimerkiksi koulukuraattorin tapaamisissa, yhä useammin sitä, miten kouluun ja oppitunneille on vaikea tulla. Oppilaat kertovat, että he eivät uskalla viitata tunneilla tai pitää esitelmiä luokan edessä, koska pienikin esilläolo ja sitä seuraavat muiden oppilaiden ajatukset ahdistavat. Äärimmäisissä tapauksissa muodostuu sellaisia luokkia, joissa oppilaat eivät puhu edes toisilleen.

Mitä on sosiaalinen ahdistuneisuus?

Sosiaalinen ahdistuneisuus -käsite kattaa kaiken jännityksen ja sosiaalisten tilanteiden pelon välillä. Oireiden intensiivisyys ja niiden vaikutukset toimintakykyyn riippuvat siitä, miten voimakasta jännittäminen on. Pieni jännitys on normaali tunne uudessa, haastavassa tilanteessa, kun taas sosiaalisten tilanteiden pelko on invalidisoivaa ja vaatii useampaa terveydenhuollon ja jopa erikoissairaanhoidon hoitomuotoa. 

Sosiaalisen ahdistuneisuuden oireet voivat olla sekä fyysisiä että psyykkisiä. Fyysiset oireet johtuvat autonomisen hermoston toiminnasta, ne ovat ihmisen alkukantainen selviytymiskeino: keho huomaa vaaran ja välittää tiedon autonomiselle hermostolle, jonka sympaattinen järjestelmä kiihdyttää ruumiintoimintoja, kuten sydämen syke, vastaamaan tulevaa koitosta – taistelua tai pakenemista. 

Sosiaalinen ahdistuneisuus on tärkeää tunnistaa ajoissa, jotta siihen voi puuttua oikea-aikaisesti. Jotta sosiaalisen ahdistuneisuuden voi tunnistaa, on siitä oltava tietoa. Hei jännittääkö suakin -opas on kehitetty nuorille sekä heidän tukiverkostoilleen matalan kynnyksen avuksi arkeen sekä ahdistuksen tunnistamisen että avun hakemisen avuksi. 

Opas kehitettiin yhteistyössä Salon Hermannin koulun koulukuraattorin sekä noin 40 kahdeksasluokkalaisen oppilaan kanssa. Oppilaiden ajatuksia ahdistuneiden nuorten auttamiskeinoista koottiin työpajatyöskentelyn avulla. Työpajoihin osallistuneet nuoret olivat lähes yksimielisiä siitä, että eniten heitä auttaa toisen henkilön läsnäolo ja vuorovaikutus – se, että joku kuuntelee eikä vähättele. Tarpeeksi monta turvallista aikuista nuoria kuuntelemassa voisi joissain tapauksissa riittää tueksi. On tärkeää pohtia, miten ennaltaehkäistä sosiaalisen ahdistuneisuuden puhkeamista pelkän korjaavaan työn lisäksi.

Sosiaalisen ahdistuneisuuden lisääntymiseen on puututtava moniulotteisesti ja varsinkin ennaltaehkäiseviä menetelmiä kehitettävä. Opinnäytetyönä kehitetty opas tarjoaa nuorille ja koulun aikuisille tietoa siitä, mitä sosiaalisen ahdistuneisuus on, miten se ilmenee ja mitä auttamiseksi voi tehdä. Tiedon lisäksi oppaassa on rentoutusharjoituksia sekä linkkejä nuorille suunnattuihin omahoito-ohjelmiin sekä puhelin- ja chat-palveluihin. Jo silmäilemällä oppaan kuvia saa omaksuttua tärkeimmän tiedon ahdistuksesta, mutta tietoa voi syventää lukemalla oppaassa olevia pidempiä tekstejä.

Artikkeli pohjautuu opinnäytetyöhön: Vuorio-Söderström, Elsi (2024): Hei, jännittääkö suakin? : opas sosiaalisesta ahdistuneisuudesta nuorille ja heidän tukiverkostoilleen